Härkäpavun haitta-ainepitoisuuksien ja laadun ohjailukeinot

Valkuaista Pellosta -hankkeen härkäpapukoe perustettiin 4.5.2021 Antti Hyppösen tilalle Isoonkyröön. Kokeen tavoitteena on vaikuttaa härkäpavun haitta-ainepitoisuksiin tasapainoisen lannoituksena avulla. Tasapainoisella lannoituksella pyritään vähentämään kasvin kokemaa stressiä, minkä kautta haitta-ainepitoisuudet vähentyisivät.

Härkäpavun sisältämät haitta-aineet, kuten konvisiini toimivat kasvin metaboliassa suojaavina yhdisteinä stressiolosuhteissa, jolloin niitä kertyy kasvin kokiessa stressiä. Kasvit kokevat stressiä niin lämpötilojen, kosteus- ja muiden ympäristöolosuhteiden seurauksena sekä myös ravinnepuutostilanteissa. Viljelijä ei voi suoraan vaikuttaa vallitseviin olosuhteisiin, mutta ravinnetilannetta pystytään hallitsemaan. 

Kokeen lajikkeina käytetään Kontua ja Sampoa. Lannoitteita ovat A-Hernelannos sekä Zoom-hivenlannos. Kokeessa viljeltiin kaistoja eri lajikkeilla ja lannoituskäsittelyillä ja niiden yhdistelmillä. Vertailukohtana molempia lajikkeita viljellään myös ilman lannoitusta. 

Koelohkojen käsittelyt

Härkäpavun kylvö koelohkoille

Koelohko oli kultivoitu syksyllä ja nyt ennen kylvöjä se äestettiin kertaalleen. Härkäpapu kylvettiin kokeessa melko syvälle, jotta sille riittäisi kosteutta. Kylvön aikana maanpinta oli kuivan näköinen, mutta maata potkaistessa pinnan alta löytyi kosteutta. Kylvö itsessään onnistui hyvin ilman suurempia vaikeuksia, mihin syynä oli tilan pitkä kokemus härkäpavun viljelystä. Seuraavaksi parin viikon sisällä kylvöstä härkäpavulle ajettiin maavaikutteinen aine.  

Härkäpapukokeen kylvötunnelmia

Onnistuneesta kylvöstä lopputuloksena tuli kauniin tasainen kasvusto ja 9.6.2021 tehdyllä koehavaintokäynnillä kasvun huminan saattoi suorastaan tuntea. Vieno hernemäinen tuoksu oli suorastaan huumaava! Härkäpavuista löytyi paljon kirvoja ja vierailun jälkeen tila ruiskutti hernekääriäiset ja kirvat pois. Tilalla tarkkaillaan tuholaisia keltaliima-ansoilla, mikä on erinomainen käytäntö tavoitteellisessa palkoviljojen viljelyssä. Koekasvustoissa ei ollut nähtävissä kesäkuun havaintokäynnillä eroja lannoitekäsittelyiden välillä ja hiveniä ei ollut vielä siihen mennessä ruiskutettu. Sampo oli hieman Kontua pienempää, mikä johtui todennäköisemmin sen suuremmasta herkkyydestä kuivuudelle lyhyemmän kasvuaikansa takia.  

Härkäpapukokeen tasaista perustumista ihailtiin 9.6.2021 tehdyllä koehavaintokäynnillä 

Kokeen tulokset

Heinäkuun puolivälin kasvustokierroksella kasvusto oli niin pitkää, ettei kaistoja erottavia merkkauskeppejä enää näkynyt. Elokuun alkupuolella tehtiin satokomponenttimääritykset, jossa laskettiin kasvuston tiheys, palkojen määrä ja papujen määrä paloissa. Seuraavana päivänä kasvusto puitiin ilman ongelmia. Sammon varisemistappio oli kuitenkin 5-10 %, vaikka tielle kasvusto näytti siltä, ettei puimisen kanssa ole kiire. Tämän perusteella kasvustossa kannattaa käydä kävelemässä, eikä vain katsoa kauempaa. 

Lajikkeiden vaihtumisen näki helposti. Taaempana oleva kasvusto on Sampo. Vaikka kasvusto näyttää vihreältä, silti se oli varistanut paljon papuja maahan.  

Taulukko 1. Eri satokomponentit ja käsittelyjen vaikutukset niihin. 

Sammon ja Konnun välillä oli havaittavissa selvä ero tuhannen siemenen painossa (tsp), mutta tämä johtui lajikeominaisuuksista. Käsittelyt vaikuttavat lajikkeilla päinvastaisesti, sillä Konnulla pelkkä A-Hernelannos laski tsp:tä, kun taas Sammolla se nosti. Lannoksen ja hivenen yhdysvaikutus taas nosti Konnulla tsp:tä ja Sammolla se laski sitä. Satokomponenttien näkökulmasta tulokset olivat samansuuntaisia. Kummallakin lajikkeella papujen määrä palossa oli 3–4, eikä se vaihdellut merkittävästi käsittelyjen välillä. Konnulla palkojen määrä kasvissa vaihteli keskimäärin 10–12 välillä ja Sammolla määrä oli hiukan korkeampi.  

Taulukko 2. Käsittelyjen vaikutus valkuaispitoisuuteen. 

Konnulla valkuaispitoisuus ei vaihdellut paljoa käsittelyjen välillä, mutta korkein valkuaispitoisuus saavutettiin A-hernelannoksen ja hivenen yhteisvaikutuksella. Valkuaissadoissa oli kuitenkin eroja, sillä satotasot vaihtelivat käsittelyjen välillä. Myös korkein valkuaissato saavutettiin hernelannoksen ja hivenen yhdysvaikutuksella, kun taas matalin tuli pelkällä hernelannoksella.

Konnun ja Sammon välillä oli selkeä ero valkuaispitoisuudessa, joka oli odotettavissa lajikekoetulosten perusteellakin. Sammolla korkein valkuaispitoisuus saavutettiin myös A-hernelannoksen ja hivenien yhteisvaikutuksella, mutta valkuaissato jäi alhaisimmaksi heikoimman satotason seurauksena. Korkein valkuaissato saavutettiin pelkällä A-hernelannoksella. Tulosten perusteella voidaan todeta A-hernelannoksen ja hivenien yhteisvaikutuksen nostavan valkuaispitoisuutta molemmilla lajikkeilla.  

Taulukko 3. Haitta-aineiden määrä käsittelyillä ja kirjallisuudessa esiintyvät arvot. 

Haitta-ainepitoisuuksia tarkastellessa käsittelyjen välillä ei ollut suuria eroavaisuuksia. Visiini-konvisiinpitoisuudet pysyivät kirjallisuudesta löytyvän keskihajonnan sisässä. Visiinipitoisuus oli matalampi pilottikokeessa kuin kirjallisuudessa kun taas konvisiinipitoisuus oli korkeampi.  

Tiesitkö tämän härkäpavun haitta-aineista?

Visiini ja konvisiini aiheuttavat ongelmia sikojen ja siipikarjan ruokinnassa. Siipikarjalle nämä haitta-aineet aiheuttavat todennäköisesti anemiaoireita (Koivunen ym. 2012). Suomalaisessa tutkimuksessa huomattiin kananmunan painon laskevan, kun härkäpavun määrää nostettiin ruokinnassa, myös kuolleisuus lisääntyi. Tämän perusteella kanojen ruokinnassa härkäpavun määrä tulisi rajoittaa 5 %:iin.

Negatiivisia vaikutuksia haivattiin myös broilereilla, sillä härkäpavun lisääminen laski päiväkasvua, rehun syöntiä ja loppupainoa. Tämän takia härkäpavun määrä tulisi rajoittaa broilereilla 16 %:iin.

Lihasioilla härkäpapu ei vaikuttanut kasvuun, kun sen määrä pidettiin 10-20 %:ssa, mutta härkäpavun havaittiin parantavan lihaksikkuutta lihasioilla. Myöskään emakoihin härkäpavun lisääminen ei vaikuttanut millään tavoin (Koivunen 2017). 

Lähteet:

Koivunen, E. 2017. Härkäpavun eritysominaisuudet yksimahaisten ruokinnassa

Koivunen, E., Valaja, J., Tuunainen, P. & Valkonen, E. 2012. Härkäpapu kanojen ruokinnassa. Suomen Maataloustieteellisen seuran tiedote nro 28.

Kirjoittajat

Atria Nauta -hankkeet

Ilkka Jaakko

050 524 3695

jaakko.ilkka@atria.com

Asiantuntija, hankkeet. Optipalko ja Itua ja Vastetta -hankkeet

Atria Nauta -hankkeet

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Kehityspäällikkö, kasvinviljely. Optipalko ja Itua ja Vastetta -hankkeet