Pidempi on parempi - sängenkorkeus vaikutti nurmisatoon

Ylilaidunnus eli liian pitkään ja liian intensiivisesti toteutettu laidunnus on tavallista emolehmälaitumilla. Ongelmaa voi esiintyä myös hieho- ja umpilehmälaitumilla. Eläinten lisäruokinnalla tuotoksen laskua ylilaidunnustilanteessa voidaan vähentää, mutta kuinka käy nurmen satotason?

Luonnonvarakeskuksen Siikajoen toimipaikalla toteutettiin kesällä 2020 tutkimus, jossa selvitettiin sängenkorkeuden vaikutusta neljän tavanomaisen nurmikasvilajin ja kahden lajiseoksen kasvuun. Kokeen tavoitteena oli tuottaa tietoa erityisesti emolehmätiloille, joilla emon maitotuotos ja vasikan kasvu riippuvat laitumen sadosta. Nauta pystyy syömään nurmen n. 3 cm sänkeen, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että korkeampi sänki voi edistää nurmen jälkikasvua ja parantaa kokonaissatoa. Kokeessa nurmilajien sadon määrää ja laatua tutkittiin kahdella eri sängenkorkeudella, 3 cm ja 10 cm. Lyhyt sängenkorkeus on tavanomainen ylilaidunnustilanteissa ja pidempi sänki laidunnurmen keskimääräinen tavoitekorkeus. Koeruudut korjattiin niittäen noin 3 viikon välein seuraavasti; 5.6, 29.6., 28.7., 18.8. ja 1.10. Maalaji oli erittäin runsasmultainen karkea hieta. Typpilannoitus jaettiin viidelle sadolle (80-80-60-20-0 kg N/ha) ja muut ravinteet annettiin viljavuustutkimuksen mukaan.

Kokeen testattiin heinien neljää puhdaskasvustoa ja kahta seosta. Puhdaskasvustot olivat timotei, englanninraiheinä, rehukattara sekä koiranheinä. Laidunseoksen kasvit olivat timotei, nurminata, englanninraiheinä, niittynurmikka sekä puna-, valko- ja alsikeapila. Toisessa, kontrollina toimineessa seoksessa oli timoteitä 45 % ja nurminataa 55 %.

Kokeen keskisato oli korkea, 11 tn ka/ha, ja kaikki kokeen kasvit tuottivat hyvän kokonaissadon. Sen sijaan sängenkorkeus, riippumatta kasvista, vaikutti kokonaissatoon merkittävästi (kuva 1). Lyhyellä sängellä kokonaissato oli 9800 kg ja pidemmällä 11600 kg kuiva-ainetta hehtaarille. Pidempi sänki lisäsi satoa 1800 kg, eli 15 %.

Kuva 1. Sängenkorkeuden 3 cm ja 10 cm vaikutus kokonaissatoon (kg ka/ha), Virhepalkki on keskiarvon keskivirhe 351.

Ensimmäisessä sadossa pidempi sänki tuotti luonnollisesti heikomman kuiva-ainesadon (-740 kg), mutta 2., 3. ja 4. sadossa sadot olivat merkittävästi parempia (+1780, +470 ja +280 kg ka/ha). Näyttää siltä, että jälkisadot hyötyvät pidemmästä sängestä. Laitumien kokonaissadot eivät käytännössä voi olla näin suuria, sillä osa sadosta jää sänkenä, tallaustappiona ja hylkylaikkuina peltoon. Kuitenkin 15 % sadonalennus ylilaidunnuksen seurauksena voisi vähentää muuten hyvätuottoisen (n. 6000-7000 kg ka/ha) laitumen satoa n. 1000 kuiva-ainekilolla hehtaarilta. Todennäköisesti kokonaissato voi vähentyä enemmänkin, jos sää- ja pelto-olosuhteet olisivat epäedulliset, laiduntavien eläinten tiheys suuri ja laitumen lepojakso lyhyt. 

Kuva 2: Pääosa satoeroista syntyi 2. sadossa, jossa kasvun liikkeelle lähtö oli pitkällä sängellä selvästi parempi kuin lyhyellä. Vasemmassa kuvassa timotei ja oikeassa rehukattara 10 päivää ensimmäisestä niitosta. Kuvissa vasemman puolen kasvustot on niitetty 3 cm sänkeen ja oikean puolen kasvustot 10 cm sänkeen (kuvat Maria Honkakoski)

Kaikilla tässä kokeessa mukana olleilla laidunkasveilla sekä niiden seoksilla näyttäisi olevan mahdollista tuottaa hyvä määrällinen kokonaissato. Vaikka kokonaissadoissa ei ollutkaan kasvilajikohtaisia eroja, näkyi kasvien erilainen kasvurytmi korjuukerran sisäisinä eroina sadon määrässä ja laadussa. Esimerkiksi sadon D-arvo ja raakavalkuainen vaihtelivat kasvin ja sängenkorkeuden mukaan korjuukerrasta toiseen. Laatueroilla on todennäköisesti vaikutusta laitumen maittavuuteen. Seoksessa heikommin sulavat ja nopeasti vanhenevat kasvit jäävät helposti hylkylaikuiksi, jos laidunalaa on kerralla runsaasti tarjolla. Viljelijän on hyvä tuntea eri kasvien ja hoitokäytäntöjen vaikutukset sadon määrän ja laadun kehitykseen eri laidunkierroksilla. Seuraavaksi pureudutaan tarkemmin Siikajoen laidundemon eri sadonkorjuukertojen tuloksiin.

Ensimmäisen sadon määrä oli pitkällä sängellä odotetusti matalampi (1550 kg ka/ha) kuin lyhyellä sängellä (2280 kg ka/ha), eroa lyhyen sängen hyväksi oli 740 kuiva-ainekiloa. Kasvilajien ja seosten välillä ei ollut satoeroja, mutta erot tulivat näkyviin rehun laadussa. Ensimmäisen sadon sulavuus oli lyhyellä sängellä 670 g/kg ka, mutta pidemmällä sängellä sulavuus parani lähes 40 g. Vastaava tulos on saatu myös Carbo-hiiliviljelykokeissa Luke Maaningalla. Myös kasvilajien välillä oli sulavuuseroja. Englanninraiheinän ja molempien seosten sulavuudet säilyvät korkeina verrattuna kattaraan ja koiranheinään. Lisäksi timotei säilytti sulavuuden kohtuullisen hyvin (kuva 2). Tässä kokeessa kattara ja koiranheinä olivat puhdaskasvustoina. Jos niitä käytetään seoksessa, voi suuri sulavuusero muihin seoksen lajeihin lisätä hylkylaikkuja. Hylkylaikkujen lisääntyminen on todennäköistä silloin kun laidunheinää on runsaasti tarjolla ja lohkoja vaihdetaan verkkaisesti. Sopivalla lohkokoolla ongelman voi kuitenkin välttää. Typpilannoituksen jakoon on myös syytä kiinnittää huomiota. Tässä kokeessa ensimmäisen sadon raakavalkuainen oli kaikilla kasveilla ja molemmilla niittokorkeuksilla tarpeettoman korkea (yli 160 g/kg). Ensimmäisen lannoituksen typpimäärää voikin vähentää ja suunnata sitä jälkisadoille.

Kuva 3. Ensimmäisen sadon sulavuus eri kasveilla tai seoksilla (g/kg ka). Virhepalkki on keskiarvon keskivirhe 4.

Ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen kasvuolot olivat kuumat ja kuivat ja toivat selvästi esille pidemmän sängen satohyödyn. Toisessa sadossa kaikki kasvit hyötyivät pidemmästä sängestä ja vain niittokorkeudella oli vaikutusta sadon määrään niin, että lyhyellä sängellä satoa saatiin 2860 ja pitkällä sängellä 4640 kuiva-ainekiloa hehtaarille. Eroa syntyi peräti 1780 kuiva-ainekiloa, eli 38 %.

Helteiset kasvuolot ja toisaalta pitkähkö niittoväli kostautuivat kuitenkin sadon laadussa. Rehun sulavuus muuttui kuitenkin eri kasveilla eri tavalla riippuen niiden niittokorkeudesta.  Keskimäärin lyhyempään sänkeen niitetyllä kasvustolla oli korkeampi sulavuus (668 vs. 648 g/kg ka). Tämä johtui lyhyemmän sängen hitaammasta jälkikasvun käynnistymisestä ja varhaisemmasta kasvuasteesta korjuuhetkellä, mutta myös kasvuston lehti-korsisuhteen muuttumisesta. Niittokorkeuden ja kasvilajin yhdysvaikutus oli selkein timoteitä sisältävissä seoksissa, jossa korsiosuuden kasvu oli selkeintä ja näkyi myös korkeampana kasvustona ja suurempana NDF-kuidun osuutena. Esimerkiksi pitkän sängen timoteillä kasvuston korkeus oli korjuuhetkellä lähes 60 cm ja kuitua oli kertynyt jo 600 g/kg ka. Suurin sulavuusero oli perinteisellä timotei-nurminataseoksella, jossa sulavuus oli lyhyellä sängellä 35 g/kg ka korkeampi kuin pitkällä. Myös timoteillä (+28 g) ja laidunseoksella (+22 g) sulavuudet olivat lyhyellä sängellä korkeampia. Englanninraiheinän sulavuus reagoi vain hieman niittokorkeuteen, eikä niittokorkeus vaikuttanut lainkaan kattaran ja koiranheinän sulavuuteen. Koiranheinän ja joidenkin kattaralajien tiedetään olevan hyvin kuivuutta kestäviä ja tämä on voinut parantaa myös lyhyemmän sängen kasvua alkukesän kuivissa oloissa.

Toisen sadon raakavalkuainen oli molemmilla sängenkorkeuksilla riittävällä tasolla, vaikkakin pitkällä sängellä se oli matalampi (140 g) kuin lyhyellä (150 g). Kasvilajieroja syntyi. Erot selittyvät osin valkuaisen laimenemisella rehumassaan, mutta tässä kokeessa kasvierot vaikuttivat enemmän. Kattaralla ja koiranheinällä raakavalkuainen oli selvästi muita kasveja korkeampi. Perinteisen timotei-nurminataseoksen raakavalkuainen oli kuitenkin vielä hyvällä tasolla. Timotei, englanninraiheinä, laidunseos ja timotei-nurminataseos olisivat saattaneet hyötyä hieman suuremmasta toisen sadon typpilannoituksesta.

Kolmannessa ja neljännessä niitossa kasvien välille syntyi satoeroja myös niittokorkeuden suhteen (kuva 5). Kolmannessa sadossa korkeimmat kuiva-ainesadot saatiin perinteisellä timotei-nurminata seoksella pitkässä sängessä. Timotei-nurminadan ero pitkällä sängellä oli merkitsevä englanninraiheinään pitkällä sängellä, koiranheinään lyhyellä sängellä, timoteihin lyhyellä sängellä, mutta myös englanninraiheinään ja kattaraan lyhyellä sängellä syntyi jonkin verran eroa. Lisäksi kattara ja koiranheinä pitkällä sängellä antoivat merkitsevästi parempia satoja kuin englanninraiheinä pitkällä sängellä. 

Kuva 4. Kolmannen ja neljännen sadon määrä (kg ka/ha) eri kasveilla ja sängenkorkeuksilla, Virhepalkki on keskiarvon keskivirhe 336 (3. sato) ja 68 (4. sato).

Neljäs sato korjattiin elokuun loppupuolella ja siinä selkeimmin pitkästä sängestä hyötyivät timotei ja kattara.  Sen sijaan molemmat seokset, koiraheinä ja englanninraiheinä antoivat eri sängenkorkeuksilla ja osin myös toisiinsa nähden tasaisen sadon. (kuva 4). 

Kolmannen ja neljännen sadon sulavuudet olivat kaikilla kasveilla hyviä ja vähintään 680 g/kg ka. Myös raakavalkuaiset olivat pääosin hyviä. Kolmannessa sadossa raakavalkuainen oli kesimäärin 165 g/kg ka, mutta kattara erottui 15-25 g muita korkeammalla rehun raakavalkuaisella. Neljännessä sadossa raakavalkuaiset myötäilivät loogisesti kuiva-ainesatoja niin, että korkeammilla satotasoilla ne olivat matalammat (Englanninraiheinä n. 120 g/kg ka) ja matalilla satotasoilla jopa tarpeettoman korkeat (kattara 170-190 g/kg ka). Englanninraiheinä olisi kaivannut hieman lisää typpilannoitusta, kun taas kattaralla lannoitus olisi voinut olla kevyempikin.

Viides sato korjattiin lokakuun alussa, kasvukauden jo päätyttyä. Lyhenevässä päivässä satoeroja ei enää syntynyt ja keskisatokin oli vaatimaton, vain 630 kg ka/ha (SEM 138). Viimeisen sadon sulavuudet olivat syyssadoille tyypillisesti korkeita ja ilmentävät kasvien valmistautumista talveen.

Koetta on tarkoitus jatkaa tulevana kasvukautena NurmiNauta-hankkeessa. Näin eri sängenkorkeuden vaikutus eri kasvien talvehtimiseen saadaan näkyviin.

Kirjoittaja

Tutkija Arja Mustonen, Luonnonvarakeskus