Maanantai 22.4.
Uusi viikko pyörähti käyntiin jännittävissä merkeissä, kun tilalle saapui sunnuntai-iltana vähän jopa yllättäen uusi hiirivahti Miisu vanhan Mosse-kissan kaveriksi. Kissat ovat meillä tärkeä osa pihapiirin tuholaistorjuntaa niin hiiri- kuin jänisrintamalla. Kun aamunavetoinnit oli saatu purkkiin, Ville lähti Joensuuhun Pohjois-Karjalan toiminta-alueen Maatalouslomituksen yhteistoimintaryhmän kokoukseen päiväksi ja minä jäin seurailemaan kuinka Unelma-hiehon poikiminen navetalla etenee. Puolen päivän kohdilla valmistauduin poitukseen, mutta päästessäni paikalle hieho oli juuri poikinut itsenäisesti ison lehmävasikan! Hieho hoiti vasikkaa hienosti, joten jätin ne rauhassa poikimakarsinaan. Iltanavetalla tulikin sitten ohjelmaa normitöiden päälle. Unelma-hieho lypsettiin ensimmäisen kerran, ja se onnistui mukavasti. Varsin raamikas ayrshire-hieho ja robotille sopiva utare sai hymyn huulille! Teimme iltatöiden yhteydessä myös raskaan päätöksen ja päädyimme lopettamaan Tenge-ensikon, sillä sen jalka ei ollut parantunut useasta hoitokerrasta huolimatta. Päivä päättyi siis ikävästi raatoauton tilaamiseen.
Tiistai 23.4.
Tälle viikolle oli luvassa valtavasti menoa ja ohjelmaa, joten minä suunnittelin aamunavetan jälkeen viikon kulkua. Onneksi tiistaille ei ollut sovittuja menoja, joten oli aikaa keskittyä kotihommiin ja sai hoidettua listalla olleita asioita pois päiväjärjestyksestä. Ville keskittyi tekemään valmisteleviä toimenpiteitä ja suunnitelmia tarvikkeista loppuviikon apevaunu remonttiin. Sen lisäksi hän korjasi hiehokäytävän vesikuppeja, vaihtoi robotilta tulevan älyportin tolpan ritiläkiinniikkeet ehjiin ja kantoi navetalle turvetta. Muutenkin päivä kului pitkälti navetalla puuhasteluun. Minä tyhjensin sairaskarsinan Tengen jäljiltä, siivoilin paikkoja, Ilmoitin syntyneet vasikat rekisteriin ja välitykseen sekä laitoin niille korvamerkit. Tein Uuru-hieholle kaulapannan ja iltanavetan yhteydessä siirsimme Uurun lehmäpuolelle totuttelemaan ennen poikimista.
Keskiviikko 24.4.
Tällä kertaa tehtiin aamunavetta varsin vauhdikkaasti, sillä jo kello kymmeneltä alkoi Pohjois-Karjalan Karjakerhon kevätpäivä Joensuun raviradalla. Tällaiset tapahtumat ovat mukavia, kun niissä pääsee vaihtamaan kuulumisia kollegoiden ja firmojen edustajien kuten esimerkiksi tilamme asiakkuuspäällikkö Laura Turusen kanssa. Kevätpäivässä Faban tekninen myyjä Anne Konsti esitteli Faban valikoimia ja itselleni jäi erityisesti mieleen vasikoille tarkoitettu karjaharja. Meillä lehmiltä sellainen jo löytyy, mutta haluaisin vasikoillekin! Siinä kasvaisi niin omat uudistushiehot kuin välitysvasikatkin kohisten, kun ne pääsisivät koko ajan rapsuteltaviksi. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta karjaharja ei kuitenkaan ollut ykkösasia vaan kokokohtamme oli hakea Kajastuksen 100-tonnari palkinnot. Aina yhtä hieno tunne ja luo uskoa omaa tekemiseen, kun karjassa on kestäviä lehmiä. Luotto omaan ammattitaitoon välillä hiipuu, joten tällaiset hetket ovat hyvää polttoainetta. Reissun lopuksi Ville teki hankintoja viikonlopun apevaunuremonttia varten. Kotiin palatessamme meitä odotti vielä navetan iltatyöt, täytetyn typpipöntön nosto sisälle ja Sabriina-lehmän siemennys.
Torstai 25.4.
Tähän aamuun herättiin ulkona kuuluvaan kolinaan, kun raatoauto kävi hakemassa Tengen kyytiin. Aamunavetoinnin jälkeen minä muurasin itseni tietokoneen ääreen ja tein Pohjois-Karjalan karjakerhon Tila-Muurikki näyttelyn tuloslistoja Facebookiin julkaistavaksi. Siinä menikin pitkälti minun päiväsaikani. Sillä aikaa Ville huolsi ja valmisteli lietekärryä valmiiksi kevään lietteensiirtoa varten. Alkuillasta minä kävin Ilomantsissa viikoittaisella sählyvuorolla pelaamassa ja Ville oli sen aikaa vahtimassa siskonsa lapsia. Kotiin palatessa tuprutti jälleen lunta taivaan täydeltä niin ettei autolla ajaessa eteensä nähnyt ja keväinen tunnelma vaihtui muutamassa tunnissa valkoiseen lumipeitteeseen. Iltanavetalle meno viivästyi sen verran, että menimme navetalle vasta yhdeksän aikaan illalla. Onneksi navetalla ei ollut mitään ongelmia niin perushommilla päästiin.
Perjantai 26.4.
Aamunavetan aikana Toive-lehmä alkoi selvästi olemaan rauhaton, eikä mennyt kauan, kun vesipää tuli jo näkyviin. Valmistelin sille poikimakarsinan valmiiksi ja päästin sen sinne omassa rauhassa poikimaan ja lähdin itse aamupalalle. Meillä olisi ollut MTK-Pohjois-Karjalan kevätkokous Joensuussa, mutta osallistuimme siihen tällä kertaa etänä. Edellisillan myöhäinen iltanavetta verotti sen verran aamulla, että päätettiin tehdä aamunavetta rauhassa ja osallistua linjoille kotoa käsin. MTK:n kokouksen jälkeen jatkoin jälleen karjakerhon hommissa, mutta tällä kertaa kävin läpi näyttelyssä olleiden nautojen kuvia ja nimesin ne julkaisua varten. Samalla seurasin sivusilmällä poikimisen etenemistä navetan kameroista. Villellä oli kokouksen jälkeen päivän ohjelmassa rehuvaraston siivoamista, apevaunuremontin valmistelua ja ennen iltanavettaa hän kävi tekemässä putkitöitä vuokralaisille. Ville teki iltanavetalla hiehoille ison satsin apetta eteen, jotta ne pärjäisivät sillä seuraavan päivän. Minä siirsin Yakov-vasikan yksilökarsinasta juottoautomaalille muiden sekaan.
Lauantai 27.4.
Ville laittoi aamulla ensimmäisenä lehmäappeen pyörimään, koska tänään oli apevaunun remonttipäivä. Onneksi Villen isä Jari oli lupautunut tulemaan Villen avuksi remontissa ja minun tehtäväni oli vastata työmiesten ruokahuollosta ja navetasta sillä aikaa. Remontin tarkoituksena oli paikkailla kulunutta apevaunua ja vaihtaa sekoitusruuvit uusiin. Vanhat sekoitusruuvit olivat jo niin kuluneet, että tällä remontilla saadaan varmasti paljon tehokkuutta ja säästöä aikaan. Miehillä menikin siinä projektissa lopulta koko päivä. Onneksi lehmien ja hiehojen ape riitti koko remontin ajaksi ja illalla ne jo saivat uutta rehua eteensä, kun apevaunu oli valmis. Minä tein tällä kertaa iltanavetan hommat yksin.
Sunnuntai 28.4.
Tein myös aamunavetan yksin, kun Villellä meni remontissa niin pitkään illalla. Navetalla ei ollut onneksi mitään ihmeellistä vaan hommat sujuivat sutjakkaasti. Normaaleista päivittäisistä hommista poikkesi ainoastaan se, että uusi jalostussuunnitelma oli tullut sähköpostiin. Päivitin sen heti navetan tietokoneelle, koska olin valinnut typpipönttöön uusia sonneja käytettäväksi. Meillä on kummallakin siemennysluvat, eli siemennämme lehmät itse. Muuten tämä sunnuntai kääntyi enemmän rauhoittumisen puolelle. Vielä iltanavetta ja viikko on taas pulkassa!
