Lapualla asuu broilerinkasvattajia jo toisessa polvessa, ja naapuriapua annetaan puolin ja toisin. Yhteistyö ja vertaistuki tekevät yrittämisestä helpompaa, mutta taustalla on myös tuotantosuunnan erikoispiirteitä, joiden vuoksi kollegoiden apu on välttämättömyys.
Suvi Rantala, Jaakko Kangas ja Jussi Kangas ovat jokainen jatkaneet tiloillaan isiensä aloittamaa broilerinkasvatusta. Yhteensä näiden kolmen kasvattajan kautta kulkee vuodessa noin 1,3 miljoonaa broileria.
– Luku tietenkin hieman elää. Broilereita saapuu jokaiseen kasvattamoon kuudesta seitsemän erää vuodessa, yrittäjät kertovat.
Naapuriavulla on suuri merkitys
Broilerikasvattamoilla täytyy lain mukaan olla nimettynä niin kutsuttu varahenkilö, joka pystyy kriisitilanteessa hoitamaan broilerit. Tämän lisäksi kollegoiden apua tarvitaan esimerkiksi silloin, kun uudet untuvikot saapuvat tiloille.
– Ne saapuvat usein keskellä päivää, ja ne täytyy levitellä kanaloihin mahdollisimman nopeasti erityisesti kylmällä tai kuumalla säällä. Tämä onnistuu kahdelta tai kolmelta henkilöltä, muttei ole erityisen mukavaa. Useammalta henkilöltä homma sujuu paljon vauhdikkaammin. Tämän lisäksi on hyvä, jos henkilöillä on jo kokemusta untuvikkojen levittämisestä. Siinä hommassa on niin kiire, ettei neuvomiselle ole oikein aikaa, Suvi avaa prosessia.
Jussi täydentää, että aikaa tähän ei useammalta kokeneelta henkilöltä mene kuin tunti tai vähän toista, riippuen toki erän koosta.
– Ja kun aikaa ei mene sen enempää, avun palkkaaminen siksi ajaksi ei myöskään ole järkevää.
Osaavaa työvoimaa on vaikea löytää
Ammattitaitoisten työntekijöiden tai lomittajien löytäminen on kasvattajien mukaan hankalaa. Esimerkiksi Jaakkoa lomittaa hänen isänsä.
– Huonot työajat ja pieni palkka eivät varmasti houkuta alalle. Tiettyjä, selkeitä rutiinitöitä on helppo luottaa ulkopuolisellekin. Silloin tällöin kasvatustiloissa voi tulla kuitenkin ilmi sellaisia asioita, jotka vaativat välitöntä reagoimista. Tällaiset asiat oppii huomaamaan vasta kokemuksen kautta ja viettämällä aikaa kanalassa, Jussi muistuttaa.
– Tällaisia nopeaa reagointia vaativia asioita ovat esimerkiksi lämpötila ja kuiviketurpeen kosteus. Järjestelmä antaa kyllä säädetyn lämpötilan, mutta jokainen parvi on aina erilainen. Se olosuhde, mikä toimi edellisillä, ei seuraavilla välttämättä ole hyvä, Jaakko jatkaa.
Jussi toteaa, että tällaiset asiat vähänkään kokeneempi henkilö huomaa.
– Ongelmia voi tulla siinä, miten säädöt saadaan tehdyksi. Jokaisella kasvattajalla on omat systeemit, eri käyttöjärjestelmät tietokoneissa ja sen sellaista. Aikamoinen IT-asiantuntija saisi olla, että hommat hoituisivat vieraassa kasvattamossa ilman pään raapimista.
Muihin tuotantosuuntiin verrattuna broilerinkasvatuksessa tulee lähtevän ja uuden erän välillä taukoja, kun tuotantotilat pitää desinfioida ennen uuden erän saapumista. Tämän rytmin vuoksi lomitukselle ei ehkä ole niin suurta tarvetta kuin muissa tuotantosuunnissa, kun taukoja tulee luonnollisesti.
– Ei sitä toki turhaan halua valtavia tiloja tyhjänä pitää, mutta kyllä sitä pystyy erien välillä hieman hengähtääkin, Jaakko toteaa.
Vertaistuki auttaa jaksamaan
Käytännön avun lisäksi tärkeää on myös kollegoiden tarjoama vertaistuki, josta Jaakko kertoo esimerkin.
– Helposti alkaa miettiä, onko itse jotenkin epäonnistunut, jos broilerit esimerkiksi haaskaavat rehua jossain erässä enemmän kuin tavallisesti. On helpottavaa, kun voi keskustella näistä asioista sellaisen henkilön kanssa, joka oikeasti ymmärtää toisen kasvattajan haasteita.
Suvi täydentää vertaistuen merkityksestä omalla kokemuksellaan.
– Joskus voi käydä niinkin, että kaikille osuu sellainen erä, että haasteita on todella paljon. Tai sitten avun saa kollegalta, joka on aiemmin kohdannut jotain samankaltaista. Kymmenen vuotta sitten meillä syttyi huoltorakennuksessa tulipalo, jota Jussi oli sammuttamassa ennen palokuntaa. Siinä naapuriapu todella punnittiin.
Erityisesti Jaakon ja Jussin tilat sijaitsevat lähekkäin, mikä on mahdollistanut yhteistyön tekemisen myös konehankinnoissa.
– Olemme Jaakon kanssa hankkineet yhdessä parempia maatalouskoneita, ja niillä on tietenkin paljon mukavampi hoitaa työt.
Broilerinkasvatus kehittyy edelleen
Suomessa broilerinkasvatusta säätelee muun muassa eläinsuojelulaki, ympäristölainsäädäntö, EU-lainsäädäntö ja Ruokavirasto. Tuottajien on vuodesta 2012 alkaen pitänyt osoittaa pätevyytensä lihasiipikarjaan erikoistuneella koulutuksella.
– Atria tarjoaa meille tuottajille koulutustilaisuuksia sekä tuottajakokouksia, joista saa varmasti uusimman tiedon. Atrian puolella on kehitysryhmä, ja myös A-Rehun puolella kehitetään siipikarjankasvatusta esimerkiksi rehustuksen suhteen, Suvi kertoo.
– Aloitin broilerien kasvattamisen vuonna 2015, ja jos tätä pitäisi tehdä nyt sen ajan rehuhyötysuhteella, ei kasvattaminen olisi kannattavaa. Rehustuksen kehittämisellä on siis ollut suuri vaikutus kannattavuuteen, Jaakko päättää.
