”Hävikkiä harvemmin tulee”

Kun rehun teossa, säilönnässä, kuljetuksessa ja jakelussa tulee mahdollisimman vähän hävikkiä, ostorehuja tarvitaan vähemmän ja nautatilan kilpailukyky vahvistuu.  

Pöytyällä Koskisen tilalla kasvatetaan pitkälti toista tuhatta päätä karjaa ternistä teuraaksi. Päävastuun tilan töistä kantavat veljekset Petri ja Aki Koskinen sekä isä Douglas Koskinen, minkä lisäksi juottamolla on työntekijä huolehtimassa noin 180 ternivasikasta. Noin 400 teiniä sekä loppukasvatuksessa olevat sonnit ja hiehot kuluttavat päivässä 30 tonnia apetta, josta säilörehun osuus on Petrin mukaan noin 18 tonnia. Säilörehun osalta tila pyrkii omavaraisuuteen, mutta viljaa joudutaan myös ostamaan.  

– Ensi kesänä nurmella on 320 hehtaaria ja viljalla noin 200 hehtaaria, Petri kertoo.  

Koskisten pyrkimyksenä on saada aikaan rehuarvoltaan ja säilönnälliseltä laadultaan mahdollisimman hyvää säilörehua. Säilöntä tehdään yleensä hapolla, mutta tämän vuoden kolmanteen rehuerään kokeiltiin biologista säilöntäainetta.  

– Biologinen säilöntä kiinnostaa, koska se on hieman edullisempaa kuin happo ja säästäisi ajosilppuria ruosteelta. Kunhan rehu vain säilyisi hyvin, Petri toivoo. 

Nykyisellään tilan laakasiiloista ei juuri aiheudu hävikkiä. Säilörehusta on pilaantunut korkeintaan yläkulmia; murskevilja ja tuoreleike on suojattu pilaantumiselta peittämällä ne elintarviketeollisuudelta ostettavalla perunarehulla. Peruna tuo rehuun samalla lisää maittavuutta. Lintujen aiheuttamaa hävikkiä ja salmonellariskiä on ehkäisty nyt nelisen vuotta nestekaasutykillä.  

– Etenkin vasikkakasvattamossa pitää olla siistiä. Siellä eivät hiiret ja linnut saa pomppia ja nokkia rehua, Petri vahvistaa. 

KAIKKI HUOLELLA TALTEEN 

Rehuhygienia pyritään Petrin mukaan huomioimaan rehunteon joka vaiheessa: niin peltoa perustettaessa, lietteen levityksessä, karhotuksessa kuin niitossakin. Lantakarhetta ei saa jäädä rehun kyytiin. Niin ikään siilojen edustat on asfaltoitu, sillä tilalla kyllästyttiin ”kuran seassa pyörimiseen”. Hävikin ehkäisemisestä on tullut kuivien kesien takia entistäkin tärkeämpää. 

 – Kesän kolmas rehusato ei ollut kovin hyvä, eikä rehua ole ylenpalttisesti. Mutta sen pitäisi riittää. Korsirehun puutetta on paikattu myös viljasta tehdyllä kokoviljasäilörehulla, Petri kertoo. 

Eläinten appeet sekoitetaan tilan itselastaavalla apevaunulla, Atrian alkutuotannon asiakkuuspäällikön kanssa tehtyä ruokintasuunnitelmaa noudattaen. Apeseos sisältää tavallisestii säilörehua, murskeviljaa, mäskiä, leikettä ja kivennäisiä. Vaunun vaakaa ja eläinten kasvuja seuraamalla Pekka pyrkii jakamaan juuri oikean määrän apetta.  

– Jotta seuraavaksi jakokerraksi olisi kaikki syöty, mutta niin, ettei eläimillä olisi nälkä – siinä on joka päivä opettelua. Rehua säästyy, kun ruokintapöydälle ei turhaan jää ylimääräistä. 

”Nestekaasutykki pitää varikset ja naakat pois nokkimasta.”

KOLME FAKTAA:

1. Jos rehua jää syömättä, ruokintapöytä pitää puhdistaa ennen uuden lisäystä. Muuten vanha rehu alkaa haisemaan, jolloin eläin ei syö hyvääkään rehua sen päältä. 
2. Apevaunu sekoittaa appeen huolella, mikä mahdollistaa ruoka- ja panimoteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisen ruokinnassa. Apevaunu silppuaa paalirehunkin niin lyhyeksi, etteivät eläimet saa vedettyä sitä jalkoihinsa likaantumaan, ja rehua säästyy. 
3. Asfaltti tai betoni siilojen edessä auttaa pitämään rehun puhtaana lastauksen aikana. Tasainen piha auttaa myös siinä, että rehua ei varise kauhasta matkalla siilosta apevaunuun. Päällyste on helpompi pitää puhtaana kuin murske. 

Lue myös muut teemajutut Atria Tuottajat 4/2022 -lehdestä alkaen sivulta 19