Kohdenna eurot oikein – uusia toimintatapoja arkeen
19.10.2022 14:10
Ruoantuotanto ja tuotantopanokset ovat nousseet tämän vuoden aikana otsikoihin niin meillä kuin maailmalla. Huomaamme ruoasta ja tuotantopanoksista tulleen yksi sodankäynnin väline ja niiden hinnanvaihtelusta hankalasti ennakoitavaa. Nyt jos joskus kannattaa käydä läpi omat toimintatavat.
Ennakoinnin ollessa vaikeaa korostuu nykytilan tunteminen. Voidaan kuitenkin sanoa, että liian harva tila on tästä huolimatta laskenut tuotantokustannustensa vaikutusta lopputuotteeseen. Viimeistään nyt jokaisen tilan tulisi laskea tuotantokustannuksensa. Paljonko satoa, maitoa tai lihaa pitää tuottaa, jotta kustannukset tulevat katettua? Kannattaako jostain säästää vai kuitenkin satsata vaikkapa peltojen kasvukuntoihin? Nousuja ja laskuja mahtuu aina yrityksen historiaan, mutta laskuihin tulisi reagoida viipymättä ja miettiä itse tai ammattilaisen kanssa oikeat, jopa omasta toimintatavasta poikkeavat korjausliikkeet.
PANOS–TUOTOS-AJATTELU ARJEN TYÖKALUKSI
Maidon- ja lihantuotannossa tuotteen myyntihinnan perustasoon ei juurikaan voi tilakohtaisesti vaikuttaa. Lisähintaa pystyy hankkimaan pitoisuuksilla, päiväkasvuilla ja teuras- ja vasikkapainoilla. Kysymys kuuluukin, mistä ja miten tuotantopanoksiin laitetuille euroille saa parhaan katteen.
Säilörehun tuotantokustannuslaskelmia on tehty monissa pienryhmissä, ja laskuri on mahdollista ladata omalle koneelle muun muassa atriatuottajat.fi-
sivulta. Vastaava katelaskuri on tehty myös puitaville rehukasveille. Saat vastauksen siihen, paljonko tuottamasi rehu oikeasti maksaa ja mitkä ovat suurimmat kustannuserät. Katelaskelmat kannattaa tehdä, kun sadot on korjattu, ja laskelmat on syytä katsoa kriittisesti läpi. Kun laskelman kerran tekee, se on helppo päivittää uusilla tuotantopanoshinnoilla, esimerkiksi lannoitteiden hintojen muuttuessa. Moni ruokintasuunnitelmakin jää puolitiehen, ellei oikeaa säilörehun ja viljan hintaa tiedetä.
Kustannusten tarkastelua kannattaa jatkaa myös maidon katetuoton osalta. Tuotosseurannassa olevat tilat sekä Valion tuottajat pääsevät ilmaiseksi tekemään hyvinkin yksityiskohtaisen laskelman kustannuspuntarilla siitä, mitä maidon tuottaminen on maksanut edellisinä vuosina meijeriin myytyä maitolitraa kohden. Tiedot pohjautuvat tilan aiempien vuosien verotustietoihin. Vastapainoksi saat litraa kohden eri tulolajit. Pääset myös vertaamaan tuloja ja kuluja muihin samankokoisiin tiloihin ja tiedät, miten tulot ja kulut ovat kehittyneet vuosien saatossa.
UNOHDETUT KUSTANNUSSÄÄSTÖT
”Ei ne rahat laskemalla lisäänny” on sanonta, joka pitää edelleen paikkansa. Siksi laskelman tuloksia täytyy viedä käytäntöön. Monilla tiloilla esimerkiksi typensitojakasvien ottaminen mukaan viljelykiertoon on järkevää sekä pellon kasvukunnon kannalta että typpilannoituksen alentamiseksi. Jos esimerkiksi apiloita ei ole ollut aiemmin käytössä, niiden viljelyyn kannattaa perehtyä ja kysyä neuvoja muilta tuottajilta ja neuvojilta, jotta rehu myös lypsättää tai kasvattaa navetassa.
Toinen unohdettu kustannussäästö on maito- ja emolehmätiloilla hyvin toteutettu laiduntaminen. Se vaatii tilalta suunnitelmallisuutta, mutta onnistuessaan laitumen tuettu tuotantokustannus on lähellä nollaa senttiä kuiva-ainekiloa kohden. Laiduntamisen voi aloittaa pienelläkin laidunalalla. Aitatolpat kannattaa laittaa jo ennen roudan tuloa maahan, ja eläimet voidaan opettaa kunnioittamaan sähkölankoja viimeistään kevättalvella, jotta kaikki on valmista ennen kevätkiireitä. Kasvuston tarkkailu ja ennakoiminen ovat avainasemassa onnistuneeseen laiduntamiseen. Parhaimmillaan laidun on D-arvoltaan yli 690 grammaa kuiva-ainekiloa kohden läpi kesän ilman virhekäymisen pelkoa. ”Laidunsilmän” kehittäminen on kuin ”eläinsilmän” kehittämistä.
”Kehitä laidunsilmää kuin eläinsilmää.”
Pellon lisäksi myös navetta on otettava tarkasteluun. Rehu pitää saada muutettua maidoksi tai lihaksi, ennen kuin sen tuottamiseen kulutetut eurot on kotiutettu. Näin ollen kriittistä tarkastelua on työpöydän jälkeen jatkettava myös ruokintapöydällä. Onko rehua ja vettä (ylivoimaisesti halvin kustannuserä) oikeasti vapaasti naudan saatavilla ja onko säilörehu säilynyt hyvin? Entä onko ilmanvaihto etenkin helteellä ja pakkasilla riittävää? Ovatko väkirehuruokinta ja valkuaisruokinta oikealla tasolla? Ruokintasuunnitelman tekoa ei voi tarpeeksi korostaa. Kun säilörehu onnistuu laadullisesti ja määrällisesti hyvin, kustannussäästöjen hakeminen väkirehuruokinnasta on täysin mahdollista.
Kirjoittaja
Elina Juutinen, hanketyöntekijä, Märehtijöissä tulevaisuus -hanke