Kevätruisvehnä nautojen kokoviljasäilörehuna
17.04.2023 15:36
Rajut viljan hinnan nousut ovat aiheuttaneet painetta viljan käytön vähentämiseen nautojen ruokinnassa. Tällöin karkearehun tarve ruokinnassa lisääntyy, mikä saattaa johtaa pulaan säilörehusta, ellei karkearehun tuotanto ole riittävää. Kokoviljasäilörehulla on tässä tilanteessa merkittäviä etuja.
Mikäli säilörehumäärän lisääminen tapahtuu nurmen perustamisen kautta, se vaatii aikaa. Nopea keino lisätä säilörehun tuotantoa on viljellä yksivuotisia viljakasveja, jotka korjataan kokoviljasäilörehuksi kylvövuonna. Korjuu tapahtuu kertakorjuuna, ja siihen sopii nurmen korjuukalusto. Parhaimmillaan hehtaarikohtainen kuiva-ainesato voi olla jopa yli 10 tonnia. Yksivuotisena kasvina kokoviljan viljelyalaa voidaan hyödyntää nurmien uusimisessa ja lannanlevitykseen. Lisäksi sadon kertakorjuu voi tuoda kustannussäästöjä rehuntuotantoon.
Kevätruisvehnällä hyvä sadontuottokyky
Kevätruisvehnä on hyvä kokoviljasäilörehun raaka-aine erityisesti sen hyvän sadontuottokyvyn vuoksi. Luken koetoiminta-asemalla Ruukissa tehdyssä kenttäkokeessa kevätruisvehnällä saatiin korkeimpia kuiva-ainesatoja verrattaessa sitä ohraan ja vehnään. Tosin satoerot varsinkin ohraan verrattuna olivat melko pieniä. Kevätruisvehnälajikkeista Nagano ja Somtri osoittautuivat erityisen satoisiksi. Naganon hehtaarikohtaiset kuiva-ainesadot vuosina 2017 ja 2018 olivat hieman alle 9,5 tonnia ja Somtrin vuonna 2018 hieman yli 10,5 tonnia.
Kevätruisvehnäkasvustoa Ruukissa. Kuva: Luke/Katariina Manni.
Kenttäkokeessa käytetty perustyppilannoitus oli 90 kiloa typpeä hehtaarille. Lakoontumisen estämiseksi tutkittiin NPK-lannoituksen ja kylvösiemenen määrän vähentämistä 30 prosentilla. Tällä oli melko vähän vaikutusta kuiva-ainesatoon, lajikkeesta riippuen sato pieneni 10–15 prosenttia. Koostumukseen tai rehuarvoihin sillä ei juurikaan ollut vaikutusta.
Kokovilja sopii nurmen suojakasviksi
Monivuotisia nurmia uudistettaessa karkearehusato saadaan jo nurmen perustamisvuonna, mikäli suojavilja korjataan kokoviljasäilörehuksi. Luken koetoiminta-asemalla Ruukissa vuosina 2017–2018 tehdyssä kenttäkokeessa kokoviljasäilörehu osoittautuikin hyväksi nurmen suojakasviksi. Ensimmäisen vuoden nurmisadot ja kasvustojen tiheydet olivat hyvät. Nurmen hehtaarikohtainen kokonaiskuiva-ainesato oli keskimäärin 7,8 tonnia. Suojaviljan lajilla (kevätruisvehnä, ohra tai vehnä) tai lajikkeella ei ollut vaikutusta nurmisatoon.
Korjattaessa nurmen suojavilja kokoviljana etuna on, että kasvusto korjataan puitavaa viljaa aiemmin, mikä edistää nurmikasvien kehittymistä loppukesän aikana. Lisäksi aikainen korjuuajankohta pienentää korjuusäähän ja viljakasvuston lakoontumiseen liittyviä riskejä.
Ruokintakokeessa olevia sonneja ruokalevolla. Kuva: Luke/Outi Ukkola.
Ruokintakokeessa oleva charolaissonni ruokintakupilla, joka mittaa eläinkohtaisesti syödyn rehun määrän. Kuva: Luke/Outi Ukkola
Kevätruisvehnäkin kasvattaa sonneja
Luken koetoiminta-asemalla Ruukissa vuonna 2018 liharotuisilla naudoilla tehdyssä ruokintakokeessa verrattiin kokoviljasta tehtyjä kevätruisvehnä- ja ohrasäilörehuja timoteistä tehtyyn nurmisäilörehuun. Kokoviljoja käytettiin joko yksinomaisina karkearehuina tai seoksena timotein kanssa. Kaikilla ruokinnoilla säilörehun osuus seoksessa oli 60 prosenttia kuiva-aineesta. Loppu oli viljaväkirehua.
”Matala raakavalkuaispitoisuus ei heikentänyt sonnien tuotantotuloksia.”
Nurmisäilörehuun verrattuna kokoviljojen sulavuus oli huonompi. Sonnit kuitenkin kompensoivat huonompaa sulavuutta syöntiä lisäämällä. Kokoviljasäilörehujen raakavalkuais- ja kuitupitoisuudet olivat selvästi matalammat kuin nurmisäilörehulla, mikä on tyypillistä kokoviljoille. Matala raakavalkuainen voidaan kuitenkin nähdä ruokinnassa etuna, sillä se laskee rehuannoksen typpipitoisuutta, mikä puolestaan parantaa typen hyväksikäyttöä. Tämä taas pienentää ruokinnan aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Tulosten perusteella matala raakavalkuaispitoisuus ei heikentänyt sonnien tuotantotuloksia.
Kevätruisvehnä näyttäisi soveltuvan kohtuullisen hyvin sonnien ruokintaan, varsinkin seoksena nurmisäilörehun kanssa. Kevätruisvehnän ollessa ainoa karkearehu sonnien kasvu oli kuitenkin matalampi kuin muissa ruokintaryhmissä. Yhtenä syynä saattoi olla, että se korjattiin todennäköisesti hieman liian varhaisella kasvuasteella. Tämä heikensi sen ruokinnallista arvoa ja siten myös tuotantovaikutuksia varsinkin ainoana karkearehuna käytettäessä. Sonnien teurastuloksiin ruokinnat eivät vaikuttaneet merkittävästi.
Vaikka kokoviljasäilörehun tuotantovaikutukset sonnien ruokinnassa olivat melko hyvät, kokoviljan käyttöön liittyvät edut eivät tule niinkään ruokinnan vaan peltoviljelyn kautta. Peltoviljelyssä saadut hyödyt eivät kuitenkaan riitä, vaan rehun on sovelluttava myös ruokintaan.
Artikkeli perustuu Rehuvara- ja Rehvi-hankkeissa tehtyihin kokeisiin. Hankkeita on rahoitettu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
Kirjoittaja
Katariina Manni, tutkija, Luonnonvarakeskus; Arto Huuskonen, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus