Tiina ja Marko Savolainen kasvattavat lihanautoja ja välikasvatettuja vasikoita Maaningalla, Pohjois-Savossa. Savolaiset ovat lyömätön pari niin navetassa kuin pellolla. Tekeminen on suunnitelmallista ja tarkkaa; niin navetan kuin peltojen tuloksia seurataan ja havaittuihin ongelmiin tartutaan täsmällisellä otteella. Nautojen kasvut ovatkin olleet vuosia Atrian parhaassa neljänneksessä eivätkä Savolaiset tyydy peltoviljelyssäkään vähempään.
Lannoitukset tarkasti kasvin tarpeen ja sadon mukaan
Tiina vastaa tilan peltoviljelyn kirjallisista töistä ja Marko toteutuksesta. Suunnitelmat tehdään yhdessä. Tiina tekee viljelysuunnitelmat itse. "Suunnittelu on tehtävä tarkasti, kun fosforialituksia ei lohkoille jätetä ja nurmien kaliumlannoituksesta huolehditaan viljavuusleiman mukaan", kertoo Tiina.
Peltojen kalkituksesta on huolehdittu ja keskimääräinen pH on hyvä, eli noin 6,5. Viime vuosina onkin panostettu kationinvaihtokapasiteetin parantamiseen sekä nurmien tasaisen kaliuminsaannin turvaamisen. Tarkoituksena on levittää kipsiä lohkoille, joiden kalsium-magnesium -suhteet ovat epätasapainossa. Myös biotiittiä käytetään muutamilla sitä tarvitsevilla lohkoilla. Lannoitus pohjautuu hyvän viljavuustilan lohkoilla karjanlantaan ja hiven- tai seleenisalpietariin. Osalla lohkoista käytetään myös NK-lannosta turvaamaan nurmen kaliuminsaanti. Heikomman fosforitilan lohkoille ensimmäinen tai toinen lannoitus tehdään moniravinteisella lannoitteella.
Hivenlannoituksesta on havaittu olevan hyötyä. Kesällä 2015 Marko ruiskutti osan lohkoista YaraVita Amazinc- lehtilannoksella. Vuosi oli sateisin ja kylmin vuosikymmeniin. Lehtilannosta jäi hieman yli ja paluumatkalla Marko ruiskutti ylimääräisen lehtilannoksen toisen lohkon laitaan. Mangaani- ja sinkkilannoksen saanut nurmikaista oli noin 10 senttiä pidempi kuin lannoittamaton loppuosa. Sekä mangaanin että sinkin saanti heikkenevät korkeissa pH-luokissa ja lisäksi viileässä ja märässä maassa sinkin saanti heikkenee entisestää.
Päisteisiin tarvitaan tiheämpää ojitusta
Savolaiset ovat panostaneet erityisesti peltojen peruskuntoon. Teräviä lohkonkulmia on oikaistu mahdollisuuksien mukaan ja lohkon sisään jääviä saarekkeita on tarkoitus hävittää raivaamalla alue viljelyyn. Pienillä lohkoilla päiste on merkittävä satoa alentava tekijä, sillä päistealueilla satotasot ovat usein vain puolet muun lohkon sadosta. Marko arvioi, että nykyisillä koneilla päiste voi olla jopa 20-30 metriä leveä ja että päisteet kuivuvat hitaammin ja tiivistyvät helposti. "Päisteiden salaojituksen pitäisi olla aina muuta peltoa tiheämpi", sanoo Marko.
Vuosina 2014 ja 2016 uudelleenojitettiin noin 40 hehtaaria. Savolaisilla, niin kuin monella muullakin, 1970-80 -lukujen ojitusten ojavälit ovat harvoja, jopa 24 metrin välillä tehtyjä. Marko tähtääkin uusintaojituksissa, lohkon pinnanmuodon huomioiden, 8-16 m ojaväliin. Myös orgaanisen aineen lisäyksellä on havaittu olevan suuri merkitys satotasoon. Tiina ja Markon murheena ollut kuiva hiesurinne pouti ja tuotti huonoa satoa joka vuosi, mutta rinteeseen muutamana vuonna reilusti täsmälevitetty vasikoiden turvelanta korjasi tilanteen. Vaikka kesä oli kuiva ja maa rinteessä halkeili, rinne kasvoi hyvin. Turvelantaa käytetään tilalla juuri tällaisten ongelma-alueiden parantamiseen.
Markon ja Tiinan vuokrapellotkin saavat huolenpitoa. Tarvittaessa piiriojat kaivetaan, salaojia täsmäkorjataan ja kalkituksesta huolehditaan. Hyvillä vuokrapelloilla on saavutettu vähintään samat sadot kuin omillakin pelloilla.
Mitä mittaat, sitä voit parantaa
Savolaiset ovat seuranneet satotasoja jo pitkään. Käytössä on kuormakirjanpito ja syksyllä kokonaissato arvioidaan myös siilosta. Kesällä 2017 satoseurannassa alkaa uusi aika, sillä Marko ja Tiina ottavat käyttöön vaakakaluston. Vaaka helpottaa lannoitusten, lajikevalintojen ja perusparannustöiden satovaikutusten lohkokohtaista mittaamista ja myös lohkokohtaisten kulujen ja tuottojen laskeminen tulee mahdolliseksi. Erityisesti hivenlannoitusten satovaikutusten selvittäminen on nyt ajankohtaista, koska hivenruiskutus on lisätyö, josta pitäisi saada tulosta.
Savolaisilla on otettu uusia nurmilajeja käyttöön ensimmäisten joukossa ja etsinnässä on koko ajan tilan tarpeisiin paras lajikeseos. Tällä hetkellä säilörehulohkoja on perustettu Tuure-timotein ja Ilmari ja Karolina -natojen seoksella, mutta seuraavaksi voisi kokeilla omalle tilalle räätälöityä seos.
Myös hapon annostelu pystytään jatkossa tekemään tarkasti rehun tuorepainon mukaan. Vaikka säilörehun D-arvot ovat kevätsadossa olleet noin 690-700, kesäsadossa reilu 670 ja syyssadossa päälle 720 sekä syönti-indeksit vähintään 105, pitäisi vähäisetkin virhekäymiset saada Tiinan mielestä pois. Vaakakauppaan sisältyi myös oma eläinvaaka. "Nyt myös itselle loppukasvatukseen jäävien vasikoiden kasvu voidaan mitata ja sitä mitä mittaa voit parantaa", iloitsee Tiina.
Vasemmaisen tila:
94 vasikkapaikkaa
180 loppukasvatuspaikkaa
Päiväkasvu maitorotuisilla lihanaudoilla 630 g
Peltoa 86 ha, josta omaa 39 ha
Säilörehua 39-40 ha/v, keskisato 10 000 kg ka/ha
Kolme säilörehunkorjuuta, Tavoite D-arvo 690 ja hyvä säilönnällinen laatu
Viljelykierto: 3 nurmivuotta ja 2-3 väliviljavuotta
Viljaa 38 ha, keskisato 4500 kg/ha ja loppu peltoala LHP-nurmia ja kesantoja
Viljasta 2/3 ostetaan yhteistyötilalta
Arja Mustonen
Hanketyöntekijä, Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto -hanke