Ruisvehnä kokoviljasäilörehuna

Ruisvehnä nimensä mukaisesti on rukiin ja vehnän hybridi, jonka korkea satopotentiaali liittyy sen perimän monimuotoisuuteen ja pitkään kasvuaikaan. Lajista löytyy niin syys- kuin kevätkylvöisiäkin lajikkeita. Aikaisempien kokeiden mukaan ruisvehnän massantuotantopotentiaali kilpailee monivuotisten nurmien kanssa samalla tasolla, mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon kokoviljasäilörehun tuotantoon.

Rehuvara-hankkeessa tutkittiin ruisvehnää kokoviljasäilörehuna. Koe toteutettiin Siikajoen Luohuan kylällä yhteistyössä Kallion emolehmätilan kanssa. Kokeen tarkkailtiin ruisvehnän laadunmuutos suhteessa kasvuston kehitysasteeseen ja kasvukauden etenemiseen. Kokeessa oli myös tarkoitus selvittää käytetyn siemenmäärän ja satotason välistä yhteyttä, mutta kasvukauden haastavien olosuhteiden takia satotuloksia ei voitu pitää luotettavina.

Kokeen lajike oli Mammoth (itävyys 86 %, tjp 37 g) ja koepellolle kylvettiin n. 0,6 ha vierekkäiset koealat tiheyksiin 400, 500 ja 600 kpl/m2.  Koe viljeltiin luomuna ja kasvustot saivat perustamisvaiheessa karjanlantaa lannoitteeksi. Koepellon maalaji oli multamaa. Ruisvehnä kylvettiin kesäkuun puolen välin tienoilla ja sato korjattiin elokuun lopussa. Nurmensiemen kylvettiin perustamisen yhteydessä. Laadunmuutosseurantaa varten pellolle jätettiin korjaamaton kaista ja kasvuston laatua tarkkailtiin tähkän ilmestymisestä taikinajyvälle.

Vähän valkuaista, paljon sokeria

Kokeen kasvukausi alkoi lupaavasti ja koe perustettiin hyvissä olosuhteissa. Hyvää olosuhdetta ei kuitenkaan jatkunut pitkään, vaan koetta koetteli ensin erittäin märkä joidenkin viikkojen sadejakso, jonka aikana kasvusto alkoi kärsiä liiallisesta vedestä. Sadejakson jälkeen alkoi kuuma ja kuiva jakso, jonka aikana kasvusto kärsi kasvualustastaan huolimatta kuivuudesta. Vallinneiden olosuhteiden takia kasvuston juuriston kehitys rajoittui ja yleensä erittäin sankka ruisvehnäkasvusto kasvoi tasaisena, mutta lopulta harvahkona ja vähän reilun polvenkorkuisena. Kasvusto muodostui käytännössä pelkistä pääversoista.

Kuva 1. Koekasvusto elokuun loppupuolen havaintokäynnin aikaan.

Laatuseuranta aloitettiin elokuun alussa ja sitä jatkettiin syyskuun puolen välin yli. Ruisvehnän valkuaispitoisuus oli koko seurannan ajan matala ja vaihteli seurantakerran mukaan vajaan noin 100–60 g/kakg välillä. Valkuaispitoisuus oli jonkin verran odotettua pienempi, vaikka ennakko oletuksena sen ei odotettu olevan korkealla tasolla. Ruisvehnän siemenkoko on usein suuri, joka korreloi negatiivisesti valkuaispitoisuuden kanssa. Seurannan perusteella ruisvehnänsokeripitoisuus on luontaisesti korkea. Mikäli havainto pitää laajemmin paikkansa, se voi tehdä ruisvehnästä muihin viljoihin nähden houkuttavan vaihtoehdon kokoviljasäilörehuna, sillä sokeri lisää rehun maittavuutta ja tukee biologisen säilönnän onnistumista. Toisaalta korkea sokeripitoisuus voi kuvastaa kasvuston kokemaa suurentunutta stressitilaa kasvukauden olosuhteiden takia ja yhdistettynä ennakoitua heikompiin muihin laatuominaisuuksiin, kuten valkuaispitoisuuteen, tämä selitys on todennäköisempi.

Seurannan aikana ruisvehnän D-arvo laski hitaasti, kokonaisuudessa 40 g/kakg. Tulos oli sinällään odotettavissa, sillä viljan tuleentuessa kyse on lopulta jyväntäyttymisvaiheessa kasviin kertyneiden ravinteiden uudelleenjärjestelystä. Kun jyvät ovat täyttyneet, kasviin ei enää virtaa uusia ravinteita ja yksittäisen yksilön elinkaari on päätöksessä. Seuraavaa sukupolvea varten kerätyt siirreltävissä olevat resurssit luovutetaan eteenpäin siemeniin ja vaikka tuleentumisen edetessä yksittäiset kasvinosat menettävät rehuarvonsa, kokonaismassa, jossa myös siemenet ovat mukana, muuttuu ominaisuuksiltaan hitaasti.

Kuva 2. Ruisvehnän laatukäyrä.

Kirjoittaja

Atria Nauta -hankkeet

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Kehityspäällikkö, kasvinviljely. Optipalko ja Itua ja Vastetta -hankkeet