Uusi-Mattilan tila 4/2023

MAANANTAI 30.10.

Helpottuneena uuteen viikkoon! Perjantaina oli useampi urakoitsija ajamassa kuivalantaa sekä meidän peltoomme että omilleen. Nyt on taas lantaloissa tilaa. Tuota mustaa kultaa valmistuu meillä lähes kärryllinen päivässä ja sen ajaminen pellolle on oma projektinsa ­– varsinkin näin kostealla kelillä todella haastava sellainen!

Kummipoikani Mauno ja Make ovat saaneet kotilohkon kynnettyä ja sonnan levitys jatkuu vielä muilla pelloilla. Naisväellä on tänään suursiivous. Lomittaja-Sabriina aloitti jo aikaisin ruokkimaan eläimiä, sitten siivotaan ja kuivitetaan kaikki karsinat, käytävät, vasikkapiilot ja tarhat. Lotta tulee päivemmällä ja jatkaa iltaan asti.

Pankista kyseltiin hiililaskelmaa ja Aino Ala-Viikari tulee tekemään sen tänään. Turvekuivituksesta vanhalla puolella tulee huutia, mutta siinä ei kyllä ole vaihtoehtoja. Tämän syksyn oljet on pian käytetty, eikä niiden laatu hivele kenenkään keuhkoja. Hiekkaparret emoilla onneksi tasaavat tätä tilannetta.

Hiekkaparsikäytävän sonta päätyy kuivalantalaan.

TIISTAI 31.10.

Talvi tuli tänä vuonna lokakuussa! Koko maisema on yön aikana peittynyt paksuun hankeen. Kaikki on märkää ja ikävän näköistä. Eilinen suursiivous on muisto vain. Make auraa pihan ja Lotta ripottelee kulkureiteille hiekkaa. Mummu kantaa konehallille kahvia, teetä ja tykötarpeita. Ahlman Edun joukko opiskelijoita ja opettajia on tulossa tanskalaisten vierailijoidensa kanssa katsomaan suomalaista emolehmätaloutta, sillä Tanskassa emolehmätilat ovat pääosin pieniä harrastetiloja. Toisin sanoen korkeatasoisia jalostustiloja, mutta karjakoko on hyvin pieni.

Haen kiireenvilkkaa konehalliin lisää tuoleja. Ulkona on niin hyytävää, että on sanomattakin selvää, että vierailijamme kirmaavat mielissään loppuajaksi sisälle konehalliin tarjoilujen ääreen. Onneksi kukaan ei kaatunut suojatossuissaan etupihan luistinradalla.

Aili oli ensilumesta innoissaan ja lumiukko tottakai valmistui käden käänteessä 😊

Tanskalaisille opiskelijoille lumi oli elämys.

KESKIVIIKKO 1.11.

Vieroituskausi jatkuu! Ensimmäinen sonniporukka lähti pari viikkoa sitten jatkokasvatukseen, ja pian sen jälkeen aloimme laittaa nenäläppiä seuraavalle vasikkaryhmälle. Olemme käyttäneet vieroituslätkiä jo monta vuotta - siitä lähtien kun niitä on Suomessa ollut myynnissä. Viime syksynä huomasimme, että ainakin meidän eläimemme arvostavat pidempää läppäkautta kuin pussin päällä lukeva ohje 4-7 vrk antaa ymmärtää. Rauhallisemman lopputuloksen saa, kun antaa läppien olla vähintään kymmenen päivää. Takapihan siirtokuja on vielä suurin piirtein ajatuksen tasolla ja tällä hetkellä eläinliikenne kulkee etupihalla ohjainkepillä osoittamaamme suuntaan ja tahtiin. Heh.

Pari viikkoa on tuntunut siltä, että palelenko lopun ikääni?! Mutta kiitos reippaiden sonnien, jotka halusivat tehdä reittejä hankeen! Ihana hiki 😊

Illalla menin vielä tallaamaan sohjoa Vammalan auraamattomille kaduille ja venyttelemään jumittunutta selkääni.

Vieroituslätkiä kannattaa pitää vasikoilla riittävän kauan.

TORSTAI 2.11.

Ailin eskarikuvauspäivä. Illalla sovitut vaatteet ja kampaus kelpasivat vielä aamulla! Hurraa! 😊

Käytämme A-Rehun emokivennäistä ja olen jo pitkään kipuillut asian kanssa. Säkistä kurkottelu on ärsyttävän hidasta ja sattuu ranteisiin enemmän ja vähemmän kullakin. Uusi myyntiedustaja Niemonen suostui myymään minulle kivennäistä irtotavarana ja vieläpä ratkaisevasti halvemmalla kuin säkitetty tavara! (Suosittelen jollekin ostopuolen jepelle pussien kilpailutusta, on meinaan hintaa muovipussilla…). Tänään se sitten tulla pöllähti! Nimenomaan pöllähti, mutta rannekanavat kiittävät!

Jatkoimme vieroitusta seuraavan karsinan väellä. Erottelu ottaa oman aikansa. Lukitsemme emot pöytään siksi aikaa. Osa vasikoista jää vielä emojen luo. On tyttöjä, on poikia, on jalostusvasikoita, on lihantuotantovasikoita. Ja tarkastuslaskennassa löytyy vain yksi eilen siirretty väärästä karsinasta. Aika hyvä! 😊

Make lähti illalla sählyyn ja itse jäin vielä toimistolle kokoamaan materiaaleja Uusi-Mattilan tilan jouluiseen puuhakirjaan. Koska sinä näit viimeksi tontun…?!

Uusi-Mattilan tilalla tontut vilistävät jo nurkissa.

PERJANTAI 3.11.

Eilen siirretyt lehmävasikat ovat yön aikana irrottaneet karsina-aidasta yhden pienan ja poistuneet paikalta. Tytöt olivat valinneet uudeksi asunnokseen vanhan pihaton ruokintapöydän ja majailivat siinä tyytyväisinä. Kolme oli muuttanut uuden puolen ruokintapöydälle. Pikaisen neuvottelun tuloksena neitokaiset palasivat takaisin karsinaansa. Lotta jäi siivoamaan sotkun, koska minun oli äärimmäisen nopeasti ehdittävä tilitoimistoon. Olin sopinut tuiki tärkeän palaverin palkka.fi-ohjelman opettelua varten juuri samaiselle kellonlyömälle…

Keli pehmenee taas pelloilla, joten kynnöt ja ojien kaivuu pitää keskeyttää. Tyypillistä tänä vuonna, juuri kun olet päässyt hyvään vauhtiin sade keskeyttää työt.

Aili lähti mummun kanssa kavereidensa Halloween-juhliin ja itse ajoin illan päätteeksi Ikaalisten kylpylään hakemaan rekvisiittaa opiskelukavereiltani. Järjestämme joulukuun alussa iltamat vanhojen hyvien aikojen muistoksi, ja nyt on aika kaivaa MUstialan NAisvoimistelijat naftaliinista. Miten siitä voikaan olla jo 20 vuotta….?! 😊

Kukas tätä uskaltaisi maistaa?

LAUANTAI 4.11.

Charolais-jalostajat tulivat aamupäivällä katsomaan hiekkaparsien rakenneratkaisuja. Lumi alkaa sulaa vesisateen saattelemana, joten keli ei helli vierailijoita tänäänkään. Olemme pikkuhiljaa oppineet käyttämään hiekkaparsia, joten nyt niihin liittyviä kokemuksia on mukava jakaa.

Kuivittelemme Sabriinan kanssa yhdessä sonnikarsinat. Uuden puolen vasikkapiilomme on ihanan kätevä ja toimiva varsinkin kesäkelillä. Vieroituksen jälkeen vasikoita on monen moisissa kopperoissa odottamassa pääsyä kuka mihinkin seuraavaan karsinaan, ja näiden osastojen kuivittaminen ei olekaan ihan yhtä kätevää.

Aili käy lauantai-iltaisin uimakoulussa, mutta se on nyt Pyhäinpäivän vuoksi peruttu. Ullis-mummu on kutsunut sukua iltakahville, joten poikkeamme tervehtimässä heitä.

Uudella puolella sijaitseva vasikkapiilo on yksinkertainen mutta toimiva.

SUNNUNTAI 5.11.

Olen itse pitkästä aikaa aamuruokintavuorossa ja kokeilen Lotan paalinjakosysteemiä uudella puolella. Siinä täytetään pöytä paaleilla ensin takaapäin, poistetaan kaikki verkot ja sitten levitetään paalit edestä alkaen. Kätevää!

Tämän viikon paperityöt eivät olekaan vielä valmiit, joten kiiruhdan toimistolle kun saan eläimet tyytyväisiksi.

Vuosi 2023 on sujunut vauhdilla ja viimeinen Viikko Tilalla -kirjoitus oli tässä. Uusi-Mattilan tilan tarinoita pääset jatkossakin seuraamaan nettisivuillamme www.uusimattilantila.fi.

Karjaonnea vuodelle 2023!