Liepalan tila 1/2024

MAANANTAI 12.2.2024

Viikko alkoi tälle talvelle jo liiankin tuttuun tapaan kovissa pakkaslukemissa. Mittari ulkona näytti aamulla navettaan mennessä -30 astetta. Kovan pakkasen takia yöllä oli sähköt katkenneet hetkellisesti, joten pihaton katossa olevat helikopterituulettimet olivat sammuneet ja navetan lämpötila oli päässyt laskemaan paikoittain lähelle nollaa. Onneksi tällä kertaa kuitenkin pysyttiin plussan puolella. Vain yhden karsinan vasikoilla vesikuppi oli jäätynyt. Se sulateltiin ja päivää jatkettiin navetan perushommien parissa. Normaalisti aamuisin minun vastuullani ovat lehmäpuolen työt, ja Ville hoitaa appeenteon ja nuorkarjan. Iltanavetalla vaihdamme puolia, mutta tänään Ville oli illan kunnallishommissa kokoustamassa, joten minun vastuullani oli kaikki iltatyöt navetalla.

TIISTAI 13.2.2024

Tiistaina minä suuntasin heti aamusta auton nokan kohti Joensuuta. Joensuussa hyppäsin linja-autoon, joka kuljetti meidät kohti Savonlinnaa ja MTK:n luottamushenkilöpäiviä. Tarjolla oli paljon keskusteluja maatalouden tulevaisuudesta ja tulevaisuuden jatkajista. Lomittaja oli varattuna navetalle reissun ajaksi, mutta sairastumistapauksen vuoksi se peruuntui ja Ville jäi kotiin hoitamaan lehmät. Perinteiseen tapaan heti toisen poistuessa mm. lehmien ruokkija alkoi temppuilemaan. Onneksi Ville oli kotona ja minä reissussa, koska koneongelmien ratkaisu ei ole vahvinta alaani.

KESKIVIIKKO 14.2.2024

Ystävänpäivä alkoi minun osaltani Savonlinnasta, jossa pääsin kuulemaan mm. tulevaisuusseminaaria, paneelikeskusteluja ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin puheenvuoroa. Villellä taas piti kotona kiirettä, kun pakkanen paukkui edelleen ja koneita piti pakkasesta huolimatta käynnistellä, jotta hommat saa tehtyä. Samalle päivälle osuivat myös pellettikuorman saapuminen, kuorman purku ja lypsyrobotin solutestimittarin korjaaminen. Minä palasin reissusta illaksi kotiin. Ystävänpäivä päättyikin sitten parhaiden ystävien eli lehmien kanssa iltanavetassa.

TORSTAI 15.2.2024

Meillä ei ole käytössä tarkkaa navetta-aikataulua, mutta haluaisin pyrkiä 7/7-rytmiin, eli navetalle mentäisiin aamulla klo 7 ja illalla klo 7. Tavoitteena on saada säännöllistä rytmiä elämään, kun tällä hetkellä se on hukassa. Toiveena olisi, että sen avulla on helpompi erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan. Kuten jokainen muukin päivä, tämäkin rakentui navetan perushommien ympärille. Päivän aikana pohdinnassa oli myös umpituubien ja erityisesti vahatuubien käyttö. Kyselin tilojen käyttönormeja omassa Instagramissani ja tulin siihen tulokseen, että yllättävän moni käyttää ainakin vahatuubeja kaikille. Meillä umpituubeja on käytetty tähän asti vain tarvittaessa. Iltanavetalla kannoimme lisäksi muutaman aidan seuraavan päivän sorkanhoitoa varten valmiiksi lehmäpuolelle, ja illan viimeisenä siirsin Uamurusko-hiehon lehmien sekaan totuttelemaan ennen poikimista.

PERJANTAI 16.2.2024

Perjantai aamuna heräsin jo klo 5.30 keittämään valmiiksi ruokaa, koska navetalla oli tiedossa sorkanhoitopäivä. Kun ruoka oli valmista, teimme nopeasti navetan aamutyöt ja sorkanhoitajamme saapuikin navetalle puoli kahdeksan maissa. Meillä hoidetaan kaikkien lypsyssä olevien lehmien sorkat neljästi vuodessa. Sorkat ovatkin pysyneet hyvässä kunnossa, kun niitä hoidetaan ennaltaehkäisevästi. Kehuja tuli tälläkin kertaa, koska vain kahden lehmän sorkissa oli lievää ongelmaa. Ainut riesamme toistaiseksi sorkkien osalta on navetassa lymyilevä ja ajoittain yksittäisillä lehmillä puhkeava ajotulehdus. Koska lehmien sorkat ovat olleet pääasiassa hyvässä kunnossa niin hoitokin tapahtuu sukkelaan ja kaikki lehmät olivat hoidettuna puolenpäivään mennessä. Vaikka hoito sujui varsin vaivattomasti ja nopeasti tällä kertaa, piti silti ennen iltanavettaa ottaa hetken lepoa.

LAUANTAI 17.2.2024

Heräsin aamuyöllä joskus kello neljän aikaan, kun auramies kävi putsaamassa pihan. Olin jo menossa takaisin nukkumaan, mutta päätin tarkastaa navetan kamerat. Aikani kameroiden näyttöjä tsuumailin kunnes huomasin, että tilamme kolmas satatonnari Kajastus oli poikinut umpialueelle. Äkkiä vetäisin vaatteet niskaan ja kävin hakemassa sekä vasikan, että emän poikimakarsinan puolelle. Koska Kajastuksella on jo litroja takanaan, oli helpompi lypsää se ja juottaa vasikka sitten tuttisangolla. Näin vasikka saa varmasti ternimaidon heti. Kun kerran olin jo hereillä, päätin tehdä loput aamunavetan työt siinä samalla. Kajastus ja vasikka saivat jäädä karsinaan yhdessä päiväksi. Meillä on käytäntönä se, että emä ja vasikka saavat olla puolesta vuorokaudesta vuorokauteen yhdessä poikimisen jälkeen. Iltatöillä vein vasikan omaan karsinaansa. Sitä nostaessa totesin, että tässäpä on hyvä sonnivasikka välitykseen. Oli jykevä!

SUNNUNTAI 18.2.2024

Jos lauantai aamuna piti herätä poikivan lehmän takia, niin sunnuntai aamuyöllä soittikin sitten lypsyrobotti. Lypsyrobotti soitti puoli kolmen maissa liian pitkään poissa toiminnasta -hälytyksen ja Ville meni sitä katsomaan. Onneksi mitään suurempaa korjauksen tarvetta ei ollut ja robotti lähti käyntiin. Tosin se hälytti vielä kertaalleen, mutta Ville kävi uudelleen korjaamassa ongelman, ja sen jälkeen se ei enää hälytellyt. Navetta hommien päälle päivään kuului Villen osalta lumitöitä ja minun työlistaltani taas löytyi kerätä lukuja ja suunnitella listat maanantain JASU-käyntiä, eli jalostussuunitelman tekoa varten. Hyvä hetki koota tiedot yhteen ja tarkastella kuinka lehmillä menee.

Liepalan tila, Ilomantsi

Yrittäjät: Ville Puhakka & Kaisa Peura

Tuotantosuunta: Maidontuotanto. Robottipihatto, jossa lehmiä lypsää yksi Lelyn A4.

Perustettu: Tila on ollut Villen suvulla tiettävästi vuodesta 1768 alkaen. Ville tuli mukaan tilan toimintaan 2015, samana vuonna valmistui uusi pihatto. Kahdestaan Ville ja Kaisa ovat luotsanneet tilaa vuodesta 2021. Lehmiä on lypsyssä yhden lypsyrobotin verran ja nuorkarja päälle. Navetassa asustaa yhteensä noin sata päätä.

Muuta: Tilan arkea voi seurata @peurakaisa-tililtä instagramissa.