Pitää olla riittävän paljon riittävän monia erilaisia tulevaisuuksia

Tuomas_KuhmonenDSC_0538.jpeg

Mitä enemmän tulevaisuutta mietimme, suunnittelemme ja arvioimme erilaisten vaihtoehtojen osalta, sitä paremmin informoituja päätöksiä pystymme tekemään nykyhetkessä. - Jos ei olisi muuta näkökulmaa kuin peruutuspeili, olisihan se aika suuren riskin toimintaa, toteaa tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen.

Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen on pohtinut suomalaista maataloutta ja sen tulevaisuuden näkymiä paljon. Tutkijanura alkoi maatalouspolitiikasta, joka toi Kuhmosen työpöydälle 90-luvulla suunniteltavaksi mm. maatalouden EU-tukipaketin. Myöhemmin yrittäjyyden ja kauppatieteiden tutkijan työt herättivät kiinnostuksen tulevaisuuden tutkimiseenTulevaisuudentutkijana Kuhmonen on keskittynyt maaseutuun, maatalouteen, ruokajärjestelmiin, aluekehitykseen ja kestävään kehitykseen. 

Tutkijan kokonaiskuvasta puuttuu kuitenkin vielä yksi olennainen faktaKuhmonen on asunut savolaisella lypsykarjatilallaan lähes koko ikänsä ja toiminut akateemisen uransa ohella lähes 30 vuotta maatilayrittäjä ja myös ”tavallisena” yrittäjänä. Kokemusta löytyy niin maitotilallisenvihannesviljelyn ja -jalostuksen, metsänhoidon, koneurakoinnin kuin kauppiaan töistä. Pilke silmäkulmassa Kuhmonen toteaa, että Vesannolla sijaitseva kotitila on hänen nykyinen ja tuleva ”loppusijoituspaikkansa”. Sitä ennen pitää kuitenkin miettiä kosolti tulevaisuutta. 

MONIA TULEVAISUUKSIA

-Kaikki tuottajat ja viljelijät ovat yrittäjiä, ja oman liiketoiminnan suunnittelu on tulevaisuudentutkimusmaista toimintaa. Yrittäjän tehtävä on sovittaa yhteen tulevaisuuden toimintaympäristön vaatimukset ja mahdollisuudet sekä omat resurssinsa ja tavoitteensa. Ja puntaroida tätä kaikkea useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia vastaan, sillä ei ole vain yhtä tulevaisuutta, kiteyttää Kuhmonen.

Tulevaisuustutkimuksessa ei turvauduta pelkkään historiaan ja tehdä ennusteita sen pohjalta.   

-Ennustaminen edellyttäisi, että maailma ja ihmiset toimisivat kuin kone ja että kaikki historialliset lainalaisuudet olisivat olemassa myös tulevaisuudessa, eikä niin tietenkään ole. Mutta mitä enemmän tulevaisuutta pohditaan, sitä enemmän valinnanmahdollisuuksia nykyhetkessä aukeaa ja sitä enemmän tulevaisuuksiin voidaan vaikuttaa, Kuhmonen kertoo.  

HIDAS MUUTOS

Kuhmosen mukaan ruokajärjestelmän tulevaisuuden tutkimuksessa on muutamia erityispiirteitä, jotka on syytä pitää mielessä ennen johtopäätöksiin kiiruhtamista. Sellaisia ovat kulutustottumusten syvä juurtuminen kulttuuriin ja niiden hidas muuttuminen sekä ilmiöiden paikkasidonnaisuus ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Karkeasti yksinkertaistaen: Savossa syödään taatusti muikkukukkoa vielä 2030-luvulla.  

- Pitää olla ison kuvan ymmärrys siitä, mistä puhutaan. Kun esimerkiksi tutkimme hyönteisravintoa ja -proteiineja muutama vuosi sitten, aiheesta oli suurta hypetystä ja ruokakulttuurin painoarvo unohdettiin. Ylilyöntiarvioita tehtiin siinä, mikä merkitys hyönteisillä tulee lähitulevaisuudessa olemaan, Kuhmonen toteaa. 

 

Sykli_suomeksi_2.png
Kuhmosten tutkimuksen mukaan suomalainen maatalous on kehittynyt kautta historian tiettyjen toistuvien kehityssyklien kautta. Jokainen kehityskausi on – ainakin tähän mennessä – sisältänyt kasvuvaiheen, kangistumisvaiheen, purkautumisvaiheen, jossa ”törmätään seinään” sekä uudelleenorganisoitumisvaiheen.  -Nyt elämme jo kangistumisvaiheessa, jossa resurssien kertyminen hidastuu. Jossain vaiheessa tulee jälleen seinä vastaan, mutta mikä se seinä jo ja milloin se tulee vastaan, jää nähtäväksi, pohti Kuhmonen Viljelyakatemian puheenvuorossaan 26.10.

KOMPROMISSIEN AIKA

Koko maatalouden kohtalonkysymyksenä Kuhmosen pitää ”YK-henkisen” kestävän kehityksen toteutumista ja kompromissien löytämistä. Mitä ikinä päätetäänkään tehdäse vaatii monien asioiden yhtäaikaista toteutumista. 

-Toiminnan pitää olla taloudellisesti kannattavaa, kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän, olla sosiaalisesti hyväksyttävää ja oikeudenmukaiseksi koettuakulttuurisesti sopeutunutta ja ruokaturvaa tukevaa. Myös huoltovarmuus olisi turvattava, sillä huonosti toimivan maailman riski on nyt suurempi kuin pitkiin aikoihin. 

Lihantuotannon ratkaisevina kysymyksinä Kuhmonen pitää ilmastonmuutosta, kulutustottumuksia ja eläintauteja. Vaikka julkinen keskustelu vilisee ”varmoja” totuuksiahän tähdentää, että ihmisen toiminnan tulevaisuus on aina avoinVarmaa on se, että keskinäisiä ristiriitoja ja kompromissintekoaiheita riittää aina, kun asioihin syvennytään.  

- Nautaa pidetään ilmastopahiksenaToisessa vaakakupissa ovat kielteinen ilmasto- ja terveystrendi, toisessa taas myönteinen nurmiviljelyn hiilensidonta, sekä laiduntavan naudan ylläpitämät perinnemaisemat ja maatalousluonnon monimuotoisuus. Koska asioiden välillä on keskinäisiä riippuvuuksia ja vuorovaikutussuhteita, pitää tehdä kompromissejaOn valitettavaa, että nykyinen yhteiskunnallinen keskustelu ei yllä tälle sekä että -tasolle, vaan kysymys on olevinaan joko tai. 

"Pitää ymmärtää, mitkä polut sulkeutuvat, kun tehdään valintoja."

MIKÄ-SUOMI?

Itsestään selvinä pidetyissä asioissakin on siis aina useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Kuinka paljon vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voi olla?  

-Esimerkiksi suomalaisen lihantuotannon tulevaisuudesta 2040 olisi varmasti mahdollista erottaa miljoona tulevaisuuskuvaa, jotka ovat keskenään erilaisia jonkin asian suhteen. Teemme tutkimusta erikoistyökaluilla ja menetelmillä, joilla todellisten mahdollisuuksien joukosta pakataan ja valikoidaan huolella yleensä kolmesta kuuteen tulevaisuuskuvaa. 

Näin Kuhmonen on itse asiassa jo tehnytkin. Hän on laatinut käynnissä olevaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) Kotietu-hankkeeseen* viisi vaihtoehtoista ja hyvin toisistaan poikkeavaa – mutta mahdollista – tulevaisuuskuvaa suomalaisen kotieläintuotannon tulevaisuudelle: Kasvis-Suomi, Ympäristö-Suomi, Terveys-Suomi, Huoltokyky-Suomi ja Kotieläin-Suomi. Apuna työssä oli Kuhmosen vaimo Irene Kuhmonen, joka toi mukaan näkemystään Jyväskylän yliopiston yritysten ympäristöjohtamisen laitokselta. Parhaillaan Luken asiantuntijat tekevät hiki hatussa laskelmia, ja tulokset saadaan ensi vuoden aikana. 

- Päätavoite oli päästä laskemaan eri tulevaisuuskuvien määrällisiä vaikutuksia, eli mitä kukin niistä tarkoittaisi esimerkiksi pellonkäytölle, työllisyydelle, ulkomaankaupalle ja ympäristölleTulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miltä mallinnustulokset näyttävät, Kuhmonen sanoo. 

ENTÄ MITEN TULEVAISUUTEEN VOI VARAUTUA?

Pitää olla riittävän paljon riittävän erilaisia tulevaisuuksia, joita vasten omia tavoitteita ja resursseja on peilattuInvestointi toki sitoo tiettyyn polkuun ja määrittää spektrin, jonka sisällä vaihtoehtoja voi miettiä. Aineksia tulevaisuuden suunnitteluun kannattaa hakea vaikkapa Viljelyakatemiasta. Yritän itsekin seurata sitä sivusta. 

Tuomas Kuhmonen: Kotietu_tulevaisuuskuvat_logot.pngKotietu-hankkeen 5 tulevaisuuskuvaa

KUKA?

  • KTT, MMM, agronomi, dosentti Tuomas Kuhmonen on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja sekä koneurakointia tekevä yrittäjä (Augurix Oy) 
  • Kotipaikka: Vesanto. Satunnaiseksi pienviljelijäksi itseään tituleeraava Kuhmonen harjoittaa kotitilallaan tällä hetkellä metsänhoitoa ja kasvattaa heinää omille hevosilleen.   
  • Harrastukset: Metsätyöt, ITE-taide. 
  • Perhe: Vaimo, neljä lasta, kaksi hevosta, kaksi koiraa ja Caterpillar. 
  • Motto: Paska eheyttää, metsä parantaa, kone auttaa.  

Kuuntele Tuomas Kuhmosen pohdintoja tulevaisuudesta ja mm. Kotietu-hankkeesta Viljelyakatemian 26.10 pidetyssä avauswebinaarissa. Pääset tallenteeseen saamastasi sähköpostilinkin kautta. Jos et vielä ole mukana Viljelyakatemiassa, voit yhä ilmoittautua saadaksesi linkin aiempiin ja tuleviin webinaareihinhttps://www.atriatuottajat.fi/hankkeet/viljelyakatemia/ 

 

Tutustu myös muihin Atria Tuottajat 4/2020 -lehden juttuihin