Kerääjäkasvin esikasvivaikutus

Kasvukaudella 2022 kerääjäkasvikoe sai jatkoa Hellan tilalla. Pilottikokeessa oli tarkoituksena vertailla eri kerääjäkasvien esikasviarvoa, ja miten se vaikuttaa sadon määrää sekä laatuun. Edellisellä kasvukaudella kerääjäkasveina olivat valkoapila, niittynurmikka ja italianraiheinä, joiden lisäksi lohkolla oli kontrollikaista. Asiaa lähdettiin selvittämään, koska kerääjäkasvien viljelyn vaikutuksia viljan satoon ja laatuun tunnetaan heikosti. Kerääjäkasvit vievät satokasvilta ravinteita, mutta ravinteiden pitäisi palata seuraavalla kasvukaudella satokasvien käyttöön. 

Kasvukausi lähti varsin hyvin käyntiin ja orastuminen oli tasaista. Esikasvivaikutus selvitettiin samoilta koekaistoilta, joissa edellisenä vuonna oli viljelty itse kyseistä koekasvia. Voit lukea varsinaisesta kerääjäkasvivaikutuksesta täältä.  

Koelohkoa seurattiin säännöllisin väliajoin ja tarkkailtiin, syntyykö kaistojen välille silmämääräisiä eroja. Koko kasvukauden aikana ei kuitenkaan pystynyt havaitsemaan eroja koekaistojen välillä. Kasvusto oli hyvin puhdas, eikä siellä näkynyt rikkakasveja tai tauteja.

Elokuun alussa tehtiin satokomponenttimääritys, jossa laskettiin kasvuston tiheys, tähkällisten pää- ja sivuversojen määrä sekä näistä jyvämäärät. Kasvusto pysyi täysin pystyssä elokuun kovista sateita huolimatta. Elokuun loppupuolella lohko puitiin ja jokaiselta koekaistalta otettiin useampi tuorenäyte A-Rehulle analysoitavaksi tulosten luotettavuuden takaamiseksi. Satosato laskettiin pisteotantamenetelmällä, mikä ei ota huomioon puinti- tai kuivaustappioita.   

Tähkällisten versojen määrää tarkastellessa kontrollikaista muodosti eniten pää- sekä sivuversoja. Kerääjäkasvikaistoista eniten pääversoja tuotti italianraiheinä ja sivuversoja valkoapila. Pääversojen suhteen kerääjäkasvikaistoilla ei ollut suuria eroja. Sivuversojen suhteen ero oli paljon merkittävämpi, joka oli italianraiheinällä ja valkoapilalla lähes kolminkertainen. Jyvämääriä vertaillessa niittynurmikkakaista erottui selvästi joukosta, sillä se tuotti pää- sekä sivuversoissa eniten jyviä. Tämän kokeen tulosten perusteella voidaan todeta italianraiheinän vaikuttavan negatiivisesti satokomponentteihin, koska se laski jyvämäärää sekä tähkällisten versojen määrää. 

Laadullisesta näkökulmasta tarkastellessa kerääjäkasveilla oli negatiivinen vaikutus. Kontrollikaistalla oli korkein valkuaispitoisuus ja TJP. Ainoastaan niittynurmikkakaistalla HLP oli hiukan korkeampi kuin kontrollikaistalla. Kerääjäkasvikaistoja vertaillessa tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Erot valkuaispitoisuuksissa olivat hyvin pieniä, mutta korkein valkuaispitoisuus saavutettiin valkoapilakaistalla. Hehtolitrapainojen kohdalla erot olivat paljon selkeämpiä. Niittynurmikkakaistalla oli korkein HLP, kun taas valkoapilakaistalla se oli matalin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kerääjäkasveilla ei ole positiivista esikasvivaikutusta sadon laatuun.

 

Satotason ja valkuaissadon näkökulmasta tulokset olivat samansuuntaiset kuin satokomponenttien ja laadun suhteen. Kontrolliskaista tuotti suurimman sadon ja valkuaissadon. Kerääjäkasvikaistoja vertaillessa niittynurmikkakaista tuotti suurimman satotason sekä valkuaissadon, kun taas matalimmat sadot saatiin italianraiheinäkaistalta.  

Pystykasvustoa oli ilo puida ja satoa tuli kohtuullisen hyvin. 

Kokeen perusteella voidaan todeta, ettei kerääjäkasveilla ole positiivista esikasvivaikutusta sadon tai laadun näkökulmasta. Kerääjäkasvit vievät ravinteita satokasvilta perustamisvuotena, mutta oletuksena oli, että ravinteet palautuisivat seuraavalla kasvukaudella satokasvien käyttöön. On syytä kuitenkin muistaa, että kasvimassan hajotuksessa mikrobit vaativat ravinteita sekä energiaa, mikä kuluttaa säästynyttä typpeä. Energiankulutus riippuu kuitenkin kasvimassan määrästä ja laadusta. Tulosten perusteella onkin syytä laskea tarkasti kattaako 97 €/ha kerääjäkasvituki mahdollisesti alentunutta satotasoa ja laatua.  

 

Kirjoittaja