Hivenlannoituksella satoa ja laatua härkäpapuun
16.11.2023 13:42Hivenlannoituksella satoa ja laatua härkäpapuun
Valkuaista pellosta -hankkeen härkäpapu koe kylvettiin 2.5.2022 ja se sijaitsi Isossakyrössä Hyppösen tilalla. Kasvukaudella 2022 tutkittiin härkäpavun sadonmuodostuksen ja laadun ohjailua erilaisilla lannoitustekniikoilla. Kokeen lajikkeeksi valikoitu Kontu tilan hyvien lajikekokemusten perusteella. Lannoitteena käytettiin A-hernelannosta ja hivenlannoitteina olivat Tracegrown ZM sekä ZMC. Käsittelyinä oli kontrollikaista, joka viljeltiin ilman hivenlannoite tai lannoitelisää, hivenlannoituskaistat, joista toinen sai pelkkää ZMC:tä ja toinen pelkkä ZM:ä, A-hernelannos-kontrolli sekä A-hernelannos yhdistettynä kumpaankin hiveneen. Koekaistat olivat suuria, lähemmäs hehtaarin kokoluokkaa.
Koelohkojen käsittelyt ja lannoitemäärät
Kasvustojen väliset erot silmin havaittavia
Kesäkuun alussa kasvutoissa ei ollut havaittavissa silmämääräisesti eroja käsittelyjen välillä, mutta kesäkuun lopussa kasvuston pituudessa pystyi silmämääräisesti jo havaitsemaan eroavaisuuksia. A-hernelannoksen saaneet käsittelyt olivat selvästi pidempiä verrattuna kontrolli ja hivenlannoituskaistoihin. Kasvukauden mittaan myös vanhojen ojien paikat erottuivat selkeästi kasvustojen joukosta, kasvuston ollessa näissä kohdissa 10–20 cm pidempiä kuin muissa osissa lohkoa. Kontrolli- ja hivenkäsittelyjen välillä ei pystynyt havaitsemaan eroa toisiinsa nähden.
Kylvötiheyden vaikutus oli selkeämmin nähtävissä koko kasvukauden ajan. Erinäisten sattumusten seurauksena ensimmäinen kylvökoneen leveys kylvettiin koko koepelto ympärikiertäen tuplatiheydellä tavoitteeseen nähden. Vaikka pilottikokeessa ei tutkittu kylvötiheyden vaikutusta lakoisuuteen tai satotasoon, saatiin kesän aikana selkeitä merkkejä kylvötiheyden kasvustovaikutuksesta. Tuplatiheyden seurauksena kasvusto lähti lakoontumaan, mutta merkittävämpi ero tuli ilmi palkojen määrä/kasvi kohdalla. Palkoja oli puolet vähemmän verrattuna tavoiteltuun kylvötiheyteen (55 kpl/m2) kylvettyyn kasvustoon nähden ja tiheään kylvetyt härkäpavut olivat kasvattaneet useita kymmeniä senttejä pituutta, ennen palkojen muodostamista. Tiheä kylvötiheys oli siis aiheuttanut kasvuston sisäistä kilpailua elintilasta ja valosta, joka oli johtanut tarpeettomaan pituuskasvuun ja sadonalenemaa. Lisäksi liian korkea tiheys altisti kasvustoja laolle, kun elintilan kilpailu muuttaa kasvuston painopistettä lähemmäs latvaa sen sijaan, että paino jakautuisi varsistoon tasaisemmin.
ZM ja ZMC nostivat kasvikohtaista palko- ja papulukumäärää
Eri käsittelyiden vaikutusmekanismin tunnistamiseksi kasvustoista tehtiin satokomponenttimääritykset. Tarkasteltavat ominaisuudet olivat yksittäisen kasviyksilön palkolukumäärä, papujen määrä/palko ja koko kasvi sekä tuhannensiemenenpaino. Papujen lukumäärä per palko on härkäpavulla hyvin pysyvä ominaisuus, eikä eri käsittelyillä ollut vaikutusta siihen. Palkojen lukumäärään ja siten myös papujen kokonaislukumäärään per kasvi käsittelyillä taas oli huomattava vaikutus. Kokeen kontrollit eivät eronneet keskenään toisistaan, mikä vahvistaa osaltaan VaPen aikaisempien tutkimusten havaintoa siitä, että karjanlannan ollessa läsnä palkoviljojen viljelyssä, fosforipitoisilla lannoitteilla ei saada lisäarvoa niiden viljelyyn. Koepellon viljelyhistoriassa on vuosittain käytetty sianlietettä pohjalannoitteena, mikä näkyi myös tämän kokeen tuloksissa.
Palko- ja papulukumäärät eri käsittelyillä.
Hivenlannoite-käsittelyt erosivat merkittävästi muista kaistoista, niiden läsnäolo lisäsi merkittävästi härkäpavun palonmuodostusta ja palonmuodostus oli suurinta, kun hivenet olivat yhdistettynä A-hernelannokseen. Lopputulos liittyi puhtaasti hiveniin, sillä A-hernelannoksella yksistään ei ole tällaista vaikutuskykyä. Lisäksi härkäpavun siemenkoko aleni A-hernelannoksen ja hivenien yhdistelmällä, mikä on kuivauksen kannalta hyvä asia. Tulos sinällään on looginen, sillä hivenillä on usein roolia kasvien kukinnan onnistumisen kanssa ja hivenlannoitteiden käyttö tukee tätä.
Hivenien käyttö nostaa härkäpavun valkuaissatoa
Kokeen korkein valkuaispitoisuus oli ZM yksin ja yhdistettynä A-hernelannokseen -kaistoilla ja matalin A-hernelannos + ZMC -kaistalla. Kokeen kontrollit olivat hyvin samankaltaisia kokonaisvalkuaissatoa tarkastellen, mutta aavistus eroa löytyi valkuaispitoisuudessa, joka oli korkeampi lannoittamattomalla kontrollilla. Hivenlannoitus yleisellä tasolla nosti merkitsevästi (200–400 kg/ha) valkuaissatoa, kuten myös pitoisuutta yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kontrolleihin nähden. ZMC:n ja ZM:n erotus toisiinsa nähden on ZMC:n sisältämä kupari, muutoin ne ovat samanlaiset. Kuparilannoitus nosti siemenkokoa verrattuna hivenlannoitukseen ilman sitä, mistä syystä valkuaispitoisuus laski. Kuparia saaneiden kaistojen siemenlukumäärä/kasvi oli korkea, mistä syystä myös suhteellinen siemenkoko niiden lukumäärään suhteutettuna oli suurin.
Käsittelyiden vaikutus valkuaiseen.
Kokeen satotulokset on laskettu satokomponenttimääritystulosten kautta, mistä syystä niitä ei voi suoraan ajatella varsinaisena puituna satona. Kokeen eri käsittelyiden välinen tarkastelu taas on luotettavalla tasolla. Kokonaisuudessaan hivenlannoitteiden käyttö nosti satoa. ZM, eli sinkin ja mangaanin vaikutus oli 5 % luokkaa ja ZMC:n, eli edellä mainittujen lisäksi kupari nosti satoa 12–17 %.
Vaikka tällä kasvukaudella ei kärsitty samanlaisesta kuivuudesta kuin viimevuosina, halkeili maa siitä huolimatta.
Kirjoittaja
Atria Nauta -hankkeet
Tahvola Essi
046 921 5544
essi.tahvola@atria.com
Kehityspäällikkö, kasvinviljely. Optipalko, Optinurmi ja Itua ja Vastetta -hankkeet