Ruotsissa robottitiloilla laiduntaminen on arkipäivää

24.07.2024 11:38

Mika-hankkeen ja Pohjolan Maidon matka Pohjois-Ruotsiin 22.-23.8.2023

Ruotsissa laidunnus on ollut pakollista kaikille tiloille jo kauan ja siksi se on myös robottitiloilla arkipäivää. Pääsimme matkan aikana tutustumaan kolmen tilan laidunnuskäytäntöihin. Matkan ehkä suurimpana antina oli päästä näkemään, että robottitilojen laidunnus voi olla helppoa ja aika yksinkertaisesti sekä edullisesti toteutettua.


Pesula Lantbruk AB, Per ja Åsa Pesula, Haaparanta

Ensimmäinen vierailukohde oli Pesulan tila Haaparannalla, Kukkolankosken lähettyvillä. Pesulassa on robotillinen lehmiä. Maidontuotannon lisäksi tilalla on erikoiskasvien viljelyä ja jatkojalostusta. Tila on maailman pohjoisin ruokarypsin ja sinapin tuottaja. Peltoa on 280 ha, josta 130 ha ohraa, 30 ha rypsiä, 2 ha sinappia ja loput nurmella. Tilalla puristetaan rypsistä öljyä ja sinapista tehdään erilaisia tilasinappeja, jotka myydään suoraan kuluttajille sekä tukkuun. Tuloja saadaan myös metsästä. Metsää on noin 500 ha. Yrittäjäpariskunnan lisäksi tilan poika on osakkaana tilalla, mutta hän käy vielä toistaiseksi tilan ulkopuolella töissä. Tilalla on yksi ulkopuolinen työntekijä.


Tilalla laidunalaa on reilusti; alkukesällä 15 ha ja loppukesällä laidunala lisätään 20 hehtaariin. Laidunala on jaettu 7 lohkoon. Lohkoa vaihdetaan 2–3 päivän välein. Kahden kierroksen jälkeen lohkolle tehdään puhdistusniitto. Pellot ovat luomussa, joten laitumet lannoitetaan pääosin lietteellä, keväisin. Kauimmaisimmalle lohkolle tulee matkaa noin 800 metriä, mutta sitä ei ole koettu ongelmaksi.


Laidunnurmissa käytetään Lantmännen laidunnurmiseosta. Nurmet perustetaan suojaviljan kanssa. Laitumilla ei ole tällä hetkellä vettä tarjolla, aiemmin on ollut. Veden laitto tarjolle laitumille on harkinnassa, koska lohkot ovat kaukana ja kuumina päivinä olisi hyvä olla vettä lähempänä saatavilla. Navetassa on jatkuvasti säilörehua tarjolla. Säilörehunjako tapahtuu kiskoruokkijalla. Aiemmin rehu tehtiin paaleihin, mutta muutama vuosi sitten siirryttiin siiloihin. Tähän ratkaisuun ollaan erittäin tyytyväisiä.

Lehmät saavat käydä laitumella päivisin vapaasti; ulko-ovella ei ole älyporttia. Öisin lehmät pidetään sisällä. Aamulla ennen uloslaskua ohjataan lehmät, joilla on lypsystä aikaa erilleen ruokintapöydälle, josta ne pääsevät ulos vasta käytyään ensin lypsyllä robotilla.

Algots Gård AB, Ulla ja Anders Bergström, Piteå


Retken seuraava vierailukohde oli Ulla ja Anders Bergströmin luotsaama Algots Gård AB. Tilan 75 lypsylehmää sekä umpilehmät ja nuorkarja asustavat vuonna 2006 valmistuneessa kolmirivisessä pihattonavetassa, jossa lypsyn hoitaa saman vuotinen Lelyn A3 robotti.

Sonnivasikat myydään kahden viikon ikäisinä tilalle, jossa ne kasvatetaan härkinä teuraaksi. Tilalla tuotetaan vuosittain 850 000 EKM maitomäärä, tuotostason ollessa 11500–12000 EKM. Tilan koko karja laiduntaa kesäisin. Tilalla työskentelee isäntäparin lisäksi yksi kokoaikainen työmies ja osa-aikaisesti perheen aikuisia lapsia. Tilalla suunnitellaan parhaillaan sukupolvenvaihdosta.

Tilaa halutaan kehittää ja rakenteilla on mm. uusi haketta polttoaineenaan käyttävä lämmitysjärjestelmä. Isäntäpari on aloittanut tilan pyörittämisen vuonna 1995, jolloin toimintaa on lähdetty kehittämään 50 lypsylehmän parsinavetasta eteenpäin nykyiseen malliinsa.


Tilan peltopinta-ala on 230 ha, josta viljalla on noin 50 ha ja loput nurmella. Viljelykierto on 2 viljaa 3 nurmea. Kaikki vilja menee omaan käyttöön alaa ja vilja-alaa säädetään tarpeen mukaan vuosittain.


Laiduntamista toteutetaan tavoitteellisella, mutta kuitenkin sopivan rennolla otteella. Navetan ympärillä on 6–7 ha laidunalaa, joka on jaettu n. hehtaarin kokoisiin syöttölohkoihin. Laidunkausi alkaa säiden niin salliessa touko-kesäkuun taitteessa ja jatkuu syksyyn. Laidunkausi alkaa siten, että eläimet ajetaan ensiksi ulos parin päivän ajan ja niitä ei päästetä pihattoon oleskelemaan sinä aikana. Näin eläimet tottuvat kulkemaan laitumilla. Lehmät kulkevat pihatolta n. 600 m mittaisen matkan kevyesti aidattua kujaa pitkin varsinaisille laidunlohkoille. Kujan pohjamateriaalina on hake ja haketta lisätään väylälle tarpeen mukaan.


Laidunnurmia uudistetaan melko harvoin, mutta hyvällä kierrolla niiden kunnosta pyritään pitämään mahdollisimman hyvää huolta. Laidunnurmiseos sisältää timoteita, nurminataa ja valkoapilaa. Märällä säällä eläimet pidetään navetan sisällä, mutta muutoin ne saavat vapaasti kulkea pihaton ja kulloinkin syötössä olevan laidunlohkon väliä ympärivuorokautisesti. Ulko-ovella ei ole älyporttia käytössä.

Syöttölohkoa vaihdetaan nurmen kasvua seuraamalla, keväällä useammin ja syksyä kohden harvemmin. Laitumien liian tarkkaa syöttämistä vältetään. Navetassa on tarjolla jatkuvasti apetta ja väkirehua tarjotaan kioskista sekä robotilta. Laidunnurmen merkitys on noin 50 % karkearehusta keväällä, josta se laskee 20-25 %:iin syksyä kohden mennessä.


Yksi laidunlohkoista on umpilehmien ja pian poikivien hiehojen käytössä. Lohkolla on varsinaisen viljellyn laitumen lisäksi myös luonnonlaidunta ja puustoa. Umpilehmät on jaettu kahteen ryhmään, joista toinen on sisällä ja toinen ulkona laitumella. Sisällä olevat umpilehmät ovat pian poikivia ja niillä on käytössään oma osasto navetan sisällä. Laitumella olevat umpilehmät ovat pelkällä laidunrehulla, lisäksi on vain kivennäisruokinta. Kun poikimisen aika lähenee, eläimet siirretään navettaan odottamaan poikimista. Nuorempia hiehoja laidunnetaan kahdella eri etälaitumella.

Alueella halutaan tukea paikallista alkutuotantoa, josta hyvänä esimerkkinä on se, että naapurit tarjoavat ilmaiseksi etälaidunryhmille niiden tarvitseman veden ja sähkön. Nuoret eläimet opetetaan navetan takana lauta/-sähköaitatarhassa laiduntamiseen. Myös eläintensiirtovaunu tuodaan harjoitteluaitaukseen, jotta siihen totutaan etukäteen. Eläimet siirretään etälaitumelle vaunulla. Osa laidunryhmistä siirretään kävelyttämällä teitä pitkin, vain talojen kohdille laitetaan kevyet aidat. Tekniikkana on, että ihminen kävelee edellä sankon kanssa, jolloin eläimet seuraavat hyvin. Kukaan ei saa kävellä takana, etteivät eläimet ala väistelemään sivuille.


Laitumet pyritään puhdistusniittämään jokaisen syöttökerran jälkeen. Samalla myös lantakasat levitetään haralla. Aidanaluset niitetään kerran kesässä. Ulkokehän aidoilla kiertää nauhan lisäksi rautalanka, jossa kiertää paremmin sähkö. Lehmillä on jatkuvasti vettä tarjolla kaikilla laitumilla.


Laidunnuksella ei ole havaittu olevan vaikutusta maitomääriin, enemmän vaikuttaa siemennysajankohdat, joita sattuu paljon juuri laidunkauden aikaan. Pitoisuudet laskevat hieman kesällä.


Navetassa on erottelukarsina, johon voidaan tarvittaessa jättää lehmiä, joita ei haluta päästää laitumille. Johtajalehmiä tarkkaillaan aktiivisesti ja niiden käytöksen mukaan ne joskus saatetaan jättää navettaan, jos ne aiheuttavat harmeja laitumella. Laiduntamisessa on hankalinta sellaiset lehmät, joita joutuu paimentamaan lypsylle. Seurantaa tehdään, että homman saa toimimaan.

Lillbacks AB, Sara ja Ola Hortlund, Piteå


Kolmas tilakohde oli Lillbacksin tila Piteåssa. Tilalla on 95 lypsävää, kaksi robottia. Tilaan kuuluu nautatilan lisäksi 7 km päässä sijaitseva sikatila. Yrittäjät kertoivat, että siantuotanto on ollut viime vuosina maidontuotantoa tärkeämpää. Tilalla on yrittäjäpariskunnan lisäksi kolme työntekijää. Peltoa on 400 ha, josta 240 ha on nurmella ja loput viljalla. Säilörehu tehdään nykyisin paaleihin ja meille harvinaisempiin ”makkaroihin”, ilman säilöntäainetta.

Tilan tuotostaso on 10500–11000 EKM. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä kannattavuus, ei maksimituotos. Sonnivasikat kasvatetaan itse 7–8 kk ikään asti ja teurastetaan kun ne ovat n. 130–140 kg painoisia. Lihat suoramyydään kuluttajille.


Navetan yhteydessä oleva laidunala on noin 6 ha. Lisäksi tilalla on etälaitumia 12 ha, jossa pidetään yli 6 kk:n ikäisiä hiehoja. Umpilehmät ja pian poikivat hiehot ovat yhdellä navetan yhteydessä olevalla laitumella. Lypsylehmille on 1–3 syöttölohkoa. Laidunnus on lähinnä ns. terapialaidunnusta, koska laitumesta saatavan karkearehun osuus jää aika pieneksi.

Laidunalaa ei haluta enempää, sillä ympärillä olevat maat halutaan käyttää muuhun viljelyyn. Navetassa on jatkuvasti tarjolla apetta sekä väkirehua kioskeilta ja roboteilta. Karjan utareterveystilanne on pysynyt hyvänä, mutta jonkin verran on sorkkaongelmia.
Laidunnusta tehdään kelien mukaan, jos on märkä tai huono keli niin lehmät pidetään sisällä. Näin saadaan pidettyä lohkot asiallisessa kunnossa. Laitumilla käytetään samaa nurmiseosta kuin säilörehunurmissa.