Maailmalla haetaan kustannusetuja integraateista

Integraatiota hyödynnetään tuotantoketjussa eri tavoin eri puolilla maailmaa. Siinä, missä yksittäisen lihantuottajan markkina-asema on pieni, yhteistyöllä voidaan saavuttaa parempi neuvotteluasema eläimistä saatuihin tuloihin. Se puolestaan kulkee käsi kädessä myyntivarmuuden kanssa. Sianlihantuotanto on esimerkki tuotantoalasta, joka kasvaa maailmalla ennen kaikkea integroiduissa tuotantoketjuissa.

Kirjoittaja: Robert Hoste, sikataloustutkija, Wageningenin yliopisto 

AMERIKKALAISET EDELLÄKÄVIJÖINÄ 

Siankasvatuksessa integraatio on maailmalla laajalle levinnyttä. Edelläkävijänä toimii Yhdysvallat, missä 60 prosenttia tuotannosta on sopimussidonnaista. Tämä on johtanut erittäin suurten porsastuotantotilojen syntymiseen. Smithfield on markkinajohtaja 930 000 emakollaan. Yhdysvaltain kakkosena on Seabord Foods 335 000 emakolla. He joko myyvät porsaat tai solmivat sopimuksia lihasikaloiden kanssa.

Yhdysvalloissa vallitsee kaksi integraation muotoa. Tuotantosopimusten yhteydessä tuottaja tarjoaa käyttöön sikalan, huolehtii eläimistä ja myy lietelannan. Integraattori omistaa kaikki tuotantovälineet ja huolehtii eläinten lääkintähuollosta ja kuljetuksista.

Yhdysvalloissa ongelmana on pääoman hankinta. Tämän vuoksi on olemassa sopimuksia, joissa tuottaja ei tarvitse omaa pääomaa. Tällöin yleensä tuottaja kantaa itse markkinariskit, joskus jopa kaikki tuotantoriskit. Pääsääntöisesti hän saa kuitenkin vakaat tulot ja pystyy maksamaan velkansa, minkä jälkeen hän saa hyvää tuottoa. Tuotantosopimukset ovat usein voimassa kolmesta seitsemään vuotta.

Markkinointisopimuksissa integraatio vahvistuu entisestään. Näissä myös eläimistä maksetut hinnat ovat kiinteitä. Muita integraation muotoja löytyy Iowasta, Yhdysvaltain jalostuksen keskuksesta. Myyntiongelmien vuoksi tuottajat ovat perustaneet sinne integraatioita omine teurastamoineen. Iowan siankasvattajat ovat lisäksi integroituneet alueen suuriin peltotiloihin, joiden viljantuottajat arvostavat lietelantaa lannoitteena. Jotkut peltotilat ovat jopa investoineet sikaloihin tai tarjoavat niihin työntekijöitä.

BRASILIASSA ON VAHVA INTEGRAATIO

Brasiliassa integraatio on pitkälle edistynyttä, eikä siellä ole enää juurikaan itsenäisiä siankasvattajia. He kärsivät merkittävistä tulovaihteluista. Sopimustuotantoa pidetään väistämättömänä. Vertikaalinen integraatio on laajalle levinnyttä alkutuotannosta jakeluun saakka. Osa tiloista työskentelee myös tuotanto- ja markkinointisopimuksilla.

Myös Brasiliassa pääoman puute on tärkein integraatiotekijä, ja toinen tekijä on vienti. Integraattorit ovat perustaneet tätä varten omia raktopamiinittomia lihaketjuja. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa kasvun edistäminen on laajalle levinnyttä, mutta Kiinaan tai Venäjälle vietäessä se on kiellettyä.

VENÄJÄLLÄ INTEGRAATIO ON KESKITTYNYTTÄ 

Venäjällä sianlihan tuotanto on kehittynyt nopeasti korkeiden tulojen ja tukien ansiosta. Maa on siten noussut tärkeäksi lihanviejäksi. Jalostuksen, rehuntuotannon, kasvatuksen, lihateollisuuden ja vähittäiskaupan alalla on perustettu monimutkaisia integraatioita. Omistajat ovat pääasiassa varakkaita venäläisiä. Miratorg on suurin konserni 180 000 emakollaan. 20 suurinta integraattoria tuottavat kaksi kolmasosaa sianlihan tarjonnasta. Konserniyritykset tuottavat usein myös siipikarjaa, naudanlihaa ja viljaa.

Tyypillistä pääoman takaisin saannille on lyhyt viiden vuoden horisontti, mikä vaarantaa kuitenkin elintarvikehuollon. Yli kymmenen vuotta riehunut afrikkalainen sikarutto (ASF) on hidastanut tätä kehitystä, muttei ole onnistunut pysäyttämään sitä.

ESPANJA ALENTAA KUSTANNUKSIA 

Espanjassa sianlihantuotanto on lisääntynyt merkittävästi erityisesti integraatioiden ansiosta. Kymmenessä vuodessa tuotanto on kasvanut lähes 25 miljoonasta 32,4 miljoonaan sikaan. Integraattorit ovat lisänneet huomattavasti erityisesti kasvatustoimintaa, ja he hallitsevat tällä hetkellä noin 80 prosenttia Espanjan sikamarkkinoista. Genetiikka, rehuntuotanto ja eläinlääkintähuolto on koordinoitua, ja hyvä hyötysuhde mahdollistaa kustannustehokkaan tuotannon. Vientiä edistää hyvä infrastruktuuri tehokkaine merentakaisine satamineen, ja vuodesta 2018 lähtien lihanvienti onkin kaksinkertaistunut 1,8 miljardiin tonniin. Espanjalaiset integraattorit jatkavat kasvuaan, joskin alhainen tulotaso hidastaa laajentumista.

TANSKASSA HALUTAAN YHTEISTYÖTÄ  

Tanskassa on perinteisesti suuri halu tehdä yhteistyötä. Lähes kaikki sikatuottajat kuuluvat Danish Crownin teurastusosuuskuntaan, joka koordinoi lisäksi kasvatus- ja tutkimustyötä. Suuret tanskalaiset tilat ovat myös investoineet siankasvatukseen Itä-Euroopassa, missä yhteistyö takaa menestyksen.

Danish Crown pyrkii syventämään kasvattajien sitoutumista ja koordinoimaan tiukemmin muun muassa eläinlääkintähuoltoa ja rehuntuotantoa. Kustannusoptimoinnin lisäksi tavoitteena on palvella vientimarkkinoita joustavasti homogeenisilla tuotteilla. Tavoiteltu integraation syveneminen jakaa kuitenkin tanskalaiset siankasvattajat kahteen leiriin. Kannattajat vannovat viennin nimeen, mikä mahdollistaisi keskimääräistä suuremmat tulot. Vastustajat puolestaan torjuvat tiukan sitoutumisen ja kontrollin lihajättiläisen alaisena.

RANSKA JA ALANKOMAAT KEHITTYVÄT OMILLA LINJOILLAAN 

Ranskassa siankasvattajat ovat yleensä tuottajayhteisön jäseniä. Cooperl on suurin tuottajayhteisö ja maan suurin sianlihantuottaja. Osuuskunta tuottaa rehua, organisoi eläinkuljetuksia ja hallinnoi lihatiloja. Tämän ohella se kehittää ympäristöteknologioita muun muassa lietelannan käsittelyyn. Osuuskunta työstää myös tulevaisuuden asioita, kuten kastraatiosta ja antibiooteista luopumista sekä tiedon intensiivistä hyödyntämistä ketjun sisällä.

Alankomaissa pääosa sianlihantuotannosta on sopimukseen perustumatonta. Maassa on kuitenkin yli 20 erilaista markkinaohjelmaa, joista suurin on eläinsuojelujärjestön Beter Leven -merkintäohjelma. Hollantilaiset elintarvikeketjut luottavat täysin tähän hyvinvointimerkintään, ainakin tuoreen lihan osalta.

Merkityn lihan tuotannon koordinoimiseksi tuottajat ovat yhdistäneet voimansa teurastamoiden kanssa, mistä on saanut alkunsa kolme Beter Leven -ohjelmaa. Näissä tuottajat tekevät yhteistyötä Vionin, Westfortin ja Van Loonin kanssa. Tällä tavoin tuottajat ja teurastamot pärjäävät ainakin jossain määrin vähittäiskauppamarkkinoilla.

ENSIMMÄISET ALOITTEET SAKSASSA 

Saksassa on tapahtunut samanlaista kehitystä Animal Welfare Initiative -aloitteen (ITW) myötä. Monille kasvattajille se merkitsee sopimussuhteen alkamista teurastamon kanssa. ITW-lihan kysyntä on kasvussa, joten teurastamot pyrkivät solmimaan lisää toimitussopimuksia.

Toinen sopimussuhteita edistävä tekijä on saksalaista alkuperää oleva liha, niin kutsuttu 5 x D eli alusta loppuun Saksassa tuotettu ja prosessoitu liha. Tämä konsepti saattaa auttaa tuotantotiloja selviytymään lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei näytä kestävältä. Vähittäiskauppiaat edistävät 5 x D -lihan myyntiä todennäköisesti vain siihen saakka, kunnes siitä tulee tuontitavaraa kalliimpaa. Porsaiden puute tulee todennäköisesti rajoittamaan toimintaa ja nostamaan täten kustannuksia, elleivät sitten vähittäiskauppiaat todella toteuta suunnitelmiaan ja siirry vaatimaan korkeampia hyvinvointivaatimustasoja.

VÄHITTÄISKAUPPA LUO PAINETTA LUOTEIS-EUROOPASSA 

Luoteis-Euroopan alueilla (mm. Benelux-maat, Saksa ja Ranska) elintarvikeketjuun kuuluu noin 1,7 miljoonaa tuottajaa. Yksittäisen tuottajan markkina-asema on niin pieni, ettei siankasvattajilla juurikaan ole vaikutusmahdollisuuksia eläimistään saatuihin tuloihin. Vastapuolella on suuria elintarvikekonserneja, joiden tavaravirtoja hallitsee 85 hankintatoimistoa. Tähän saakka tuotantoketju on ollut kuitenkin pääosin toimiva: kukin taho on voinut ansaita vuosien mittaan tarpeeksi rahaa, ainakin keskimäärin tarkasteltuna.

Markkinarakenne on muuttumassa, ja tuottajat uhkaavat jäädä alakynteen. Tämä näkyy muun muassa äärimmäisinä tulovaihteluina. Lyhytkestoiset hintahuiput eivät useinkaan riitä kompensoimaan pitkään jatkuneita hintanotkahduksia. Varsinkin viime syksystä lähtien siankasvattajien maksuvalmius on joutunut kovalle koetukselle.

Haasteita tuo mukanaan myös elintarvikekaupan kasvava vaikutus. Eläinten hyvinvoinnille tai ekologiselle kestävyydelle asetetut, kasvavat vaatimukset luovat suuria hintapaineita, eikä siankasvattajilla oikeastaan ole mahdollisuutta siirtää näitä hintahaittoja eteenpäin.

Eikö tässä ongelmallisessa tilanteessa tilojen olisikin järkevää tai selviytymisen kannalta jopa välttämätöntä tehdä yhteistyötä? Yhteistyö hyödyttäisi niin tuottajia itseään kuin ketjuun kuuluvia kumppaneitakin.

Tuotantoketjun yhteistyön myötä tuottajilla on vähemmän yrittäjän vapautta, mutta erilaiset yhteistyömuodot, tarjoavat kuitenkin suuria etuja. Merkittävin niistä on parempi neuvotteluasema, joka kulkee käsi kädessä korkeamman myyntivarmuuden kanssa. Parempaa kustannusten hallintaa ja joustavaa sopeutumista markkinoiden muutoksiin ei myöskään pidä aliarvioida. Saksassa siipikarjan kasvatus on osoittanut, miten menestyksekästä integraatio voi olla tuottajille. Luoteis-Euroopassa sianlihan tuotanto on kuitenkin enimmäkseen sopimukseen perustumatonta ja myynti tapahtuu avoimilla markkinoilla. Sopimukset ovat kuitenkin saamassa yhä enemmän jalansijaa ja yhteistyön muotoja on useita.

Saksassa erittäin tärkeässä asemassa on ollut myös tarjousten niputtaminen tuottajayhteisöjen ja karjanjalostusosuuskuntien kautta. Niiden alaisina sikatuottajat sitoutuvat esimerkiksi eläinten kasvatukseen, tuotelaatuun ja toimitusmäärään yhden vuoden ajaksi. Sopimuksissa voi olla eritasoisia ehtoja. Tiukin sopimusmuoto on maksullinen kasvatussopimus, jossa kasvattaja ei ole enää eläinten omistaja, vaan toimii pääasiassa työvoiman tuottajana.

Laveampi muoto on vertikaalinen integraatio. Tässäkin tuottaja hoitaa vain työt ja sikalan pidon, mutta markkinariskit jäävät sopimuksen tarjoajalle. Laveammissa sopimusmuodoissa koko ketju on sopimuksen tarjoajan omistuksessa ja tuottajat ovat vain työntekijöitä. On olemassa myös vaihtoehtoja, joissa käytetään esimerkiksi vuokraemakkoja.

JOHTOPÄÄTÖKSET

• Lihantuotanto vertikaalisissa integraatioketjuissa kasvaa maailmanlaajuisesti.
• Yhdysvallat on edelläkävijä. Integroitu siankasvatus lisääntyy myös Brasiliassa, Espanjassa ja Venäjällä.
• Saksassa teurastamot voivat toimia tuottajien kumppaneina.
• Yhteistyön lähtökohtana voivat olla eläinsuojelusopimukset.
• Integraatiot vähentävät yrittäjyyden vapautta, mutta mahdollistavat vakaammat tulot.

VERTIKAALINEN INTEGRAATIO 

Integraatio sellaisten yritysten välillä, jotka harjoittavat liiketoimintaa samaan tuotteeseen, mutta tuotantoprosessin eri tasoilla. Atrialaisessa tuotantoketjussa vertikaalinen integraatio käsittää rehutehtaan – tilat – teurastuksen ja leikkuun – lihajalostuksen – myynnin ja markkinoinnin – eli koko tekemisen pellolta pöytään.

Kirjoittaja

Robert Hoste on vanhempi sikataloustutkija hollantilaisen huippuyliopiston Wageningen taloustutkimusosastolla. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus sikamarkkinoiden ja toimitusketjujen toimivuudesta ja kansainvälisestä sikamarkkinasta. 

Vastuullinen Atria on koko ruokaketjun asia

Atrian vastuullisuusohjelma ja vastuullinen toiminta kattaa koko ketjun alkutuotannosta kuluttajalle asti. Kestävä kehitys ja vastuullinen ruoantuotanto atrialaisessa tekemisessä lähtee alkutuotannosta. Kuluttajan ja asiakkaan näkökulmasta on erittäin tärkeää tietää, miten teollisessa prosessissa käytetyt raaka-aineet on tuotettu. Mitä paremmin tunnemme koko ketjun toiminnan, sen parempi. Vertikaalisessa integraatiossa kytketään ketjun erilliset, samaan lopputuotteeseen liittyvät liiketoiminto-osiot, yhteen. Toimivien vertikaalien rakentaminen vaatiikin melko massiivisten tietovirtojen hallitsemista ja hyödyntämistä. Atrialaista ketjua vahvistaa myös se, että meillä on oma rehutehdas. Pystymme kehittämään eläinten rehustusta omien tarpeidemme ja tavoitteidemme mukaan, huomioiden sekä eläinten hyvinvoinnin että ympäristö- ja ilmastoasiat. 

Useimmat sidosryhmät ovat erittäin kiinnostuneita lopputuotteen alkuperästä, jäljitettävyydestä ja laadusta. Kun kuluttajilta kysytään, mikä on tärkeintä vastuullisuudessa, saadaan lähes kaikissa tutkimuksissa vastaukseksi eläinten hyvinvointi ja kohtelu. Terveet eläimet, hyvät kasvatusolosuhteet ja eläinten kunnioitus luovat omalta osaltaan mielikuvaa niin meidän tuotteidemme laadusta kuin brändimme mielikuvasta. Sitoutumisemme Science Based Target -aloitteeseen edellyttää meitä vähentämään ilmasto-  
ja ympäristökuormaa kaikissa tuotantoketjumme vaiheissa. Päästöjen pienentäminen näkyy myös kuluttajalle esimerkiksi pienempänä lopputuotteen hiilijalanjälkenä. 

Alkutuotannon rooli, tiloilla tapahtuva toiminta ja tuottajien ammattitaito ovat perusta toimivalle ja kestävälle atrialaiselle ruokatuotannolle ja brändimielikuvalle. 

Kirjoittaja

Merja Leino
Vastuullisuusjohtaja
Atria

Lu myös muut Atria Tuottajat 1/2022 -lehden jutut täältä