Ruoantuotanto turvaa maan ja sen ihmiset
17.06.2022 12:53
Eläkkeellä oleva lihateknologian professori Eero Puolanne on havainnoinut ympärillään tapahtuvaa kehittymistä jo yli 60 vuotta.
Maatalous on Suomen turvallisuuden peruskivi. Muistan 1950-luvun ruokakaupat Helsingissä, kun liha, maito, leipä ja siirtomaatavarat ostettiin tiskin takaa, kukin omasta kaupastaan. Muistan kun kahvi oli sodan jäljiltä kortilla. Suurin osa ruoasta laitettiin kotona raaka-aineista. Maaseudulla lähes kaikki, leivästä, voista ja kotiteurastuksista lähtien tehtiin itse. Pelloilla töitä tekivät ihmiset ja hevoset; kaupungeissa lapiot ja vasarat ja käsisahat loivat äänimaisemaa. Elämäntapa ei järkyttänyt maailman luonnon tasapainoa.
RUOKAKETJUSTA ELINTARVIKEKETJUKSI
Yhden ihmiselämän aikana melkein kaikki tämä on muuttunut, ja sen mukana noiden aikojen asenteet, osaaminen ja ajattelu kaikilla elämänaloilla. Koti, uskonto, ihmisen väliset suhteet, politiikka, liikenne, asuminen, mikä vain. Maailman väkiluku on kaksinkertaistunut. Maailma on muuttanut kotiimme tiedotusvälineiden kautta. Ruokaketju oli olemassa siksi, että ruokaa tarvittiin maalla ja asutuskeskuksissa, eikä sitä ajateltu keskeisesti pääoman tuoton näkökulmasta. Elintarvikeketju (huom. nimenmuutos) on nyt ihan toinen, ajattelemmepa ruoan yleismaailmallista saatavuutta ja sen osuutta käytettävissä olevista tuloista, teknologiaa, hygieniaa, ruokavalion koostumusta, teollisuus- ja kotiruoan suhdetta, ravitsemustietämystä tai vaikkapa hemmotteluruokia. Nyt puhutaan jo solutuotannosta perinteisen ruoantuotannon välttämättömänä vaihtoehtona. Ympäristöasioista ei juurikaan puhuttu edes 25 vuotta sitten, ja jos puhuttiin, kohteena oli silloin lähinnä vesien ja maaperän saastuminen.
”Kaikki eläinperäiset ruoka-aineet ovat kohtuudella nautittuina erinomaista ravintoa.”
MITEN KÄVI TASAPAINOLLE?
Suomen maataloudessa on vallinnut tasapaino maidon- ja lihantuotannon sekä perunan-, kasvisten-, viljan- ja rehuntuotannon välillä: melkein kaikki tilat tuottivat näitä kaikkia. Lapsuuteni aikoihin puolet työvoimasta oli maa- ja metsätalouden piirissä. Koko Suomi oli asuttu, kylissä oli vilkasta, ihmisiä oli liikkeellä, lapsia oli paljon, oli lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita sekä koira joka pihassa valvontakameran tehtävässä.
Lihantuotanto on noussut sotiemme jälkeen kolminkertaiseksi, mutta kulutus on silti vain kehittyneiden maiden keskitasoa. Lihantuotantoa arvostellaan nykyisin neljästä syystä: lihankulutukseen on yhdistetty terveyshaittoja, lihatuotannosta aiheutuu merkittäviä ympäristöhaittoja, rehun tuotanto on tehottomampaa kuin tuottaa ruokaa suoraan ihmisten kulutukseen, ja lopulta, tuotantoeläinten kärsimys huolestuttaa monia. Näihin kaikkiin on syytä kohdistaa vakavaa huomiota, ja niin Suomessa tehdäänkin.
Mutta tämä ei nykymaailmalle riitä: lihalle ja maidolle haetaan vaihtoehtoja, ihmisten tulisi siirtyä maaseudulta pois kaupunkeihin, ruoka tuotettaisiin vain osassa Suomea, ja suuri osa tuotaisiin ulkomailta. Ukrainan sodan takia maailmaa uhkaa nyt ruoanpuute, joka ei kuitenkaan Suomessa merkinne muuta kuin hintojen tuntuvaa nousua. Mutta onko kotieläintalouden alasajo ollut viisasta? Olisiko ruokaturva otettava selkeämmin aseellisen turvaamisen rinnalle ja pyrittävä kaikin keinoin vahvistamaan maaseudun elinvoimaa myös turvallisuuden näkökulmasta?
ELÄINPERÄINEN RAVINTO
Kansallisen ruokaturvallisuuden vuoksi maatalouden vahva asema on erityisen tärkeä. Suomessa kotieläintalous on suurin ja keskeisin maatalouden sektori, ja suurimmassa osassa tätä maailman pohjoisinta maatalousmaata se on kaikkein parhaiten soveltuva sektori: onhan maan koko maatalous 60. leveyspiirin pohjoispuolella, eikä näin ole missään muussa maassa! Liha, maito, kanamunat, kala: kaikki eläinperäiset ruoka-aineet ovat kohtuudella nautittuina erinomaista ravintoa, joissa erityisen hyvälaatuinen proteiini tuo mukanaan runsaasti hyvin imeytyviä vitamiineja ja kivennäisaineita. Edellä luetellut ovat selkeitä ruoan raaka-aineita, joihin ei ole tarvetta lisätä jotakin hivenainetta tai muuten suunnitella aterioitaan uusilla tavoilla, jotta hyvä ravitsemus saavutetaan. Silti hyvin tärkeää on sisällyttää ruokavalioon runsaasti tuoreita kasviksia ja hedelmiä sekä samalla huolehtia ravintokuiduista niiden ja kokojyväviljan ja palkokasvien avulla.
Suomalaisen maatalouden on edelleen jatkettava toimiaan lihantuotannon ympäristövaikutusten pienentämiseksi, vaikka esimerkiksi sian- ja broilerinlihan ympäristövaikutuksissa ei ole oleellista eroa ns. uusiin proteiinituotteisiin nähden; naudanlihan suhteen työtä on vielä edessä. Samaten eläinten hyvinvointiin ja terveyteen on edelleen panostettava lisää, koska tuotantoyksiköiden kasvun vuoksi uudentyyppisiä ongelmia saattaa tulla. Mutta yhtä kaikki, kotieläintuottajat tekevät raskasta seitsenpäiväistä työviikkoa ja työtä, joka on ratkaisevan tärkeää suomalaisessa yhteiskunnassa. Kiitos siitä!
KUKA?
Eero Puolanne
Eläkkeellä oleva lihateknologian professori
- 1970 –2011 tutkija ja professori Helsingin yliopistolla
- 2011– vapaaehtoinen tutkimusjohtaja
- Puolanne on tutkinut erityisesti lihan ja lihavalmisteiden laatua, teuraseläinten hyvinvointia sekä lisäaineiden käytön vähentämismahdollisuuksia.
Kirjoittaja
Eero Puolanne, vapaaehtoinen tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto