Lääkitystä tarvitsevien sikojen tunnistaminen on tärkeä keino vähentää tarpeetonta lääkkeiden käyttöä ja pidemmällä aikavälillä myös mikrobiresistenssin kehittymistä.
Lääkkeiden käyttötarve vähenee tehokkaimmin edistämällä tilan eläinten terveydentilaa ja vastustuskykyä sekä ehkäisemällä sairastumista ja vammoja. Kun tuotanto-olosuhteet ja eläinten hyvinvointi paranevat, sianlihantuotannon kannattavuus ja kilpailukykykin kohentuvat.
Vierailimme 25 tilalla Lääkkeiden käytön vähentämisellä kilpailukykyä sianlihantuotantoon -hankkeessa. Keräsimme tietoa tuotanto-olosuhteista, eläinterveydestä ja lääkityskäytännöistä. Tunnistimme monta hyvää käytäntöä, vaikka tilojen välillä havaittiin yllättävän paljon vaihtelua.
Ulkoisessa tautisuojauksessa oli puutteita etenkin lihasikaloissa. Saapas-, jalkine- tai käsihygieniaa ei noudatettu, lisäksi osastojen pesu ja desinfektio olivat puutteellisia. Haittaeläinten torjunta ja raatojen käsittely eivät olleet kunnossa, eikä ikäryhmä- tai osastokohtaisia työvälineitä ollut lainkaan.
Karsinat kuntoon
Tilakäynneillä tarkastettiin silmämääräisesti noin 2 500 pikkuporsasta, 1 500 välikasvatusporsasta sekä 2 400 lihasikaa terveydentilan ja hoitotarpeen arvioimiseksi. Pikkuporsaista puolet oli vastasyntyneitä ja puolet vieroitusiän kynnyksellä olevia.
Tarkastelussa katseet kiinnittyivät jalkavaurioihin. Niiden esiintyvyyteen vaikuttavat olennaisesti karsinan olosuhteet, jossa korostuvat lattiamateriaali, sen kunto sekä kuivikkeen käyttö.
Muutamalla porsastuotantotilalla pahnueita tasattiin liian ripeään ja yksittäisiä porsaita siirrettiin useampaan kertaan. Tämä voi johtaa liian vähäiseen ternimaidon saantiin, mikä on edellytys porsaan vastustuskyvyn kehittymiselle. Vuoroimetys varmistaa ternimaidon saannin, ja monet tarttuvat taudit pidetään kurissa, kun pahnueet tasataan kerralla kuntoon. Myöhemmässä kasvatuksen vaiheessa rääpälöityneet tai kasvussa jälkeen jääneet porsaat ovat todennäköisiä tautipesiä.
Emakon maidontuotanto- ja imetyskykyyn vaikuttavat riittävä veden saanti, oikea imetysrehustus, kuntoluokka ja porsimakerta. Vanhemmilla emakoilla on usein toimivien nisien määrä suhteessa pahnueen kokoon alhaisempi kuin nuorilla. Tämä lisää porsaiden välistä taistelua ja porsaan herkän ihon kulumista lattiaa vasten, mistä aiheutuu usein haavaumia naamaan ja etupolviin.
Yksittäisten emakoiden tärkein poiston syy onkin ikä ja porsaiden hoito-ongelmat. Maidontuotantoa alentaa, että useimmilla tiloilla pesäntekomateriaalia annetaan liian vähän. Emakon pesänrakennustarpeen mahdollistaminen kiihdyttää sen hormonituotantoa ja vaikuttaa positiivisesti porsimisen onnistumiseen ja maidontuotantoon.
Välikasvatuksessa hännänpurentaa
Välikasvatusporsaiden joukossa havaitsimme lievää hännänpurentaa 1,3–16 prosentilla porsaista. Vakavia häntäpurtuja oli enimmillään 3,3 prosenttia.
Eniten oli merkkejä parantuneesta hännänpurennasta, esiintyvyys vaihteli tilojen välillä 0,3 –15,3 prosenttiin. Hännänpurenta on yleisempää välikasvattamoissa kuin lihasikaloissa, joissa hännänpurenta ilmeni parantuneina hännäntynkinä ja esiintyvyys tiloilla vaihteli 5–45 prosenttiin.
Sikava-tietojen mukaan hännänpurentaa oli molemmilla ikäryhmillä hoidettu myös kipulääkkein. Lievissä tapauksissa kipulääkkeen antaminen ja/tai häntäpurrun siirtäminen sairaskarsinaan ovat hyviä käytänteitä, joilla voidaan mahdollisesti vähentää antibioottien käyttötarvetta.
Lääkitsemisvastuu on tuottajalla, mutta hoitavan eläinlääkärin tulee ohjeistaa, millaisia sairauksia ja miten niitä hoidetaan, jos hän luovuttaa lääkkeitä tilan käyttöön. Oli huolestuttavaa, että hanketiloilla oli käytössä eri antibiootteja samaan aikaan, jopa viittä eri vaikuttavaa ainetta. Olisi käytettävä mahdollisimman vähän erilaisia antibiootteja samanaikaisesti, jotta ei turhaan edesauteta antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymistä.
Lääkkeiden käyttö arvioidaan vuosittain terveydenhuoltosuunnitelman päivityksessä. Lääkitysohjeiden on löydyttävä samasta huoneesta, missä lääkkeet säilytetään, jotta ohjeistus voidaan tarvittaessa tarkistaa helposti. Eläinten tutkimisessa, lääkitystarpeen arvioinnissa ja toteutuksessa on selkeästi parannettavaa.
Keskimäärin joka viidennellä vastasyntyneellä ja 40 prosentilla vieroitetuista porsaista etupolven iho oli vaurioitunut. Jalkavaivat olivatkin suurin yksittäinen Sikavaan kirjattu hoidon syy sekä imevillä että vieroitetuilla porsailla, kun lääkitystietoja tarkasteltiin vuoden ajalta tilakohtaisesti.
MITEN VÄHENTÄÄ LÄÄKITYSTARVETTA?
- puhdas ja hyvin kuivitettu porsituskarsina
- riittävän pesäntekoaineen anto emakolle useampana päivänä ennen odotettua porsimista
- ternimaidon saannin varmistus ja vuoroimetys pian porsimisen jälkeen
- tarpeen mukaan pahnueiden tasaus 24 tunnin kuluttua
- eläinten sekoittelun minimointi niin, että sikoja ei siirretä ketjussa taaksepäin eli vanhempia porsaita nuorempien joukkoon
- ikäryhmäkohtaiset välineet rutiinityöskentelyyn ja lääkitsemiseen
- välineiden säännöllinen puhdistus
- oireenmukainen sairauksien hoito ELL-ohjeiden mukaisesti ja niiden sikojen lopetus, joihin hoito ei tehoa
- käyttöön tarvittavien antibioottien määrän arviointi (1–3 riittää tavallisimpien sikojen sairauksien hoitoon)
Teksti: Taneli Tirkkonen, Virpi Sali
