Noin puolet emakoista vaihtuu tiloilla vuosittain. Osa teurastetaan, osa lopetetaan tilalla ja osa kuolee itsestään. Teurastamolle tulee päätyä vain sellaiset emakot, joiden oletetaan vielä kelpaavan ihmisravinnoksi. Optimitilanteessa emakko poistetaan tilalta vasta vanhana, kun sen tuotanto on alentunut. Tämä onnistuu aika harvoin, sillä erilaisten sairauksien tai hedelmättömyyden vuoksi emakot poistetaan melko nuorina.
Lihantarkastus kehitettiin alun perin vähentämään lihan välityksellä eläimistä ihmisiin leviäviä tauteja. Vähitellen on huomattu, että lihantarkastustuloksia voidaan käyttää hyväksi myös sikojen terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa.
Erilaiset löydökset elävänä tarkastuksessa ja ruhojen muutosten kirjaamisessa voivat kertoa tilanteista sikalassa. Näitä tietoja voidaan siten käyttää hyväksi sikatilojen terveydenhuoltotyössä.
Emakoiden lihantarkastus on toimenpiteenä samanlainen kuin lihasioilla, mutta emakoiden tuloksista tyypillisesti puhutaan vähemmän. Niitä ei osata hyödyntää.
Emakoista vain vähän tietoa saatavilla
Emakoiden lihantarkastustuloksista löytyy vain vähän tutkittua ja julkaistua tietoa. Emakoiden lihaa päätyy ihmisten ruokapöytiin merkittävä määrä, tosin olennaisesti vähemmän kuin lihasioista saatavaa lihaa. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2014 ihmisravinnoksi käytettiin 176 miljoonaa kiloa lihasikojen lihaa. Vastaava emakoiden lihan määrä oli 6,8 miljoonaa kiloa.
Makera-hanke selvitti teurastuloksia
Helsingin yliopistolla kerättiin tietoa emakoiden kuolleisuudesta ja lihantarkastustuloksista emakon tuotantokestävyyshankkeessa. Hankkeen rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö Makera-rahoista ja teurastamoteollisuus.
Yhteensä 39 tilalta saatiin tiedot kaikista niiden teurastetuista emakoista kolmessa isossa teurastamossa ja tilojen emakoiden kuolleisuustiedot sikarekisteristä yhden vuoden ajalta vuonna 2014. Tutkijaryhmän tavoitteena oli selvittää, onko emakoiden kuolleisuudella tilatasolla yhteyttä saman tilan emakoiden teurastuloksiin. Toisena tavoitteena oli selvittää tyypillisiä emakonruhojen hylkäyssyitä.
Paljon lihakiloja menetettiin
Seurantaan saadut tilat olivat melko isoja. Niillä oli keskimäärin 529 emakkoa ja näiltä
tiloilta saatiin lihantarkastustiedot teuraaksi lähetetyiltä 7 437 emakolta. Niiden teuraspaino oli keskimäärin 188,8 kiloa. Näiltä tiloilta hylättiin seurantavuoden
aikana yhteensä 38 038 kiloa emakon lihaa, mikä vastaa keskimäärin 975 kiloa tilaa kohden. Laskimme, että seuranta-aikana hylkäykset
aiheuttivat 0,8474 euron tappion lihakiloa kohden. Tämä tarkoittaa keskimäärin 826 euroa pelkästään tilan lihatiliin, tai jos halutaan laskea summa teurastettua emakkoa kohden, se tarkoittaa 3,7 euroa.
Emakoiden hylkäykset olivat yleisiä
Erilaiset hylkäykset olivat melko yleisiä, sillä noin joka viidennelle emakolle kirjattiin lihantarkastuksessa ainakin yksi hylkäyssyy.
Kokoruho- ja osaruhohylkäykset olivat yleisiä ja löydöksiksi kirjattiin eniten seuraavia syitä: paiseet, nivelhylkäykset, keuhko- ja keuhkokalvontulehdukset sekä lapavauriot.
Kuolleisuus yhteydessä teuraslöydöksiin
Seuranta-aikana emakoista kuoli tai lopetettiin tilalla yhdeksän prosenttia. Tilastollisten mallien avulla selvisi, että lihantarkastuslöydöksillä ja kuolleisuudella oli yhteys. Mitä suurempi emakoiden kuolleisuus tilalla oli, sitä suurempi oli myös niiden emakoiden osuus, jotka saivat ainakin yhden lihantarkastusmerkinnän, keuhkokalvontulehdusmerkinnän tai osaruhohylkäyksen.
Niillä emakoilla, joilta löytyi paiseita, löytyi samaan aikaan myös niveltulehduksia, lapahaavaumia ja keuhkotulehdusta. Samoin yksittäisillä emakoilla, joilla oli keuhkotulehduksia, oli myös keuhkokalvontulehduksia.
Hylkäykset kertovat hyvinvoinnista
Osalla tiloista emakot ovat teuraaksi laitettaessa liian huonokuntoisia. Teurashylkäykset eivät ole vain taloudellinen asia, vaan ne kertovat myös sairauksista ja hyvinvoinnin heikkenemisestä.
Eläinten hyvinvointia ei voida kuitenkaan arvioida pelkän teurastamoaineiston perusteella, vaan siihen tarvitaan aina myös eläinten ja olosuhteiden tarkkailua tilalla. Erilaiset hylkäyssyyt kertovat omaa kieltään mahdollisista ongelmista sikalassa.
Kun katsoo tämän tutkimuksen eri tilojen tuloksia, näkee, että vaihtelua tilojen välillä on todella paljon. Esimerkiksi elinhylkäyksiä ja niveltulehduksia emakoilla oli vain vähän, mutta joillakin tiloilla jopa 13,3 prosentille emakoista kirjattiin elinhylkäys tai niveltulehdus. Osalla tiloista saatettiin puolestaan kirjata ainakin yksi löydös yli puolella emakoista, mikä on korkea luku.
Teurastulokset paremmin hyötykäyttöön
Lihantarkastuslukuja on totuttu käyttämään osana lihasikojen terveydenhuolto- työtä. Sikava-käynnillä hoitava eläinlääkäri voi katsoa tulokset osana tilakäyntiä.
Emakoiden luvutkin voitaisiin ottaa yleisemmin tarkasteluun, ja niiden teurastuloksia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin terveydenhuollossa.
Yksittäisen emakon teurastulos kertoo kuitenkin vain pienen osan tilan tilanteesta. Tärkeää olisi tehdä yhteenvetoja pidemmän ajan seurannasta, jolloin voitaisiin nähdä, millaisia ongelmia yksittäisellä tilalla on.
Keuhko- tai keuhkokalvontulehdukset voivat kertoa ilmanvaihdon ongelmista tai piilevistä hengitystietulehduksista tilalla. Paiseet ja niihin liittyvät muut löydökset kertovat tulehduksista, jotka johtuvat ympäristön tai tappelujen aiheuttamista haavoista. Yleensä aikuiset eläimet kehittävät suolinkaista vastaan vastustuskyvyn, jolloin suolinkaismaksoja ei enää niillä useinkaan löydetä. Jos niitä havaitaan, se kertoo siitä, että mahdollisesti puutteellisen loishäätöohjelman tai hygieniaongelmien vuoksi tautipaine on jostakin syystä tilalla erittäin kova.
Teksti ja kuva: Mari Heinonen, Eläinlääkäri, Helsingin yliopisto, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto
Artikkeli on julkaistu KMVET 6/2019-lehdessä