Lääkkeiden käytön vähentämisellä kilpailukykyä sianlihantuotantoketjuun -hankkeessa selvitettiin lääkitsemiskäytänteitä ja lääkitystarpeeseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisissa sikaloissa. Eläinten lääkitseminen vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten ja kuluttajien mielikuvaan koko tuotannonalasta. Vaikka olemme vielä selvinneet MRSA:n kohuista, mutta mikäli emme ole lääkkeiden käytön kanssa varuillaan, on mahdollista, että MRSA, ESBL ja muut mikrobilääkkeille resistentit mikrobikannat yleistyvät. Tanskassa tällä on ollut negatiivinen vaikutus koko alan työnantajamielikuvaan.
Mitä hankkeessa sitten tehtiin?
Hankkeessa tehtiin tilakäyntejä yhteensä 25 tilalla, joissa kerättiin runsaasti tilatason tietoa yleisistä hoitokäytänteistä, toimintatavoista, tautisuojauksen tasosta sekä arvioitiin yksittäisten eläinten terveydentilaa. Tämän lisäksi tiloilta kartoitettiin lääkkeiden käytön vaikutusta sikojen hyvinvointiin, eläinten mikrobilääkeresistenssitilanteeseen ja mikrobistoon sekä porsaan sairastuvuuden toteamista. Seurasimme neljällä tilalla yksittäisiä eläimiä syntymästä teuraaksi. Seurantajakson aikana kerättiin tietoa sikojen kasvusta, sairastavuudesta, lääkekäytöstä ja kuolleisuudesta. Lisäksi osasta sikoja otettiin sylki-, veri- ja ulostenäytteittä.
Hankkeen keskeisimpiä havaintoja
- Lääkkeitä käytetään pääsääntöisesti sairauksiin, jotka ovat yhteydessä kasvatusolosuhteisiin. Lääkkeiden käyttötarvetta voidaan todennäköisesti vähentää edelleen kasvatusolosuhteita parantamalla.
- Suurin lääkkeiden käyttötarve on imevillä porsailla. Näillä yksilöä kohden käytetty lääkemäärä on pieni, mutta vaikutus suuri.
- Mikrobilääkeresistenssi oli tutkimustiloilla odotetusti samalla tasolla kuin suomalaisilla tiloilla aikaisemmissa tutkimuksissa.
Sisäisessä bioturvallisuudessa eniten kehitettävää
Hanketilojen ulkoinen bioturvallisuus eli tilan suojautuminen ulkoisilta taudinaiheuttajilta on yleisesti ottaen paremmalla tasolla kuin sisäinen bioturvallisuus eli tilan toimenpiteet taudinaiheuttajien leviämisen estämiseksi tilan sisällä. Ulkoinen bioturvallisuus on keskimäärin paremmalla tasolla porsastuotantotiloilla verrattuna lihasikaloihin, kun taas lihasikaloissa sisäinen bioturvallisuus on keskimäärin hieman paremmalla tasolla kuin porsastuotantotiloilla. Erot ulkoisessa ja sisäisessä bioturvallisuudessa tilan sisällä ovat suuremmat porsastuotantotiloilla kuin lihasikaloissa.
Olosuhteilla on merkittävä vaikutus sairastuvuuteen
Molemmilla ikäryhmillä valtaosa havaituista sairauksista silmämääräisesti tarkasteltuna oli haavaumat ja/tai ruvet etupolvissa sekä naamassa. Selkeä ero imevien porsaiden ja vieroitettujen porsaiden välillä oli napatulehdusten esiintyvyys, joita oli enemmän imevillä porsailla. Yksittäisillä porsailla havaittiin lisäksi nivelten turvotusta, paiseita, ripulia sekä tyriä. Lihasioilla havaittiin eniten häntävaurioita, limapussin tulehduksia sekä tyriä. Lähes kaikki havaituista sairauksista ovat kytköksissä kasvatusolosuhteisiin ja sikojen tarttuvien sairauksien osuus aineistossa on vähäinen. Tulokset puoltavat käsitystä siitä, että tuotanto-olosuhteilla on suuri merkitys eläinten terveyden ja hyvinvoinnin säilyttämisen kannalta.
Ternimaidon saantiin kannattaa panostaa
Emakoiden ternimaidon laatu oli keskimäärin riittävän hyvällä tasolla. Toisaalta, vajaalla kolmanneksella emakoista ternimaidon laatu ei ollut riittävän hyvä, mikä on huolestuttavaa. Osalta porsaista onnistuttiin mittaamaan ternimaidon saanti ja keskimääräinen ternimaidon saanti oli 247 g. On tärkeää kuitenkin huomata, että noin kolmannes porsaista ei saanut riittävästi ternimaitoa. Jokaisen porsaan tulisi saada minimissään ainakin 200 g, mielellään 250 g hyvälaatuista ternimaitoa ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Ternimaidon riittävä saanti on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla porsaiden sairastuvuutta ja lääkitsemistarvetta voidaan vähentää. Tilojen kannattaa panostaa, että porsaat saavat kunnolla ja riittävän hyvää ternimaitoa. Tiloilla tulee suunnitella ja toteuttaa tarkasti millaisia porsaita siirretään emakoilta toisille ja missä vaiheessa. Nyt porsaita näytettiin siirrettävän suunnittelemattomasti. Runsaat siirtelyt ja riittämätön ternimaidon saanti ovat suuri riski porsaiden vastustuskyvyn kehittymiselle.
Pienet porsaat eivät saa suurempia kiinni missään vaiheessa
Porsaat, jotka luokiteltiin syntymäpainon mukaan pieniksi (< 1,2 kg) olivat keskimäärin pienempiä jokaisessa punnitusvaiheessa verrattuna porsaisiin, jotka luokiteltiin syntymäpainon mukaan isoiksi (≥1,3 kg). Vieroitusiässä nämä syntymähetkellä pienet porsaat olivat keskimäärin 1,25 kg kevyempiä, välikasvatusvaiheen lopulla keskimäärin 3,6 kg kevyempiä ja lihasikavaiheen lopulla keskimäärin 11,1 kg kevyempiä. Näyttää siltä, että pienempänä syntyneet porsaat eivät saa isompana syntyneitä kasvussa kiinni koko kasvatuskauden aikana. Huomioitavaa myös oli, että syntymähetkellä pienten porsaiden päiväkasvu kasvatuskauden eri vaiheissa oli matalampi kuin syntymähetkellä suurten porsaiden. Näyttää myös siltä, että syntymäpieniä porsaita lääkitään enemmän kuin syntymäisoja ja syntymäpienillä ruhoilla oli myös enemmän lihantarkastusmerkintöjä.
Porsaita sekoitellaan turhaan ja liikaa
Porsaita siirreltiin paljon hyvin pian syntymän jälkeen ja useita kertoja kasvatuskauden aikana. Sekoittelu lisää sikojen stressiä ja taudinaiheuttajien kulkeutumista ryhmistä toisiin, mitkä molemmat altistavat sikoja sairastumiselle. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä onko sekoittelu todella välttämätöntä vai vaan totuttu tapa.
Virikkeillä voidaan vähentää hännänpurentaa
Sekä välikasvatus- että lihasikavaiheessa koesioilla oli eriasteisia häntävaurioita. Eniten vaurioita näytti esiintyvän karsinoissa, missä ei ollut virikkeitä. Samoin, sikojen ei-toivottu, toisiin sikoihin kohdistuva käyttäytyminen oli suurinta virikkeettömissä karsinoissa. Sekä välikasvatus- että lihasikavaiheessa tuottajien kannattaa panostaa virikkeiden kunnolliseen antamiseen häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi.
Tuotannon kehitys
Immonen Niina
040 482 5895
Kehityspäällikkö
Hanke toteutettiin neljän ELY-keskuksen alueella Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Hankkeen toteuttamisesta vastasivat yhteistyössä A-Tuottajat Oy ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta. Hanke oli 1.1.2018-31.12.2019 välisenä aikana.
