Mitkä tekijät vaikuttavat emotilan kannattavuuteen?

Emotilan kannattavuuteen voi vaikuttaa usealla eri tavalla. Suurimmat kannattavuuteen vaikuttavat tekijät ovat luomutukien vaikutus ja sitä kautta edullisempi säilörehun tuotantokustannus. Tilan tuottavuuteen voi toki vaikuttaa myös valinnoilla, jotka tehdään navetan seinien sisäpuolella. Viime vuosina tilojen tuotantotulokset eli tuottavuusluvut ovat parantuneet eli vähemmällä saadaan tehtyä enemmän. Kehittyvä emotila ei kuitenkaan sammaloidu, ja vain sillä voidaan varmistaa taloudellinen pärjääminen myös jatkossa.

Säilörehun hinnalla tehdään tulosta

Säilörehun tuotantokustannuksella on merkittävä vaikutus tilojen kannattavuuteen. Luomutukien ansiosta on mahdollista saada rehun hintaa painettua jopa alle neljä senttiä per kuiva-ainekilo. Emolehmätiloilla yksinään säilörehun tuotantokustannuksen laskeminen 17 sentistä kuiva-ainekilolta 13 snt/kgka tuottaa vuositasolla sadan emon karjassa liki 18 500 euroa paremman tuloksen. Oman säilörehun tuotantokustannus kannattaakin laskea, ja ilmaisen laskurin voit ladata täältä. 

Tärppilista, jonka avulla tuotat edullista säilörehua:

• Korkea satotaso
• Kohtuullinen ja oikein mitoitettu koneketju
• Kohtuulliset pellon osto- ja/tai vuokrahinnat
• Peltojen tukikelpoisuus
• Luomutuet
• Kohtuulliset rakennuskustannukset

Isäsonnin rodulla lisää euroja?

Pääsääntöisesti pihvivasikoita tuottavan tilan kannattaisi valita emoille ison liharodun sonni. Esimerkiksi Atrian vasikkahinnastossa ero ison ja pienen liharodun välillä sonnivasikan osalta on 150 euroa, ja lehmävasikallakin 55 euroa. Ison liharodun vasikat kasvavat yleensä myös pieniä rotuja paremmin – keskimäärin päiväkasvut ovat olleet noin  100 g paremmat  sekä sonni- että lehmävasikoilla.

On kuitenkin huomattava, että suuret kasvut ovat usein yhteydessä myös hieman suurempiin syntymäpainoihin. Jos omat emot ovat kooltaan pieniä ja kapealantioisia, voi ison rodun sonnilla helposti saada aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Emotarkkailun vuoden 2021 tulosten mukaan vasikkakuolleisuus isoilla liharoduilla oli 4,7 %, kun taas pienillä 3,7 %. Tulee kuitenkin muistaa myös se, että rotujen sisällä on paljon yksilökohtaista vaihtelua. Geeniperimältään huono ison rodun sonni ei välttämättä automaattisesti periytä jälkeläisiä, jotka kasvaisivat paremmin verrattuna erinomaiseen pienen rodun sonniin.

Seksatun siemenen käyttö lisää sonnivasikoiden määrää ja parantaa omaa eläinainesta

Kuten jo edellä tuli ilmi, ovat välitykseen lähtevät sonnivasikat talouden kannalta toivottavampi vaihtoehto. Sonnivasikoiden osuutta koko vasikkamäärästä saadaan lisättyä käyttämällä y-seksattua siementä. Tällöin noin 90 % siemennyksistä syntyvistä vasikoista pitäisi olla sonnivasikoita. Halutessaan voi käyttää myös x-seksattua siementä. Tällöin on mahdollista saada lehmävasikoita sellaisista emoista, joista haluaa jättää tyttären itselleen uudistuseläimeksi. Laskimme kannattavuusesimerkin huomioiden seuraavat asiat.

• 100 emon karja:
  • 30 päivän ajan siemennetään kaikki kiimassa olevat (ennen laidunkautta)
  • 90 emoa / hiehoa siemennetään, 2 siitossonnia paikkaa tiinehtymättömät
  • Sonnivasikka myyntihinta 1150 € vs lehmävasikka 750 €
  • Siemennyskustannus 48 €/kpl (2-3 siemennystä samalla kertaa) x 1,4 kpl x 90 = 6048 €/v.
  • Siitossonnien määrä vähenee 5 kpl à 2 kpl. Sonnien rehut ja hankintakustannus – 5500 €/v
  • Lisääntynyt työ 30 pv x 2 h/pv x 16 €/h = 960 €
  • Syntyvistä vasikoista 75 %:a sonnivasikoita
  • Kate 1: +7400 € parempi karjassa, mikä siementää

Kiinnitä huomiota hiehojen poikimaikään ja emojen uudistusprosenttiin

Eläintukien uudistuksen myötä hiehoille ei enää makseta tukea. Näin ollen hiehojen poikimaiän merkitys myös emolehmätuotannossa kasvaa entisestään. Emolehmätarkkailun tietojen mukaan vuonna 2021 yleisimmillä liharoduilla hiehojen poikimaikä oli 25,2–29,9kk. Tavoitteena kuitenkin olisi, että hiehot poikisivat noin 24 kk ikäisinä. Kun hiehoja ei kasvateta liian vanhoiksi, säästetään niin rehu-, kuivike- kuin työkustannuksissakin. Toki tämä edellyttää hyvää kasvua, jotta hiehot saavuttavat riittävän koon ja sukukypsyyden ajoissa. Hiehon kasvatus on kallista, ja mitä pienemmällä emojen uudistusprosentilla saa homman toimimaan, sen parempi. Keskimääräinen uudistusprosentti Suomessa on 15 %. Tätä pienempi osuus vaatii jo rakenteeltaan kestäviä lehmiä ja ripauksen hyvää tuuria.

Imetysaika vaatii terästettyä rehua

Tiesitkö, että säilörehusi laadulla on merkittävä vaikutus vasikoiden kasvuun? Imettävillä emoilla ja vasikoilla tulisi olla sulavaa säilörehua ja laidunta tarjolla vapaasti. Emojen energiantarve kasvaa noin 30 % jo kaksi kuukautta ennen poikimista tiineyden ja ternimaidon muodostumisen takia. Ensikot tarvitsevat energiaa myös omaan kasvuunsa. Ennen laidunkautta oleellista on riittävän sulavan säilörehun tarjoaminen, kun taas laidunkaudella oleellista on, että hyvää laidunta on jatkuvasti saatavilla. Jo muutaman päivän köyhempi karkearehu voi tiputtaa emon maidontuotannon pysyvästi loppuimetyksen ajaksi. Laidunkiertoon on siis kiinnitettävä huomiota ja imetyskauden rehua tulisi tehdä tarvittava määrä jo seuraavan vuoden poikimakauden varalle.

Vasikoiden kasvuun vaikuttaa paitsi isäsonnin rotu, emon maidontuotantokyky, sulava säilörehu/laidunrehu sekä pötsin kehittyminen. Kehittyäkseen tehokkaaksi karkearehun hyväksikäyttäjäksi vasikan pötsi tarvitsee myös viljaa tai muuta väkirehua. Miksi näin? Vilja hajoaa pötsissä propionihapoksi, kun taas karkearehu hajoa pääsääntöisesti etikkahapoksi. Pötsipapillien kehittyminen vaatii nimenomaan propionihappoa. Kun vasikalle mahdollistetaan pienellä viljamäärällä parempi pötsipapillien kehittyminen ja näin ollen lisätään pötsin imeytymispinta-alaa, on todennäköistä, että vasikka pystyy hyödyntämään myös karkearehun entistä tehokkaammin kasvuunsa.

Jokainen vasikka on tärkeä!

Mitä olisi emotuotanto ilman vieroitettavia vasikoita? Tavoitteena on saada yksi vasikka per emo per vuosi. Kuten edellä on mainittu, sulavan säilörehun vaikutus emojen energiansaantiin on tärkeä. Tiinehtyvyyden kannalta emojen energiavaje on jopa pahempi asia kuin liikalihavuus. Kun emoille mahdollistetaan terästetty rehu jo hieman ennen poikimista, varmistetaan samalla sujuvat poikimiset, terhakat vasikat sekä nopea kiimakierron käynnistyminen. Tiinehtymisen varmistamiseksi on myös tärkeää eli sonnille ei laiteta liikaa emoja. Hyvä nyrkkisääntö on yhtä monta emoa kuin sonnilla on ikää kuukausina. Poikimaväli varmistetaan ottamalla sonni myös pois laumasta riittävän ajoissa. Tämäkään ei vielä riitä, vaan astutuskauden jälkeen pitäisi tehdä tiineystarkastukset. Jos tiineystarkastuksia ei tehdä, voi 3–5 % karjaan jäävistä emoista olla tyhjiä. Oleellista on, että karjasta poistetaan ne emot, jotka ovat jääneet tyhjäksi.

Kun emot saadaan tiineiksi, on tärkeä saada vasikat syntymään elossa, ylös ja juomaan. Vasikkakuolleisuuden maksimaalinen minimointi kannattaa pitää mielessä paitsi poikimakaudella, myös sen ulkopuolella. Vasikkakuolleisuus olisi hyvä saada alle viiden prosentin. Tähän päästään valvomalla poikimiset ja varmistamalla vasikan alkuhoito.

Tuottavuustekijöiden vaikutus tilan kannattavuuteen (kate 1).

Esimerkit laskettu vuoden 2023 tukitasoilla karjassa, jossa 100 emoa. 

Kirjoittajat

Maiju Pajula, Tuottava Emolehmä -hanke
Elina Juutinen, Märehtijöissä tulevaisuus -hanke

Atria Nauta -hankkeet

Juutinen Elina

040 358 3628

elina.juutinen@atria.com

Asiantuntija, Märehtijöissä Tulevaisuus 2.0 -hanke