Tehokas laidunkierto kaksinkertaistaa laitumien satotasot

Suomalaisissa laidunnurmissa piilee valtavasti potentiaalia, jota hyödynnetään suurimmalla osalla tiloista vain osittain. Hyödyntämättä jääneen laidunnurmen sadon menetys alentaa tilojen kannattavuutta, kun samanaikaisesti lisääntyvät vaatimukset pinta-alan, työnkäytön ja eläinten tuottavuudessa.

Miksi satoa sitten menetetään? Vastaus löytyy kasvukauden aikaisen laidunkierron toteutuksesta. Kun olemattomasta tai puutteellisesta laidunkierrosta siirrytään pelkästään hyvien käytäntöjen mukaiseen, laitumien satotasot on mahdollista jopa kaksinkertaistaa. Laidunkierron toteuttamistyylissä vain mielikuvitus on rajana. Tärkeintä on, että kierron toteutus on etukäteen mietitty ja sitä tehdään säännönmukaisesti ilman yli- tai alilaiduntamista.

ROTAATIOLAIDUNNUS tarkoittaa yhteisterminä kiertävää laidunnusta, joka pitää sisällään niin kaistalaidunnuksen kuin lohkosyötönkin. Rotaatio eli syöttölohkojen kiertävä laidunnussysteemi on vastakohta JATKUVALLE LAIDUNNUKSELLE, jossa eläimet viettävät suurimman osan laidunkaudesta yhdellä tai muutamalla suuremmalla laidunalueella vapaasti kulkien. Jatkuva laidunnus on satotasojen kannalta huonoin valinta. Suurin osa tiloista on rotaatiolaiduntajia, mutta kierron nopeudessa ja syöttölohkojen koossa on usein korjattavaa.

KIERTOLAIDUNNUKSESSA laidunnettava alue jaetaan syöttölohkoihin, joissa eläimet kiertävät vaihtaen syöttölohkoa muutaman päivän välein. Intensiivisessä LOHKOSYÖTÖSSÄ laidunnettava alue jaetaan useisiin pieniin osalohkoihin, joissa eläimiä kierrätetään syöttölohkolta toiselle päivittäin. Lohkosyötössä, kuten kaikissa muissakin laidunnustavoissa on tärkeää sulkea ”perälauta” aina syöttölohkoa vaihdettaessa. Näin estetään eläinten vapaa kulku jo laidunnetulle alueelle ja estetään turha tallaus ja tahaton ylilaidunnus.

KAISTALAIDUNNUKSESSA eläimet etenevät yhtenäisenä rintamana laidunnettavalla alueella ja rintamaa siirretään eteenpäin vähintään kerran päivässä. Tätä helpottamaan on kehitetty ns. laidunpyörät, joiden avulla kaistalangan siirto käy nopeasti. Laidunpyörälinjoja tarvitaan aina kaksi; toinen syödyn ja syötössä olevan alueen väliin, toinen syötössä olevan ja seuraavaksi syötettävän nurmen väliin. Saman asian voi hoitaa myös muilla hieman työläämmillä pika-aitaratkaisuilla.

KAKSOISLAIDUNNUS sopii hyvin yhdistettäväksi lohko- tai kaistalaidunnukseen, jos laidunryhmässä on eläimiä, joilla on hyvin erilaiset energian tarpeet. Esimerkiksi syyspoikivat emot vs. kevätpoikivat emot.

Syöttö etenee siten, että uudelle syöttölohkolle päästetään ensimmäiseksi parempaa nurmea tarvitseva ryhmä, joka laiduntaa syöttölohkon läpi kertaalleen. Ensimmäinen ryhmän siirtyessä uudelle syöttölohkolle jäljessä kulkeva ryhmä siirretään ensimmäisen ryhmän jo laiduntamalle lohkolle syömään se, mitä muilta on jäänyt jäljelle. Kaksoislaidunnus vaatii tiheän siirtorytmin toimiakseen.

Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi on olemassa lukuisia muitakin kiertoratkaisuja ja laidunnusfilosofioita. Tärkeintä olisi miettiä omien lohkojen asettamien ominaisuuksien kautta, mikä ratkaisu toimii parhaiten. Ehkä tulevaisuudessa tulemme harrastamaan spiraalilaidunnusta tai kenties vieläkin kekseliäämpää tapaa hoitaa tehokasta laidunkiertoa. Tyyli on vapaa, kunhan se tukee hyviä laidunnuskäytäntöjä.

”Tärkeintä on, että kierron toteutus on etukäteen mietitty ja sitä tehdään säännönmukaisesti ilman yli- tai alilaiduntamista.”

PARHAAT VINKIT LAIDUNKAUDEN ONNISTUMISEEN:

1. SUUNNITTELE. Kun mietit laidunkauden etenemisen etukäteen huolellisesti, on todennäköisempää, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan. Laidunnussuunnitelma on samalla myös aitaamissuunnitelma ja auttaa sinua varaamaan oikean määrän työaikaa, työntekijöitä ja tarvikkeita kauden tarpeisiin. Laidunryhmien muodostamisessa on otettava huomioon eläinten ravinnontarve, sopiva laidunpaine sekä kulkureitit navettaan tai lohkolta toiselle. Myös vesihuolto vaatii varautumista.
2. TÄYSTIHEÄT KASVUSTOT. Täydennyskylvä laitumet mieluiten vuosittain keväällä ja panosta perustamisvaiheen onnistumiseen, sillä yksi tärkeimmistä laidunsadon kulmakivistä löytyy nurmen tiheydestä.
3. PARKKILOHKO. Älä anna laidunkauden lisäruokintaa aktiivisessa laidunkierrossa olevilla syöttölohkoilla, koska siitä seuraa mm. ylilaidunnusta. Valitse mieluummin lohko, jonka aiot joka tapauksessa uudistaa tai peltojen ulkopuolisen kantavan maa alueen eli ”parkkilohkon, jonne eläimet siirretään odottamaan aktiivisessa kierrossa olevien laidunnurmien toipumista. Huomioi myös tukisitoumusten vaatimukset laidunlohkojen kasvipeitteisyyteen.
4. HARAA JA NIITÄ. Puhdistusniitä laidunlohkot säännöllisesti ja haraa lantakasat lannoitteeksi jokaisen syöttökerran jälkeen. Puhdistusniitolla ei pelkästään estetä rikkakasvien leviämistä, vaan sillä myös stimuloidaan nurmikasvien sivuversojen kasvua. Lannan sisältämät ravinteet saadaan hyötykäyttöön, kun ne levitetään tasaisesti pellolle. Haraus myös ilmastaa nurmia ja estää lantakasojen aiheuttamat nurmen aukkoontumiset.

Lue lisää ja lataa ilmainen laidunoppaamme