Nurmi on monien mahdollisuuksien, kehittyvä kasvi

Perinteinen ja tuttu nurmi on kehittyvä kasvilaji, jonka kaikkea potentiaalia esimerkiksi hiilensidonnassa ei vielä läheskään tunneta.

Hiilensidontaominaisuuksiensa ansiosta ympäristöhyviksen maineen saanut nurmi on viime vuosina puhuttanut muitakin kuin karjatilallisia. Mutta miltä näyttää nurmen kehitys ja millaisia haasteita nurmi kohtaa? Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Perttu Virkajärvi kertoo, miten tutkimus etenee ja mitä asioita nurmi tässä hetkessä voisi ratkaista.

TIETOAUKOT TÄYTTYVÄT HITAASTI

Viljelykasvien hiilensidonnan tutkimus on hyvässä alkumatkassa. Tiedossa on kuitenkin paljon viljelyteknisiä kokeita ja tekniikoita, joiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. Vaikutusten mittaaminen on haastavaa, kallista ja hidastakin.

Nurmella on pitkä viljelykierto, jonka aikana nurmen hiilivuo vaihtelee paljon. Tarvitaan paljon tietoa erilaisilta lohkoilta ja olosuhteista, että hiilenkierto voidaan luotettavasti mallintaa. Sääolosuhteet vaikuttavat hiilensidontaan paljon. Hiiltä on myös peltomaassa niin paljon suhteessa vuosimuutokseen, että esimerkiksi vuositasolla nurmen aikaan saama hiilen lisäyksen mittaaminen maaperästä on epävarmaa.

– Tarvitaan yleensä viitisen vuotta ennen kuin lohkon hiilivaraston muutosta voidaan arvioida. Tämän vuoksi tutkimuksissa mitataan usein kasvuston ja maaperän hiilidioksidin vaihtoa eli yhteyttämisen ja hengityksen (maa + kasvit) erotusta. Lisäksi mitataan pellolle lisätyn ja sieltä sadon mukana korjatun hiilen määrä. Tällä tavalla saadaan samalla mitattua kaikkia kasvihuonekaasuja eli hiilidioksidin lisäksi typpioksiduulia ja metaania, joiden vuo suuruus muunnetaan yhteisimitalliseksi eli hiilidioksidiekvivalenteiksi, Perttu Virkajärvi kertoo.

– Siihen, että tilatasolla mitattaisiin hiilen sitoutumista tai hyödynnettäisiin erilaisia sovelluksia hiilimäärien kartoittamisessa, on vielä matkaa, Virkajärvi uskoo.

PERINTEISET KASVIT KILPAILUKYKYISIÄ

Nurmen jalostus on hitaampaa kuin viljojen, koska nurmikasvit ovat ristipölytteisiä ja niiden sato korjataan vegetatiivisena. Uudet jalostustekniikat tuovat kuitenkin lisää mahdollisuuksia, ja uusia lajeja kokeillaan koko ajan. Suomen haastavassa ilmastossa perinteiset lajit: timotei, ruokonata, nurminata ja puna-apila, vaikuttavat olevan hyvin kilpailukykyisiä.

– Tulevaisuudessa nurmen viljelyä haastaa suurella todennäköisyydellä eniten kuivuus yhdistettynä helteisiin. Myös voimakkaat keväthallat voivat alentaa rajusti ensimmäisen sadon määrää ja sulavuutta. Talvituhoriskit ovat mahdollisia, erityisesti jos viljellään eteläisen tyypin lajeja ja lajikkeita Sisä- tai Pohjois-Suomessa. Vaikka nurmi on viljelyvarma kasvi, riskit kannattaa tiedostaa ja hyödyntää lajikkeiden sekä viljelytekniikoiden mahdollisuudet riskien pienentämiseksi, Virkajärvi kehottaa.

Nurmilajien ja lajikkeiden vaikutuksesta hiilensidontaan kertyy koko ajan uutta tietoa. Länsimaissa ollaan yleisesti sitä mieltä, että monipuolinen nurmiseos sitoo paremmin hiiltä kuin yksipuolinen. Suomessa mahdollisuudet monipuolisiin seoksiin ovat rajalliset, koska vaihtoehtoja on vähemmän ja lajit ovat melko samankaltaisia keskenään.

– Ruokonadasta on saatu Tanskassa hyviä tuloksia. Sillä on vahva juuristo ja hyvä hiilensidontapotentiaali. Tutkimuksissa ruokonata on sitonut hiiltä maahan jopa enemmän kuin monilajiset kasvustot. Puna-apila taas voi pienentää typpioksiduulipäästöjä. Se on hyvä juttu. Kun myös typpilannoitustarve pienentyy, pienentyvät lannoitteen valmistuksen päästöt ja samalla rehun hiilijalanjälki. Ikävä kyllä, keväisin voi olla sellaisia sääolosuhteita että apilapitoisesta nurmesta on vapautuu paljon typpioksiduulia, joten on vain hyväksyttävä, että asiat ovat monimutkaisia. Joka tapauksessa ruokonata ja puna-apila ovat kaiken järjen mukaan potentiaalisimpia kasveja Suomessakin, Virkajärvi arvioi.

"Suomen haastavassa ilmastossa perinteiset lajit: timotei, ruokonata, nurminata ja puna-apila, vaikuttavat olevan hyvin kilpailukykyisiä."

NURMEA HEIKKOTUOTTOISILLE PELLOILLE JA TURVEMAILLE

Keskustelu turvepeltojen päästöistä on käynyt kuumana parin viime vuoden ajan. Perttu Virkajärvi uskoo, että suuret ratkaisut tehdään muualla kuin tilatasolla. Siihen asti karjatiloilla nurmen viljely eloperäisillä mailla olisi kannatettavampi vaihtoehto kuin viljan viljely. Jo se alentaa kasvihuonekaasupäästöjä noin neljänneksellä.

Myös heikkotuotteisten peltojen metsityksestä ja muuttamisesta kosteikoiksi käydään aika ajoin keskustelua, Virkajärvi pitää näitä ratkaisuja vähän kysymysmerkkeinä. Viljelijälle metsitys on iso kustannus, koska toistaiseksi tällaisille kohteille ei ole markkinoita. Muutos tarkoittaisi investointeja ja samalla peltotukien menetystä. Heikkotuottoisilla turvelohkoilla nurmen viljely on tähän hetkeen hyvä vaihtoehto. Etenkin kuivina vuosina niiden satovarmuus on oleellista kotieläintiloille. 

Maatalouden kasvihuonekaasujen päästötavoite on vaativa. Siksi vähällä käytöllä olevista heikkotuottoisista pelloista luopuminen olisi kansallisesti merkittävä ratkaisu. Jäämme odottamaan ehdotuksia siitä, miten se voitaisiin käytännössä tehdä.

NURMESSA VARA PAREMPI, JATKOSSAKIN

Tuotannon eurooppalaistuminen ja esimerkiksi maissin viljelyn yleistyminen eivät kuulosta Virkajärven mielestä todennäköisiltä. Monia tuottajia maissin viljely kiinnostaa, mutta tällä hetkellä se vaikuttaa toimivan parhaiten muovitettuna. Laajassa mitassa se ei välttämättä tunnu kovin ympäristöystävälliseltä, vaikka mielenkiintoista sitä on kokeilla.

– Pitkälle tulevaisuuteen mennään nurmipohjaisella ruokinnalla. Ja se on hyvä. Silloin myös soijaa käytetään vähän. Euroopassa maissisäilörehua täydennetään paljon soijalla. Silloin kun täydennystä joudutaan tekemään eteläamerikkalaisella soijalla, josta pienikin osuus on peräisin uusilta peltoraiviolta, sillä on voimakas haitallinen vaikutus tuotteiden biodiversiteetti-indeksiin ja hiilijalanjälkeen. Tässä maailman ajassa ja näkymissä olisi surullista, jos kehitys olisi sen suuntainen, Virkajärvi pohtii.

"Pitkälle tulevaisuuteen mennään nurmipohjaisella ruokinnalla. Ja se on hyvä. Silloin myös soijaa käytetään vähän."

GLOBAALI KEHITYS SUUNTAA NURMEN TULEVAISUUTTA

Lopullisesti nurmen tulevaisuutta suuntaa markkinat. Maailman ruokajärjestön (FAO) mukaan ruuantuotantoa tulee lisätä 50 % vuoteen 2050 verrattuna vuoden 2013 tasoon väestön kasvun vuoksi. Se mihin suuntaan kuluttajien valinnat ohjaavat kysyntää sekä koko ajan etenevä ilmastonmuutos vaikuttavat märehtijätuotannon tulevaisuuteen. Samoin yhteiskunnan ohjaus - tukipolitiikka ja säätely.

– Tähän asti muutos tuotannossa ja kulutuksessa ei ole ollut suurta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muutos voi nopeutua. Jos esimerkiksi teknologiset vaihtoehdot, kuten kasviproteiinien muokkaus sekä solu- ja solukkoviljely kehittyvät nopeasti ja kuluttajat hyväksyvät uudet tuotteet. Jos taas karjatalouden tuotteiden kysyntä globaalisti jatkaa kasvuaan ja tuotanto-olosuhteet heikentyvät voimakkaasti merkittävillä tuotantoalueilla, voi pohjoisilla alueilla olla hyvät mahdollisuudet kehittää maidon ja naudanlihan tuotantoa. Kasviproteiinien tuotannossa sen sijaan meillä on melko heikko kilpailukyky, Virkajärvi toteaa.

Teksti:
Suvi Rinta-Kiikka, Viestintätoimisto Selander & Co

Lue samaa aihetta käsittelevä juttu Atria Tuottajat 1/2022 -lehdestä s.28-29