Tapasin tohtori Ryan Lawn nautaeläinlääkäreiden maailmankongressissa Madridissa Espanjassa syksyllä 2022. Hän esitelmöi naudanlihan laatuun liittyvistä haasteista ja antibiootittomasta lihantuotannosta. Hän tekee yhteistyötä vajaan parin kymmenen naudanlihantuottajan, muutaman rehutehtaan ja useiden teurastamoiden kanssa Pohjois-Irlannissa, Englannissa, Irlannissa ja Skotlannissa.
Tavoitteena on terveyden edistäminen ja antibiootittoman laatulihan tuotanto. Hänen yhteistyökumppaninsa ovat kyenneet laskemaan antibioottien käyttöä tavanomaisesta 50-100 prosentista reiluun kymmeneen prosenttiin ja vasikkakasvattamoiden kuolleisuus on saatu pidettyä vajaassa prosentissa.
Vierailemme viidestäsadasta tuhanteen vasikkaa vuodessa kasvattavilla tiloilla, joiden hoitajat käyvät pääsääntöisesti töissä myös tilan ulkopuolella. Tästä syystä niiden tuotanto on organisoitu hyvin yksinkertaisesti. Vasikat ostetaan yhteistyötiloilta 10-21 vrk iässä. Satunnaisesti joukossa on myös hieman vanhempia vasikoita. Tavoitteena on keskittyä wagyurotuisiin vasikoihin perustuvaan marmorilihantuotantoon. Niistä maksetaan lähes kaksisataa, kun maitorotuisten hinta on vain reilu viisikymppiä. Maitorotuisista maksetaan saman verran kuin tavanomaisessa tuotannossa, mutta risteytysvasikoista maksetaan kymmenisen prosenttia lisähintaa.
Kerrallaan täytetään ilmava kasvatushalli tai sen puolikas. Yhdessä erässä on noin puolentusinan yhteistyömaitotilan vasikoita. Vuositasolla vasikoita haetaan yhteen kasvattamoon noin viideltätoista eri tilalta. Joukossa on vain suurien maitotilojen vasikoita. Kaikki vähänkin sairaat vasikat jätetään maitotiloille. Kertaalleen hylättyjä vasikoita ei oteta uudestaan vastaan. Maitotilat myyvät ne markkinoilla muille toimijoille. Minipainona on 40 kiloa.
Vasikoiden ruokinta perustuu vähäiseen juottoon ja runsaaseen hyvin sulavaan väkirehuun. Tavoitteena on tavanomaisia suosituksia runsaampi energiapitoisuus ja alhaisempi valkuaispitoisuus (15-16% kuiva-aineesta). Sen uskotaan edistävän vasikoiden terveyttä. Vasikoita juotetaan tuttikaukaloista väkevöidyllä herapohjaisella juomarehulla kaksi kertaa päivässä. Juomaa tarjotaan 2 litraa kerralla per vasikka. Juoton lopussa juomaa tarjotaan vain kerran vuorokaudessa. Kaukalot ja rehunjakokalusto pestään huolellisesti pesuaineella juottokertojen välissä.
Vasikoiden käytettävissä oleva karsina-ala vaihteli paljon eri tilojen välillä. Ryanin tavoitteena on juottovaiheessa 3 neliötä. Vasikoille tarjotaan vapaasti hyvälaatuista olkea niin rehuksi kuin kuivikkeeksi. Sitä kului koko kasvatusaikana noin 250 kiloa per vasikka. Kuivituskustannukseksi arvioitiin noin 15 euroa per vasikka. Vasikoille ohjataan raikasta ilmaa tuubi-ilmanvaihdolla. Sitä pidetään erittäin tärkeänä terveyttä edistävänä tekijänä. Huolellisen kuivittamisen ja hyvän ilmanvaihdon ansiosta karsinat olivat hyvin puhtaita ja kuivia. Vähäinen juottomäärä ja korsirehun syöntimäärä näkyivät vasikoiden käyttäytymisessä. Ne imivät toisiaan ja pyörittivät kieltään selvästi enemmän kuin meillä.
Vasikoiden hengitystietulehduksia seurataan tarkkaan kuten meilläkin. Ne hoidetaan ensimmäisenä päivänä ensisijaisesti lyhytvaikutteisella tulehduskipulääkkeellä. Sitä seuraavana päivänä kipeille vasikoille annetaan pitkävaikutteista kipulääkettä. Antibioottikuuri aloitetaan, jos eläimet ovat selvästi kipeitä vielä neljäntenä päivänä tai niille tulee selviä keuhko-oireita, kuten tihentynyt tai pumppaava hengitys. Voimakkaasti sairaat eläimet oltiin eristetty omiin karsinoihinsa. Erottelua varten käytettävissä olevaa tilaa oli runsaasti. Antibiootiton lihantuotanto tuntuu onnistuvan valitun hoitokäytännön ansiosta kohtuudella, vaikka tarkkoja seurantatietoja ja ketjusta poistuvien eläinten määrää ei ollutkaan tiedossa. Myös silmämääräisesti arvioituna lopputulos oli kohtuullinen: vain pienellä osalla vasikoista oli kroonista yskää tai muita hengitysvaivoja.
Hoitokäytännön läpiviennissä on ollut omat ongelmansa. Eläinlääkärit saavat Englannissa huomattavan osan tuloistaan antibioottien myynnistä, mikä vaikeuttaa Ryanin mukaan selvästi niiden käytön vähentämistä. Hän piti oikein hyvänä suomalaisia säädöksiä, joiden mukaan antibioottien käytöstä ei saa periä voittoa.
Vasikat rokotetaan pari viikkoa tulon jälkeen. Ne nupoutetaan ja kastroidaan viikko-pari ennen vieroitusta, mikä tehdään noin seitsemän viikon iässä. Tämän jälkeen ne siirretään puhdistettuihin karsinoihin väkirehuolkiruokinnalle vielä parin kuukauden ajaksi. Ne myydään loppukasvattamoihin noin neljän kuukauden kasvatuksen jälkeen keskimäärin 180 kilon painossa. Päiväkasvu on reilu kilo päivässä. Hallit tyhjennetään ja puhdistetaan parin kuukauden välein aina myynnin ja siirron yhteydessä.
Käymme kaikkiaan kolmessa vasikkakasvattamossa ja yhdessä loppukasvatushallissa. Tuotanto-olosuhteet poikkeavat huomattavasti Suomesta. Käytössä olevat hyvin kevyet suojakatokset olisivat hyvin työläitä talvisin Suomessa. Myös edullisen ja hyvälaatuisen kuivikkeen runsas tarjonta on merkittävä kilpailuetu meidän olosuhteisiimme verrattuna. Muun muassa näistä syistä tuotantotapaa ei voi meillä suoraan soveltaa.
Toimintatapa on silti hyvä esimerkki erilaisista keinoista, joiden avulla antibioottien käyttöä voidaan vähentää. Nähdäkseni tulevien vasikoiden tasalaatuisuus, parin kuukauden täyttöväli, väljät sairaiden vasikoiden erottelun mahdollistavat karsinat, käytettävissä olevan tilan runsaus ja hoitokäytännöt olivat tärkeimpiä alhaista lääkitysmäärää selittäviä eroja meidän toimintatapaamme verrattuna. Niitä kannattaisi tavoitella mahdollisuuksien mukaan myös meidän kasvattamoissamme.
Sairastuvuuden ja antibioottien käytön vähentämiseksi meidän olisi syytä erottaa vasikkakasvattamoissa tullessa pienet, sairaat ja maitotiloilla aiemmin sairastaneet vasikat omiin kiinteäseinäisiin karsinoihinsa tai muihin erillisiin tiloihin, koska vasikoiden tarjontaympäristöstämme johtuen emme voine jättää niitä maitotiloille. Tätä varten täyttömäärästä olisi syytä tinkiä, jotta tilaa olisi riittävästi käytettävissä. Täyttövälejä kannattaa pidentää jatkossakin vasikoiden saatavuus huomioon ottaen yhteistyössä kuljetussuunnittelun kanssa. Tiheästi täytettävissä kasvattamoissa tartuntojen leviämistä osastosta toiseen on pyrittävä estämään ilmanvaihdon ohjaamisella esimerkiksi tuubi-ilmanvaihdolla, suojavaatteiden käytöllä ja sairaiden vasikoiden hyvällä erottelulla. Esitetty hoitokäytäntö voisi toimia meilläkin. Se olisi järkevintä ottaa käyttöön yhteistyössä oman eläinlääkärin kanssa varmistaen diagnoosit ja hoitorajat sopivin väliajoin ultraäänitutkimusta apuna käyttäen.
Kirjoittaja
Eläinlääkäri
Herva Tuomas
040 866 9252
Atria Nauta