Lihanautojen ruokinta
Mitä säilörehun lisäksi?
Lihanautojen ruokinta perustuu yleensä tilan oman säilörehun lisäksi omaan tai ostettuun viljaan, jota täydennetään tarvittavilla ostoväkirehuilla. Yksinkertaisimmillaan säilörehun ja viljan lisäksi tarvitaan kivennäistä. Usein käytössä ovat myös erilaiset edulliset elintarviketeollisuuden sivujakeet, jotka monipuolistavat rehuannosta.
Elintarviketeollisuuden sivujakeiden käyttö on paitsi taloudellisesti, myös ympäristön kannalta hyvä valinta: ruuantuotannon ohessa syntyvät, rehuna arvokkaat sivutuotteet tulevat hyödynnettyä eivätkä panostukset mene hukkaan.
Seosrehuruokinnan etuina ovat ruokintatyön nopeutuminen ja sen myönteiset vaikutukset pötsin toimintaan. Seosrehuruokinnassa nauta saa väkirehua tasaisesti jokaisella syöntikerralla, jolloin suuria, pötsin toimintaa häiritseviä, väkirehuannoksia ei tule.
Erillisruokinnassa rehujako suunnitellaan painoluokittain esimerkiksi 100 kg portain. Rehun päiväannos tulee määrittää eläimen painon, ei iän mukaan. Erillisruokinnassa väkirehu tulee jakaa vähintään kaksi kertaa päivässä, jotta väkirehun kerta-annokset eivät nouse liian korkeiksi.
