Pilottitilojen satoa: Luomutilan säilörehun huippusadon perustana on ravinnetasapainon takaaminen nurmille – erityishuomio kaliumiin

Nurmien pääravinnetarpeet  

Luomutiloilla usein pohditaan nurmen satoisuutta ja luomutuotannon ehtojen mukaisia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan niihin. On totta, että luomutiloilla on rajatummat mahdollisuudet toteuttaa täydennyslannoitusta jo pelkästään tuotteiden ja niiden olomuotojen puitteissa. Nurmen sadonmuodostuksen näkökulmasta ravinnetasapaino on kuitenkin avainasemassa hyviä satoja tavoiteltaessa, sillä satoa on mahdotonta muodostaa, mikäli sen rakennuspalikat puuttuvat. Ravinnesuhteiden ja tarpeiden kirkastaminen selkeiksi auttaa nurmentuotannon kehittämisessä ja satoa rajoittavien tekijöiden tunnistamisessa. 

Karkeasti yleistäen kalium on pääravinteista yleensä se, joka useilla tiloilla on tärkein satoa rajoittava ravinne typen lisäksi. Nurmet tarvitsevat kaliumia 1:1 typen kanssa ja se tarkoittaa sitä, että jos lannoituksessa annetaan esimerkiksi 100 kg N, kaliumia pitäisi saada tismalleen saman verran jotakin kautta, jotta ollaan tasapainossa ravinnetarpeiden näkökulmasta. Koska nurmet tarvitsevat kaliumia suhteessa runsaasti, sen puutoksen aiheuttama sadonmenetys lasketaan usein tonneissa kuiva-ainetta/ha.  

Karjanlannan sisältämä kalium ei yksistään riitä nurmen tarpeisiin ja vain savespitoisissa maissa voi olla reservikaliumia luontaisesti. Reservikaliumin läsnäolo karkeilla kivennäismailla ja eloperäisillä mailla on yleensä epätodennäköistä, eikä savespitoinenkaan maa automaattisesti takaa kaliumin läsnäoloa. Miksi näin? Asia juontuu tuhansia vuosia taaksepäin aikaan, kun maaperä itsessään muodostui. Reservikalium on savesmineraalien väliin juuttuneita kalium ioneita, jotka ovat sellaisinaan kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Kerrosmaisen rakenteensa takia savesmineraalit toimivat kaliumvarastoina ja pidemmälle rapautuessaan myös muiden ravinteiden pidätyspaikkoina. Avaruudellisesti kalium on juuri sopivan kokoista savesmineraalien kerrosväleihin ja muut ravinteet eivät vapaille paikoille mahdu, vaikka niitä olisikin tarjolla vasta kuin savesmaiden luontainen rakenne on hyvin pitkälle menetetty. Ionina kalium on hyvin heikko, mistä syystä se ei normaalisti kykene sitoutumaan muihin, kuin savimineraaleihin ja muun tyyppisillä mailla sitä huuhtoutuu hyvin herkästi hukkaan. 

Omien maiden reservikaliuminpitoisuudet kannattaa määrittää, sillä tieto on eräs oleellisimmista asioista tasapainoisen lannoitussuunnittelun taustaksi. Kannattaa myös huomata, että viljavuusanalyysien perustutkimuksissa analysoidut kaliumpitoisuudet kuvaavat näytteenottohetkellä maaperässä ollutta vapaan kaliumin pitoisuutta, eikä tuloksella ole välttämättä mitään tekemistä reservikaliumpitoisuuden kanssa. Viljelysuunnitteluohjelmistot eivät tällä hetkellä osaa tulkita tietoja reserviravinnepitoisuuksista tai niiden merkitystä lannoituksen näkökulmasta, mikä on valtava puute ja aiheuttaa selkeästi virheellisiä ohjeistuksia lannoituksen suunnitteluun.  

Fosfori harvemmin muodostuu satoa rajoittavaksi tekijäksi nurmilla, kun karjanlanta on mukana lannoituksessa. Fosforin tarve on ravinnetasapainon näkökulmasta 1:10 typpeen nähden. Tämä tieto voi olla ristiriidassa lannoitteisiin liittyvän markkinointiviestinnän kanssa, joissa usein korostetaan fosforipitoisten lannoitteiden ohjaamista nurmien lannoittamiseen. Fosforipitoisten lannoitteiden tarvetta kannattaa miettiä tarkkaan, sillä mikäli niiden tarve ei ole todellinen, säästät todennäköisesti sievoisen summan lannoitelaskussa, jos hankit vain sitä, mitä tarvitset. 

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Kehottaisin kaikkia laskemaan oman satotasonsa ja ottamaan suppeat kivennäisanalyysit sisältävät säilörehunäytteet. Näillä tiedoilla pääset käsiksi siihen, paljonko omilta pelloilta on poistunut ravinteita ja kun vertaat sitä annettuihin ravinteisiin, pääset lopputulemaan: vastaavatko ravinnepoistumat annettuja lannoitustasoja vai eivät. Mikäli vastaus on kyllä, onneksi olkoon, tilanteesi on tasapainossa. Mikäli ei, lannoitatko jotakin ravinnetta liikaa vai liian vähän? Lannoitusten tasapainoisuutta tarkasteltaessa voidaan karkeasti yleistää, että tavanomaisilla tiloilla nurmia lannoitetaan 10 000 ka kg/ha sadonmuodostukseen vaadittavan typenmäärän suhteen mutta fosforia annetaan liikaa ja kaliumia liian vähän. Tällä reseptillä ei ole sinänsä ihme, että valtakunnalliset keskisatotasot laahaavat alle 6000 ka kg/ha. Alla olevassa taulukossa on laskettu esimerkiksi auki nurmien ravinnepoistumat muutamalla eri satotasolla ja tyypillisillä pitoisuushaarukoilla. Typen määrän lasketaan: raakavalkuaispitoisuus : 6,25. 

Ravinnetasapainon tunnistaminen 

Suppean kivennäisaineanalyysin sisältävän säilörehuanalyysin perusteella voidaan päätellä nurmien ravinteidenoton tasapainoisuutta ja siten lannoituksen tasapainoisuutta oikein tulkittuina. Säilörehuanalyysin suosituspitoisuudet kuvaavat eläinten ravinnetarpeita ja analyysejä tarkastellessa onkin hyvä tiedostaa, että kasvien ravinnetarpeet ovat erilaiset.  Ravinnetasapainon tarkkailulla on selkeät taloudelliset perusteet, sillä mikäli havaitaan esimerkiksi jonkin ravinteen ylilannoitustilanne, avautuu tilalle perusteltu mahdollisuus säästää selvää rahaa lannoitusta tarkentamalla. Toisaalta tieto edistää myös ongelmakohdan tunnistamisessa ja täsmällisen ja tehokkaan ratkaisun löytämisessä. 

Alla esimerkkinä Tuottava nautatilan nurmi-hankkeen pilottitilana toimineen Muhoksella sijaitsevan Alakedon luomutilan koottuja säilörehuanalyysejä vuodelta 2018. Tilalla lähdettiin pilotoimaan nurmentuotannon kehittämistä ja tilan satoa rajoittavaksi tekijäksi tunnistettiin nurmien akuutti kaliumin puutos. Typen ja kaliumin suhde oli lähes kaikissa analyyseissä selkeästi alle yhden ja varsinaiset kaliumpitoisuudet liikkuivat hieman yli ja alle 20 g/kgka tuntumassa, jota voidaan jo pitää kasvien kannalta alhaisena. Fosforia kasvustoilla oli ollut käytössä yli tarpeen, sillä P:N suhteet olivat kaikki yli 0,1. Tilannetta voitaisiinkin tulkita siten, että fosforin osalta on vallinnut ylilannoitus ja kaliumin osalta alilannoitus suhteessa typen saatavuuteen. Jos tilannetta haluttaisiin kehittää, tulisi nurmille tarjota jollakin tapaa enemmän kaliumia ja näin tilalla lähdettiinkin pilotoimaan satotason nostoa ravinnetasapanoa korjaamalla luomuhyväksytyn kaliumsulfaatin avulla. 

Ravinnetasapainon korjaaminen 

Kaliumlannoitus pilottiin valittiin tilalta kaksi vierekkäin sijaitsevaa nurmilohkoa, joista pienemmälle valittiin 150 kg kaliumsulfaatti/ha käsittely ja suuremmalle 100 kg kaliumsulfaatti/ha käsittely. Kaliumsulfaatti sisältää 42 % kaliumia ja 18 % rikkiä, joten se toimii tehokkaana kaliumin ja rikin lisälannoitteena. Puolet koelohkoista lannoitettiin valituilla määrillä ja puolet jätettiin käsittelemättä. Pienemmällä lohkolla oli ensimmäisen satovuoden kasvusto ja suuremmalla toisen. Molemmat kasvustot olivat saaneet runsaan kuivalantakäsittelyn kasvustojen perustamisvaiheessa. Kaliumlannoituskoe toteutettiin kasvukaudella 2019 ja valituilla lohkoilla oli syytä epäillä, ettei niissä ole luontaisia reservikaliumvaroja. Kaliumsulfaatti levitettiin kertakäsittelynä kasvukauden alussa keskipakolevittimellä nurmen pintaan ja sen tonnihinta alv 0 % oli 855 €. 

Koealoita korjattiin kaksi satoa, ensimmäinen 24.6.2019 ja toinen 26.8.2019. Koealoilta määritettiin satotasot ennen niiden korjuuta, kaliumlannoitusvaikutuksen todentamiseksi. Satotasot määritettiin kehikkomenetelmällä ja kasvustoista lähetettiin näytteet laboratorioon kuiva-ainepitoisuuden määrittämiseksi.  

Kuva 1. Kaliumsulfaattikäsittelyt olivat 100 ja 150 kg/ha. Puolet koelohkoista lannoitettiin kaliumsulfaatilla ja puolet jätettiin lannoittamatta verrokiksi. 

Kuva 2. Sadonmääritystä kehikkomenetelmällä. Neljännesneliön suuruisen vaneriraamin sisään jäävä kasvusto leikataan niittokorkeuteen ja punnitaan. Kuiva-ainemäärityksen jälkeen saadaan laskettua satotaso. 

Tulokset 

Kasvukautta 2019 leimasi alkukesän kova kuivuus koko maassa, mutta tästä huolimatta Alakedon tilalla saavutettiin hyvä satotaso sekä kaliumlannoituskokeessa, että tilan muilla nurmilla. Tilan isäntää, Veli-Jaakko Kerästä kiinnostaa tilan nurmentuotannon aktiivinen kehittäminen, vaikka tilalla ei rehupulaa varsinaisesti kärsitäkään. Hyvistä perussatotasoista haasteellisinakin kesinä paistaa läpi tilan pitkäjänteinen työ maan peruskunnon ja viljelytekniikoiden parissa. Koelohkojen käsittelemättömillä osilla päästiinkin noin 7500 kg ka/ha satotasoihin kokonaisuudessaan, mikä luomutilan satotasoksi on ensiluokkainen lopputulos. Kaliumlannoituskokeet kuitenkin antoivat kuitenkin selkeät satovasteet, jonka johdosta korkeammalla lannoitustasolla saavutettiin lähes 10 000 ka kg/ha satotaso, joka on haastavaa saavuttaa tavanomaisessakin tuotannossa. 

Kaliumsulfaatista kertyy 100 kg/ha määrällä 42 kg/ha kaliumia ja 150 kg/ha käyttömäärällä 63 kg/ha kaliumia. Nopeavaikutteisuutensa ansiosta odotettavaa olikin, että merkittävin vaikutus oli nähtävissä ensimmäisen sadon aikaan. Käsittelyiden myötä sadonlisä vaihteli 800-1000 ka kg/ha välillä ensimmäisessä sadossa. Toisessa sadossa pienemmän kaliumsulfaattilannoituksen saanut kasvusto tuotti vain maltillisen noin 100 ka kg/ha sadonlisän, joka sinänsä kertoo, että kaliumia ei jäänyt juurikaan yli ensimmäisen sadon tarpeista ja siten sen lannoitusvaikutus oli jo käytetty. Suuremmalla käyttömäärällä sadonlisä jälkisadossa oli kuitenkin noin 1000 ka kg/ha, jonka ansiosta 150 kg/ha kaliumsulfaatista kertyi yhteensä noin 2000 ka kg/ha sadonlisäys kokonaisuudessaan.  

Kuva 3. KS 100 kg/ha ensimmäisen korjuun aikaan. Kasvusto oli tässä vaiheessa hyvin heinävaltaista ja elinvoimaista. 

Kuva 4. KS 100 kg/ha kasvusto juuri ennen toisen rehun korjuuta. Kasvuston väri oli vaaleamman vihreä verrattuna suuremman kaliummäärän saaneeseen kasvustoon.  Etenkin vanhempien lehtien vaaleus voi olla merkki kaliumin puutoksesta. 

Tulokset yhteensä kertovat, että tilan satoa rajoittava tekijä onnistuttiin tunnistamaan oikein ja Alakedon tilan tapauksessa lisäkaliumlannoituksen ottaminen mukaan tilan lannoituskäytäntöihin auttaa hyvin todennäköisesti ja tehokkaasti keskisatotasojen nostamiseen, mikäli se on tarpeen. Kokeen toteutushetkellä kaliumsulfaattikäsittelyiden hinnaksi tuli 86 ja 133 €/ha alv 0 % ja saatujen sadonlisien hinnaksi siten 9,5 ja 6,6 snt/ka kg. Kaliumsulfaatin lisäksi luomutiloilla on vaihtoehtona käyttää biotiittia, joka sisältää noin 5 massa-% kaliumia. Tavanomaisilla tiloilla valikoimaan kuuluu lisäksi erilaiset kaliumsuolat, joiden kaliumpitoisuudet ovat yleensä noin 50 % ja ne ovat hinnaltaan edullisia verrattuna kaliumsulfaattiin. Kun haetaan samantasoista kaliumlannoitusvaikutusta, biotiitillä ja kaliumsulfaatilla ei ole juurikaan hintaeroa. Kaliumsulfaatin etuna on sen rikkipitoisuus ja biotiitilla taas sen ylläpitokalkitusvaikutus ja varastolannoitusnäkökulma, jota taas ei kaliumsulfaatilla voi tehdä. Biotiitin levitys on kertainvestointina arvokas, kun taas kaliumsulfaatilla voi tehdä jaetusti täsmäkäsittelyitä tilanteen mukaan.  

Kuva 5. KS 150 kg/ha kasvusto ennen ensimmäistä rehunkorjuuta, kasvusto oli heinävaltaista ja niin sankkaa, että alkoi jo lähteä lakoontumaan. 

Kuva 6. KS 150 kg/ha käsittelyn saanut kasvusto juuri ennen toista rehuntekoa. Kasvusto oli rehevää, tiheää ja väriltään elinvoimaista. 

Luomutilojen on hyvä huomata, että vaikka panostaminen lannoitukseen väistämättä maksaa jonkin verran, se todennäköisesti kannattaa tehdä etenkin tilanteissa, joissa vuosittain joutuu pohtimaan rehujen riittävyyttä. Ei kannata juuttua ajatukseen, ettei luomussa ole mahdollisuuksia täydennyslannoittamiseen. Kaikkien tilojen tulisi miettiä lannoituksen tasapainoisuuskysymyksiä, sillä usein näistä näkökulmista pystytään tunnistamaan tuotannon ongelmakohtia analysoimalla laajasti sekä rehu- että maa-analyysejä. Näissä näkökulmissa saattaa piillä myös todellisia säästökohtia etenkin tavanomaisilla tiloilla. Ota nämä tekijät puheeksi seuraavan kerran viljelysuunnitelmaa laatiessasi oman asiantuntijasi kanssa! 

Katso video: Laiduntamisen kehityspilotti Alakedon tila

Kirjoittaja

Atria Nauta -hankkeet

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Kehityspäällikkö, kasvinviljely. Optipalko, Optinurmi ja Itua ja Vastetta -hankkeet