Iso maksamato nautatiloilla

Ison maksamadon esiintyminen on viime vuosina lisääntynyt runsaasti monissa maissa, kuten Ruotsissa. Loista on esiintynyt vielä 1960-luvulla koko Suomessa ja nyt vaarana on, että iso maksamato alkaa uudelleen levitä maassamme.

Iso maksamato voi aiheuttaa etenkin lihakarjatiloilla tappioita maksahylkäyksien, heikentyneen kasvun ja vaikeutuneen eläinten myynnin kautta. Naudoille iso maksamato aiheuttaa vain harvoin näkyviä oireita, ja siitä syystä tartunnat diagnosoidaan pääasiassa maksahylkäysten avulla. Maksalöydöksistä tulee ilmoittaa tilalliselle, jotta tartuntojen hallintaa voidaan lähteä suunnittelemaan yhdessä eläinlääkärin kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toimia leviämisen pysäyttämiseksi tarvitaan ja huomio tulee kiinnittää tartuntojen tehokkaaseen diagnosoimiseen sekä eläintenpitotapoihin.

Isoa maksamatoa esiintyy pääasiassa naudoilla, lampailla ja vuohilla, mutta myös monilla muilla lajeilla. Tartuntojen hallinnassa laitumien kierrättäminen eri eläinlajeilla ei siis toimi. Loinen voi tarttua jopa ihmiseen, vaikkakin Pohjoismaissa tämä on harvinaista. Loisen elämänkierto on monimutkainen ja on jossain määrin tunnettava, jotta tartuntojen hallitsemiseksi pystytään suunnittelemaan tilakohtaisia toimenpiteitä.

Esiintyminen ja riskitekijät

Tällä hetkellä ison maksamadon aiheuttamia maksahylkäyksiä esiintyy Suomessa yksittäisillä emolehmätiloilla lähinnä Itä-Suomen alueella ja niiltä vasikoita ostaneilla loppukasvattamoilla. Tartuntoja on esiintynyt myös muutamilla maitotiloilla.

Ison maksamadon esiintymiselle tärkein altistava tekijä on laitumella tai laitumen välittömässä läheisyydessä sijaitseva kosteikkoalue. Tällaisia ovat makean veden ja maan raja-alueet kuten ojat, purot, jokien, järvien ja lampien rannat, tulvaniityt ja lätäköt sekä traktorin renkaiden jäljissä tai nautojen kulkuväylillä seisova vesi. Lisäksi pitkä laidunkausi ja savinen tai mutainen maa ovat altistavia tekijöitä. Laiduntamattomuus, kuivat laitumet ja happamat maat ovat tartunnoilta suojaavia tekijöitä.

"Ison maksamadon esiintymiselle tärkein altistava tekijä on laitumella tai laitumen välittömässä läheisyydessä sijaitseva kosteikkoalue."

Diagnoosi

Teuraseläinten maksoissa voidaan havaita matojen lisäksi akuutissa vaiheessa verestäviä kanavia tai kroonisen tartunnan seurauksena paksuuntuneita ja kalkkeutuneita sappiteitä. Epäselvissä tilanteissa maksan voi lähettää Ruokavirastoon tutkittavaksi. Lisäksi tartuntoja voidaan diagnosoida ulostenäytteistä sekä maidosta tai verestä tehtävillä vasta-ainemäärityksillä. Ulostenäytteiden otolle sopiva ajankohta olisi aikaisintaan kolmen kuukauden päästä tartuntojen saannista. Suomessa riskiaika tartunnoille on loppukesä, joten ulostenäytteitä kannattaisi ottaa vasta marras-joulukuusta eteenpäin. Jos ulostenäytettä käytetään lääkityksen tehon varmistamiseksi, on muistettava, että ison maksamadon munat voivat viipyä sappirakossa jopa 8–16 viikkoa loisten jo kuoltua.

Toimenpiteet

Aluksi olisi hyvä perusteellisesti kartoittaa tilan laidunnusolosuhteet ja -tavat erityisesti kiinnittäen huomiota laidunten kosteikoihin, laidunkiertoon ja laidunkauden pituuteen. Kosteikkojen määrittämisessä voi käyttää joissain tilanteissa apuna indikaattorikasvilajeja, kuten vihvilöitä ja leinikkejä. Tärkein toimenpide olisi aidata ulos kosteikot, mikäli se on mahdollista. Laidunten salaojittaminen on työläs toimenpide, mutta voi ratkaista tilanteen tiloilla, joissa laitumilla seisova vesi on ongelma. Eläimet kannattaisi siirtää pois riskilaitumilta lämpimänä kesänä jo heinäkuun lopulla tai viileämpänä kesänä viimeistään elokuun puolivälissä. Jos muu ei onnistu ja käytössä on laitumia kierrättävä järjestelmä, olisi kuitenkin vältettävä eläinten pitoa riskipellolla sen jälkeen, kun ensimmäisestä laitumen käyttökerrasta tulee 2–3 kuukautta täyteen.

Tartuntojen hallinnassa kannattaa pitää myös mielessä, että loisen munat voivat levitä myös käsittelemättömän lietelannan mukana laitumille ja tuoreen tai huonosti kuivatun heinän syöttö on myös riskitekijä. Kehitettäessä hallintakeinoja maisemalaiduntaville tiloille, luomutiloille ja hyvinvointikorvausta saaville tiloille, joudutaan etsimään yhdessä sopivia toimintatapoja tällaisten tilojen laidunten käyttöä säätävien tahojen kanssa. Myytäviä välitysvasikoita voitaisiin koettaa suojata varhaisvieroituksella, jolloin vasikat otettaisiin sisään jo tartuntojen riskiajan alkaessa heinä-elokuun vaihteen tienoilla ja emojen annettaisiin jatkaa laiduntamista syksyyn.

Lääkityksien käyttö

Lääkitseminen kannattaa etenkin silloin, jos laidunolosuhteissa ei voida tehdä tarvittavia muutoksia, sekä eläinten myynnin yhteydessä. Suomessa lääkkeenä isoa maksamatoa vastaan on käytetty erityisluvallista suun kautta annosteltavaa albendatsolia sisältävää Valbazenia, mutta nyt on juuri saatu lisäksi käyttöön erityisluvallinen klosanteelia ja ivermektiiniä sisältävä valeluliuos Closamectin Pour-On. Valeluliuos on kätevä lihakarjan lääkinnässä, mutta maitotiloilla lypsäville lehmille sitä ei voi käyttää. Valeluliuosta käytettäessä hoito on suositeltavaa aloittaa 8–­­­­­­10 viikkoa eläinten sisäänoton jälkeen syksyllä. Lääkitsemisen jälkeen eläin ei saa olla kahteen viikkoon kosketu­ksissa luonnonvesiin.

Linkki koko tutkielmaan tästä

Kirjoittaja

Pihlaja Ahonen, Helsingin yliopisto, Lisensiaatintutkielma