Emolehmätuotannon tuottavuusluvut
24.06.2021 14:04
Carbo-hankkeen tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisen emolehmätuotannon tasoa analysoimalla Ruokaviraston dataa. Hyvä hedelmällisyys ja vasikkatuotto ovat tuottavan emolehmätuotannon perusta. Ihmisen toimet ovat avain moniin tuottavuustekijöihin rodusta riippumatta, sillä tilojen väliset erot ovat suuria.
Emolehmätuotannon tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa hiehon poikimaikä, lehmän poikimaväli, lehmän elinikäisvasikkatuotos sekä vasikoiden kasvutulokset ja kuolleisuus.
HIEHOJEN POIKIMAIKÄ
Emolehmähiehot poikivat keskimäärin 27,5 kuukauden iässä. Tilatason tarkastelussa parhaan neljänneksen tilojen hiehot poikivat keskimäärin 22 kuukauden iässä ja heikoimman neljänneksen tilojen hiehot 42 kuukauden iässä. Jälkimmäinen tarkoittaa 100 emon karjassa 2 160 ylimääräistä ruokintapäivää uudistusprosentin ollessa 15.
POIKIMAVÄLI
Keskimääräinen poikimaväli kaikilla roduilla oli 379 päivää. Kaikkien rotujen poikimaväli on lyhentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensimmäisen ja toisen poikimisen väli oli kaikista pisin eli 385 päivää, joten ensimmäisestä poikimisesta toipuminen pidentää eniten poikimaväliä seuraavaan poikimiseen. Toisen ja kolmannen poikimisen väli oli jo lyhyempi, 379 päivää. Kolmannesta poikimisesta eteenpäin poikimaväli näytti pysyvän hyvin tasaisena noin 375 päivän mittaisena, kunnes yli seitsemän kertaa poikineilla se alkoi taas kasvaa.
Tilatasolla tarkasteltuna parhaan neljänneksen tiloilla poikimaväli oli keskimäärin 364 päivää ja heikoimman neljänneksen tiloilla yli 400 päivää. Tämä tarkoittaa 100 emon karjassa noin 6 500 euron eroa tuloksessa.
’’Potentiaalia suomalaisessa emolehmäaineksessa on, mutta moniin asioihin vaikuttaa tilatason osaaminen’’
POIKIMAPROSENTTI JA VASIKKAKUOLLEISUUS
Emolehmistä keskimäärin 85,7 % poiki vuosittain analysointijakson aikana. Anguksen poikimaprosentti oli korkein koko analysointijakson ajan, ollen keskimäärin 86,7 %. Herefordin poikimaprosentti oli 85,3 %, charolais-rodun 84,9 %, simmentalin 84,5 % ja limousinen 84,2 % (kuva 1). Parhaan neljänneksen karjoissa poikimaprosentti oli keskimäärin 96 % ja heikoimman neljänneksen karjoissa 73 %. Tämä ero tarkoittaa 100 emon karjassa jopa yli 18 000 euron eroa vasikkatilissä.
Vasikkakuolleisuus alle kuuden kuukauden iässä oli keskimäärin 6,2 %. Sonnivasikoiden kuolleisuus oli 1,7 % suurempi kuin lehmävasikoiden. Ensikoiden vasikoiden kuolleisuus oli 8,9 % eli suurempi kuin vanhempien lehmien vasikoiden. Rotukohtaiset erot olivat suurempia ensikoilla kuin vanhemmilla lehmillä, mutta herefordilla ja anguksella vasikkakuolleisuusosuudet olivat pienimmät sekä ensikoilla että vanhemmilla lehmillä. (Kuva 2).
Poikimakerrat vaikuttivat kuolleisuuteen, sillä vasikkakuolleisuus laski toisella poikimisella 5,3 %:iin ja kolmannella poikimisella 4,9 %:iin sekä pysyi melko tasaisena tämän jälkeen. Tilatasolla analysoituna parhaan neljänneksen tiloilla vasikkakuolleisuus oli keskimäärin 3,4 % ja heikoimman neljänneksen tiloilla yli 8 %. Tämä tarkoittaa noin 8 500 euron eroa tuloksessa 100 emon karjassa parhaan ja heikoimman tilan välillä.
ELINIKÄISVASIKKATUOTOS JA POISTOIKÄ
Keskimääräinen elinikäisvasikkatuotos kaikilla roduilla oli 4,4 vasikkaa. Roduittain verrattuna elinikäistuotos oli korkein anguksella ja limousinella, sillä ne tuottivat keskimäärin yli 4,5 vasikkaa elinaikanaan. Herefordeilla ja charolaisilla elinikäistuotos oli 4,3 ja simmentalilla 4,1 vasikkaa. Parhaan neljänneksen tiloilla elinikäistuotoksen keskiarvo oli 6,2 vasikkaa ja heikoimman neljänneksen tiloilla vasikkatuotos jäi keskimäärin 2,9 vasikkaan (kuva 3).
Emolehmien keskimääräinen poistoikä oli 6,8 vuotta. Eri rotujen poistoiät olivat selkeästi yhteydessä elinikäistuotokseen. Limousinen poistoikä oli korkein 7,1 vuotta. Toiseksi korkein poistoikä oli anguksella ja herefordilla, joilla se oli 6,8 vuotta. Charolaisella se oli 6,7 vuotta ja simmentalilla 6,6 vuotta. Emojen tulisi olla pitkäikäisiä ja tuottaa elinvoimainen vasikka säännöllisesti, joten tätä ominaisuutta kannattaa vaalia omassa karjassa eli ottaa elinikäistuotos valinnan mittariksi.
Kokonaisuutena suomalaisen emolehmätuotannon tuotannolliset luvut näyttävät varsin hyvältä kansainvälisesti verrattuna. Hiehojen sopiva poikimaikä näytti vaikuttavan positiivisesti muihin tuotanto-ominaisuuksiin, kuten poikimaväliin, poikimaprosenttiin ja elinikäistuotokseen. Mielenkiintoista on myös, että poikimaiällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vasikkakuolleisuuteen, joten hiehojen kasvattaminen vanhemmaksi ei takaa helpompaa poikimista.
Tilojen välinen hajonta oli todella suurta kaikissa analysoiduissa tuotanto-ominaisuuksissa. Parhaimman neljänneksen tiloilla tuotantotulokset olivat keskimäärin todella hyviä, mikä osoittaa, että potentiaalia suomalaisessa emolehmäaineksessa on, mutta moniin asioihin vaikuttaa tilatason osaaminen. Parhaiden tilojen voi ajatella pyrkivän systemaattisesti parhaaseen tulokseen kaikissa tuotanto-ominaisuuksissa, joten erot taloudellisessa tuloksessa parhaan ja heikoimman neljänneksen tilojen välillä voivat olla todella isoja.
Jokaisen tilan tulisi valita omiin olosuhteisiinsa sopiva rotu sekä tarkastella kriittisesti omia tuottavuuslukujaan, jotta voi keskittyä kehittämään omaa tuotantoaan ja saada itselleen tasaisen tuottavan karjan.
Kuva 1. Poikimaprosentin kehitys roduittain
Kuva 2. Ensikoiden vasikkakuolleisuuden kehitys roduittain
Kuva 3. Elinikäistuotos tilatasolla
Kirjoittaja
Kundchef
Jämsä Titta
Vanhempainvapaalla, sijaisena Pennala Juha