Tilatason toimilla iso vaikutus emolehmätilan tuottavuuteen ja hiilijalanjälkeen
Atrian Carbo-hankkeessa on kartoitettu suomalaisen emolehmätuotannon tasoa analysoimalla ruokaviraston dataa. Emolehmätuotannolla on mahdollisuuksia suomalaisessa maataloudessa, mutta sen on oltava myös kannattavaa ja ympäristöllisesti kestävää. Emolehmän elinikäistuottavuudella on suuri vaikutus sen tuottamaan hiilijalanjälkeen.
Emolehmätuotannon tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa hiehon poikimaikä, lehmän poikimaväli, lehmän poikimakerrat ja poikimavaikeudet sekä vasikoiden kasvutulokset ja kuolleisuus. Hyvä hedelmällisyys ja vasikkatuotto ovat tuottavan emolehmätuotannon perusta.
Rotaatiolaidunnus, sopivat rehut, hävikin pienentäminen ja tehokas lisääntyminen esimerkiksi ovat keinoja ympäristöpäästöjen pienentämiseen. Hävikki kuormittaa ympäristöä ja heikentää kannattavuutta. Kestävät lehmät ovat taloudellisesti tärkeitä, sillä uudistushiehojen kasvattaminen on kallista ja kuormittaa ympäristöä. Tilatason johtamisella ja havainnoinnilla on suuri merkitys, sillä ihmisen toimet ovat avain moniin tuottavuustekijöihin.
Suomalaisen emolehmätuotannon taso tällä hetkellä
Poikimaikä
Emolehmähiehot poikivat ensimmäisen kerran keskimäärin 27,5 kuukauden iässä. Viimeisenä kymmenenä vuotena kaikki rodut limousinea lukuun ottamatta ovat poikineet alle 28 kuukauden ikäisenä.
Kuva 1. Hiehojen poikimaiän kehitys roduittain. Kuvan rodut ovat: 8= hereford, 9=charolais, 11= angus, 12= limousin ja 13 = simmental.
Parhaan neljänneksen tiloilla hiehot poikivat ensimmäisen kerran alle 25,2 kuukauden ikäisenä, kun taas huonoimman neljänneksen tiloilla poikimaikä on yli 29 kuukautta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 50 emolehmän karjassa uudistusprosentin ollessa 15 %, käytetään parhaan neljänneksen tiloilla 36 kuukautta vähemmän ja heikomman neljänneksen tiloilla 117 kuukautta enemmän ruokintakuukausia keskimääräiseen tilaan verrattuna, jotta hiehot poikivat ensimmäisen vasikkansa.
Kuva 2. Tilatason tarkastelu poikimaiästä.
Poikimaväli
Kaikkien emolehmien keskimääräinen poikimaväli on 388 päivää. Tilatason tarkastelussa selvisi, että parhaan neljännen tiloilla poikimaväli oli keskimäärin 364 päivää ja heikoimman neljänneksen tiloilla 400 päivää. Käytännössä siis parhaan neljänneksen tiloilla 50 emon karjassa ruokitaan emoja 14 kuukautta keskivertotilaa vähemmän ja heikoimman neljänneksen tiloilla 36 kuukautta enemmän, jotta vanhemmat lehmät poikivat vuosittain.
Kaikkien rotujen poikimaväli on lyhentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Lukuun ottamatta angusta, 2000-luvun alussa poikimaväli on kaikilla roduilla ollut yli 380 päivää. Rotujen poikimavälit viime vuosina ovat lähentyneet toisiaan, eikä angus enää juurikaan eroa muista roduista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana poikimaväli näyttää laskeneen jo alle 380 päivän kaikilla muilla roduilla, paitsi limousinella. Simmental-rodulla poikimaväli on muutaman päivän pidempi kuin herefordilla, anguksella ja charolaisella. Limousinella poikimavälin kehitys ei näytä yhtä positiiviselta kuin muilla roduilla, sillä sen poikimaväli näyttäisi lähteneen nousuun viime vuosikymmenellä.
Poikimaprosentti ja vasikkakuolleisuus
Keskimääräinen poikimaprosentti suomalaisessa emolehmätuotannossa on vuosina 2010-2018 ollut 81 %:a kaikilla emoilla, joiden on potentiaalisesti ollut mahdollista poikia näinä vuosina.
Alle kuuden kuukauden iässä kuolleiden vasikoiden kuolleisuus on 6,2 %. Ensikoiden vasikoilla kuolleisuus oli suhteessa hieman suurempi 8,9 %. Sonnivasikoilla kuolleisuus on 1,7 %:a suurempi kuin lehmävasikoilla. Tilatasolla analysoituna parhaan neljänneksen tiloilla vasikkakuolleisuus on alle 3,4 % ja heikoimman neljänneksen tiloilla yli 8,1 prosenttiyksikköä.
Poikimakerrat vaikuttavat kuolleisuuteen, sillä ensikoilla vasikkakuolleisuus on suurempi kuin vanhemmilla lehmillä. Vasikkakuolleisuus tippuu toisella poikimisella ja edelleen kolmannella poikimisella. Tätä vanhemmilla emoilla vasikkakuolleisuus alkaa taas vuosi vuodelta pikkuhiljaa nousta.
Elinikäisvasikkatuotos
Keskimääräinen elinikäisvasikkatuotos eli keskipoikimakerta kaikilla roduilla on 4,4. Näin ollen emolehmä tuottaisi vähintään neljä vasikkaa. Roduittain verrattuna elinikäistuotos on korkein limousinella. Ne poikivat keskimäärin yli 4,5 kertaa. Anguksella keskipoikimakerta on toisiksi korkein jääden vain pari kymmenystä limousinesta. Herefordeilla ja charolaisilla keskipoikimakerta on 4,3. Simmental on heikoin, sillä keskipoikimakerta on 4,1.
Näillä mittareilla tarkasteluna suomalaisessa emolehmätuotannossa on potentiaalia, mutta tilakohtainen hajonta on suurta. Emolehmän pitkä ylläpitokausi lisää ympäristökuormitusta, joten on tärkeää, että tilan tuotantotulokset ovat kunnossa ja emolehmä tekisi elinvoimaisen ja hyvin kasvavan vasikan vuosittain. Jokainen emolehmätuottaja voi osallistua näihin talkoisiin tarkastelemalla kriittisesti omaa tuotantoaan ja tekemällä toimenpiteitä sen tehostamiseksi. Vaikutukset ovat positiivisia sekä hiilijalanjälkeen että tilan talouteen.
Tulokset ovat osa Atrian Carbo-hankkeen selvitystä ja kirjoittajan pro gradu-työtä. Tarkempiin tuloksiin palataan myöhemmin.
Kirjoittaja
Atria Nauta -hankkeet
Jämsä Titta
050 3291 364
titta.jamsa@atria.com
Projektipäällikkö, CARBO Hiilineutraali nautaketju