Onko naudanlihantuotano Suomessa kestävää?
Nauta kuuluu suomalaiseen ravintoketjuun
Kotieläinten ruokintaan hyvin harvoin käytetään suoraan ihmisravinnoksi kelpaavia raaka-aineita. Erityisesti nautojen rehustus perustuu rehuihin, joita ihminen ei pysty syömään. Nurmi varsinkin, kun se on korjattu korkealla D-arvolla ja sulavana, on täydellinen rehu nautojen ruokintaan. Nuorella korjuuasteella korjatussa nurmessa on runsaasti energiaa ja valkuaisaineita, jotka nautojen pötsimikrobit hyödyntävät tehokkaasti tuotantoon. Lisärehustuksen määrä, esimerkiksi rehuviljana tai erilaisina sivutuotteina, vähenee olennaisesti, kun korjatun nurmen sulavuus on hyvä ja D-arvo on yli 680 g/kg ka.
Nurmen korjuun yhteydessä on kiinnitettävä huomio hyvään korjuuhygieniaan ja säilöntätekniikkaan. Rehun ravintoarvojen säilymiseksi, rehun tulee olla hyvin säilynyttä, ilman virhekäymisiä tai muuten pilaantumista. Tavoitteena tulisi olla, että nautojen rehustus perustuisi ensisijaisesti hyvälaatuiseen karkearehuun, jota tarvittaessa täydennetään rehuviljalla tai elintarviketeollisuuden sivutuotteilla. Rehustuksen täydennys tulee tehdä siten, että tuotannon tavoitteet saavutetaan vaivattomasti, esimerkiksi hyvä ja nopea kasvu. Nopea, lyhyt kasvatus on yksi olennaisimmista tekijöistä, joilla vähennetään naudanlihantuotannon kasvihuonekaasujen tuotantoa. Tämä johtuu siitä, että lyhyemmässä kasvatusajassa tuotantoon käytettyjen rehujen määrä on vähäisempi, eläimestä muodostuneiden kasvihuonekaasujen määrä on vähäisempi ja lannan määrä on pienempi.
Suomalaisessa naudanlihantuotannossa karkearehut muodostavat 50-70 % naudan elinaikana käyttämästä rehujen kokonaismäärästä. Jäljelle jäävä osuus 30-50 % on pääasiallisesti rehuviljaa, joka ei laadultaan tai muilta ominaisuuksiltaan ole ihmisravinnoksi kelpaavaa. Emolehmätuotantoon perustuvassa naudanlihantuotannossa noin 35 % karkearehun määrästä on yleensä tullut laiduntamalla ja 65 % osuudesta on korjattuja karkearehuja. Maidontuotannon sivutuotteena tuotettavassa naudanlihassa kaikki karkearehut ovat korjattuja karkearehuja. Märehtijä pystyy tuottamaan alhaisemman arvon raaka-aineesta, ihmisravitsemuksellisesti korkea-arvoista valkuaista maidon ja lihan muodossa. Nauta ns. nostaa tuotteen ravintoarvoa.
Usein esitetään, että 1 kilogramman tuottamiseen eläinvalkuaista tarvitaan 2-10 kilogrammaa kasvivalkuaista. Vaihtoehtoisesti esitetään, että eläintuotannon tehokkuus on keskimäärin 1:6-10 (eli 1 tuotantokilogramma 6-10 syötyä rehukilogrammaa kohden). Kaikki suhdeluvut osoittavat, että eläintuotanto on tehoton kasvimateriaalin muuntamisessa tuotteeksi.
Rehuhyötysuhde lukuarvoilla esitettynä naudat ovat kaikista eläinlajeista heikoimmin rehut hyväksikäyttäviä tuotantoeläimiä. Nautojen rehunhyötysuhde olisi suhteutettava kolmeen tärkeään seikkaan:
- eläinproteiinilla on ihmisravitsemuksessa aina korkeampi hyödynnettävyys kuin kasviproteiinilla. Ts. kasviproteiinia joudutaan syömään enemmän ja sen aminohappokoostumus ei sovellu ihmisravitsemukseen yhtä hyvin kuin eläinproteiinin. Eläinproteiinin kulutustarve on 20-25 % vähäisempi kuin kasvisproteiinin päivittäisen tarpeen täyttämiseksi ihmisravitsemuksessa
- Nautojen ja ihmisten käyttämät ravintoaineet koostuvat täysin erilaisista raaka-aineista. Nurmeen perustuvassa naudanlihantuotannossa eläimet tuottavat korkealaatuista eläinproteiinia täysin ihmisravinnoksi soveltumattomasta rehusta. Naudanlihantuotannossa nautojen valkuaisaineiden tarve pystytään täyttämään eläimen pötsin mikrobivalkuaisen tuotannolla
- Nautojen rehujen tuotantoon käytettävällä peltopinta-alalla hyvin harvoin meillä Suomessa pystytään tuottamaan ihmisravinnoksi kelpaavaa kasvisproteiinia tai edes ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa
Naudanlihan erityispiirteet
Naudanliha on ns. ravintotiheä, tasapainoisen dieetin yksi osa. Liha on ennen kaikkea erinomainen proteiinin lähde. Proteiinin määrä hieman vaihtelee eri ruhon osista valmistettujen lihojen välillä. Ihmisen ruuansulatusjärjestelmä hyödyntää lihan valkuaisen aina yli 90 prosenttisesti. Lihan valkuaisaineet ylläpitävät kylläisyyden tunnetta. 100 grammaa naudanlihaa (kypsentämätöntä) kattaa 1/3 aikuisen ihmisen valkuaistarpeesta, joka vaihtelee 22-25 gramman välillä.
Lihan valkuaisaineissa on runsaasti ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, tasapainoisessa suhteessa. Lihan valkuaisaineet soveltuvatkin erittäin hyvin lisäämään ja uudistamaan kehon omia valkuaisaineita. Lihan sisältämien aminohappojen, kuten lysiinin ja histidiinin pitoisuus soveltuu erityisen hyvin ihmisen aineenvaihdunnallisiin tarpeisiin. Kasvavien lasten ravintoaineiden saannin kannalta, liha sisältää hyvin metioniinia. Liha tasapainottaa näiden aminohappojen osalta erityisesti viljojen aminohappokoostumusta. Kasvisperäiset valkuaiset ovat alhaisempia juuri rikkipitoisten aminohappojen koostumuksessa kuin liha. Kasvivalkuaisissa metioniinia on 0,6g/100g valkuaista, kun lihassa metioniinin pitoisuus vaihtelee 1,0-1,26 g/100 g valkuaista välillä. Eläinvalkuaisten korkeampi biologinen hyväksikäyttö ihmisravitsemuksessa perustuu suosiollisempaa kysteiinin ja metioniin suhteeseen verrattuna kasvisvalkuaiseen. Pieni määrä lihaa ruokalautasella lisää ja parantaa kasvivalkuaisen imeytymistä. Lihan käyttö ruokavaliossa olisi erittäin tärkeää ikääntyvällä väestöllä. Lihan valkuaisaineiden hyvä imeytyvyys vähentää ja hidastaa ikääntymisestä seuraavaa lihasmassan menetystä.
Naudanlihasta saadaan lukuisia bioaktiivisia aineita, joista useat toimivat antioksidantteina eli hapettumisreaktioita estävinä tekijöinä. Monella näistä bioaktiivisista aineista on vastustuskykyä lisäävä – ja lihaskudosta vahvistava vaikutus sekä osa vaikuttaa olennaisesti hermoston ja aivojen kehitykseen. Naudanlihan sisältää mm. koentsyymi Q10, karnosiinia, tauriinia, kreatiinia, glutationiinia, L-karnitiinia, lipoiinihappoa, koliinia ja bioaktiivisia peptidejä.
Sinkki (Zn), seleeni (Se) ja B-vitamiinit
Liha on erinomainen raudan, sinkin, seleenin ja A-, D, ja B-vitamiinien (B3, B6, B12) lähde. Seleeni ja B-vitamiinit ovat tärkeitä kehon ja aivojen normaalille toiminnalle. Lapsilla B12-vitamiinin saanti on erityisen tärkeää, koska sitä tarvitaan aivojen ja hermoston tasapainoiseen kehittymiseen. Aikuisilla B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa neurologisia häiriöitä ja muutoksia verenkuvaan. Ravinnosta saatavien B6- ja B12 -vitamiinien saanti on välttämätöntä, koska ihmiskeho ei pysty näitä itse valmistamaan ja varastoimaan. B-ryhmän vitamiineja on saatava säännöllisesti ravinnon mukana. Naudanliha on erinomainen B12-vitamiinin lähde, koska pötsin mikrobit muodostavat B12-vitamiinia. Osa naudanlihan B12-vitamiinista menetetään ruuanvalmistuksen yhteydessä. 100 g paahtopaistia kattaa 45 % ihmisen päivittäisestä valkuaisen tarpeesta, 37 % seleenin, 26 % sinkin, 20 % kaliumin, 73 % raudan ja 50 % B12-vitamiinin tarpeesta.
Rauta (Fe)
Rauta on välttämätöntä kehon toiminnalle. Kohtalaisesta raudan puutoksesta kärsii 9 % maailman väestöstä. Raudan puutos on naisten keskuudessa yleisempää kuin miesten. 100 gramma kypsentämätöntä naudanlihaa kattaa 50 % aikuisen miehen, mutta vain 30 % aikuisen naisen raudan tarpeesta. Tämä johtuu kuukautisten aiheuttamasta kehon raudan menettämisestä. Liha sisältää ns. hemirautaa 2/3 sen sisältämästä kokonaisraudan määrästä. Hemirauta imeytyy 5 kertaa paremmin kuin ei-hemirauta. Lisäksi hemirauta edistää kasvituotteissa olevan raudan imeytymistä. Hemi-raudan asema ihmisravitsemuksessa voi olla kaksijakoinen. Hemi-rauta on yksi todennäköinen syy paksusuolen syövän riskitekijöistä, kun puhutaan punaisen lihan syönnin aiheuttamasta kohonneesta syöpäriskistä. Kohonnut paksusuolen syöpäriski johtuu hemi-raudan hapettumisreaktioista. Hapettumisreaktioita ehkäisevinä tekijöinä voidaan käyttää kalsiumia ja erilaisia antioksidantteja, esimerkiksi E-vitamiinia, sisältäviä ravintoaineita yhdessä hemi-rautaa sisältävien ravintoaineiden kanssa. Monipuolinen ruoka-aineiden käyttö joka päiväisessä ravitsemuksessa on yleensä paras tapa säilyttää tasapaino ravintoaineiden saannissa. Ravintosuosituksiin on asetettu 500 g kulutussuositus punaisen lihan osalta.
Rasva – tyydyttynyttä, tyydyttymätöntä
Päivittäisestä energiantarpeesta rasvan osuuden tulisi olla 25-35 %. Ihmisravitsemuksessa rasva on merkityksellinen välttämättömien rasvahappojen (mm. linoleeni- ja alfa-linoleenihapot) saannissa ja rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E ja K) imeytymisessä. Ravinnosta saatavat rasvat ovat joko tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä. Tyydyttyneen ja tyydyttymättömän rasvan ero on niiden molekyylirakenteessa. Yksinkertaisimmillaan voidaan erottaa tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvat niiden juoksevuuden perusteella. Mitä enemmän tyydyttymätöntä rasvaa, sitä juoksevampaa rasva on. Dieetin tulisi sisältää 87-90 % tyydyttymättämiä rasvoja ja 10-13 % tyydyttyneitä. Dieetin runsas tyydyttyneiden rasvojen määrä voi lisätä sydän- ja verisuonitauteja.
Naudanlihan kokonaisrasvapitoisuus on kaikista naudanlihan eri ominaisuuksista vaihtelevin. Naudanlihan rasvapitoisuuteen vaikuttaa ruhon osa. Paistien rasvapitoisuus on keskimäärin 1,1-2,8%. Fileet ja entrecote sisältävät rasvaa keskimäärin 2,0-5,5 %. Tyydyttynyttä rasvaa kokonaisrasvapitoisuudesta naudanlihassa on 30-34 %. Naudanjauheliha on mahdollista ostaa vakioidussa rasvaprosentissa ja vähärasvaisena. Naudanliha mielletään usein runsaasti rasvaa sisältäväksi. Suomessa tuotettu naudanliha on hyvin vähärasvaista. Naudanlihan etuna on, että usein siinä oleva rasva on helposti havaittavissa olevaa pintarasvaa. Näkyvä rasva on helposti poistettavissa.
Naudan rasvahappokoostumukseen vaikuttaa nautojen ruokinta. Hyvin väkirehuvaltaisella ruokinnalla nauta tuottaa paljon pintarasvaa ja tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on korkea. Tyydyttyneiden rasvojen osuutta tulisi ruokavaliosta rajoittaa, koska niillä on todettu yhteys mm. sydän- ja verisuonitauteihin. Nurmisäilörehuun perustuva ruokinta muuntaa naudanlihan rasvahappokoostumusta ihmisravitsemuksellisesti suosiollisemmaksi. Rasvahappokoostumuksen yleisenä suosituksena pidetään erityisesti n6:n3 rasvahappojen suhdetta. Tämä suhteen tulisi olla 4 tai alle. Mitä alhaisemmaksi väkirehujen osuus lasketaan sitä alemmaksi n6:n3 rasvahappojen suhdeluku laskee. Pääsääntöisesti suomalaisella tyypillisellä naudoille tarjottavalla rehustuksella n6:n3 rasvahappojen suhde on keskimäärin 4 tai hieman yli. Väkirehuvaltaisella dieetillä olleiden nautojen lihan n6:n3 rasvahapposuhde on keskimäärin 10.
Naudanlihan rasvahappokoostumuksessa on geneettistä vaihtelua. Brittiläiset rodut, angus ja hereford ja näiden risteytykset, pystyvät tuottamaan lihaa, jonka rasvahappokoostumus on ihmisravitsemuksellisesti suosiollisempaa. Apilaa sisältävällä karkearehulla voidaan muuttaa naudanlihan rasvahappokoostumusta tehokkaasti ihmisravitsemuksellisesti terveellisemmäksi. Alle neljän n6:n3 rasvahapposuhde voidaan helpoiten saavuttaa 30-40 % väkirehuprosentilla ja apilaa sisältävällä karkearehuruokinnalla. Apilaa sisältävien rehujen toinen etu on, että ne vähentävät pinta-rasvan muodostumista.
CLA konjugoitu linolihappo
Maidossa ja naudanliha sisältää konjugoitua linolihappoa (CLA). CLA on trans-rasvahappo, joka muodostuu pötsimikrobien biohydragenaation toimesta. Ravinnosta saatavalla CLA:n on osoitettu estävän sydän- ja verisuonisairauksia, diabetestä, syöpää ja lihavuutta. CLA: n on osoitettu tuovan terveyshyötyjä jo hyvin pieninä annoksina. CLA:n saanti ihmisravinnossa on täysin riippuvainen maidosta ja naudanlihasta. Naudan ruokinta vaikuttaa CLA:n muodostuminen maitoon ja lihaan. Karkearehun, erityisesti apilapitoisen säilörehujen tai laitumien, sisältämät monityydyttymättömät rasvahapot lisäävät CLA:n muodostumista lihaan ja maitoon.
Maiju Pesonen
Atria Nauta
Carbo hiilineutraali nautaketju -hankekokonaisuuden tavoite on nurmeen perustuvan elintarviketuotannon kasvihuonekaasujen vähentäminen ja pysyvien hiilinielujen kehittäminen. Hankkeen päätavoite on muodostaa hiilineutraali nautaketju. Atria Tuottajien Carbo hiilineutraali nautaketju on rinnakkaishanke Valion Carbo Hiilineutraali maitoketju -hankkeelle. Lue lisää hankkeen sivulta.