Lomittaja Timo Luokkakallio tuntee tilat, eläimet ja ihmiset – ja se tekee työstä palkitsevaa. Parhaimmillaan lomittaja on kuin tilan omaa väkeä: tuttu tekijä, johon voi luottaa ja joka pitää tilan pyörät pyörimässä.
Timo Luokkakalliolle lomittajan työ on ollut luonteva valinta. Hänen setänsä piti navettaa hänen isänsä kotitilalla, ja eläimet sekä tilan arki tulivat hänelle tutuksi pienestä pitäen. Kiinnostus alaa kohtaan vei hänet opiskelemaan Ilmajoelle vuonna 1993, ja nyt hän toimii lomittajana Jalasjärveltä käsin.
– Pidän eläimistä ja koen tärkeäksi sen, että työlläni voin helpottaa tilallisten arkea, hän kertoo.
Nykyään Luokkakallio kuuluu viiden tilan lomittajarenkaaseen, jossa yhteistyö tilallisten kanssa on tärkeässä roolissa.
– Vakituisessa ringissä lomitukset on helppo sopia ja suunnitella etukäteen. Kun tilat ja niiden eläimet ovat tuttuja, työ käy jouhevasti. Lomituksen ei pitäisi koskaan tuntua tilalliselle riskiltä tai epävarmuustekijältä.
Tällä hetkellä Luokkakallio työskentelee pääsääntöisesti emolehmä- ja maitotiloilla.
Yhteistyötä ja avointa kommunikaatiota
Lomittajan työ on paljon muutakin kuin lypsämistä ja rehustusta – se on tilallisten kanssa yhdessä työskentelyä ja tilan rutiinien sujuvuuden varmistamista. Luokkakallio painottaa, että hyvin suunnitellut työohjeet ja ennakkoon opastetut käytännöt tekevät työstä jouhevaa.
– Työhön liittyvät rutiinit ja käytännöt ovat selkärangassa, mutta aina tiloilla tulee muutoksia esimerkiksi lypsyssä, ruokinnassa tai eläinten hoidossa. Tilallisten kanssa tehtävä opastus on tärkeää, jotta asiat sujuvat suunnitellusti.
Sosiaaliset taidot ovat lomittajan työssä avainasemassa. Luokkakallio on saanut kiitosta siitä, että hän tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
– Teen asiat tilan käytäntöjen mukaisesti, mutta keskustelu on aina tärkeää. Monet tilalliset vaihtavat mielellään ajatuksia esimerkiksi eläinten voinnista tai työn sujuvuudesta. Ulkopuolinen näkemys voi joskus tuoda esiin asioita, joita arjen kiireessä ei itse huomaa – pienilläkin muutoksilla voi joskus helpottaa työtä ja parantaa tilan toimintaa.
Luokkakallio uskoo, että hyvä yhteistyö perustuu rehellisyyteen ja avoimuuteen.
– Työssä pitää olla pelisilmää. Lomittajana näkee tilojen tilanteet laajasti – joskus navetassa on hyvä fiilis ja kaikki rullaa, joskus taas näkyy väsymystä ja stressiä. Kun tilallisten kanssa on luottamus kohdallaan, asioista voi puhua suoraan.
”Lomituksen ei pitäisi koskaan tuntua tilalliselle riskiltä tai epävarmuustekijältä.”
Bioturvallisuus on osa arkea
Tiloilla tautien ennaltaehkäisy on itsestäänselvyys, ja Luokkakallio noudattaa bioturvallisuuskäytäntöjä tinkimättä.
– Suojavarusteet, navettakohtaiset kumisaappaat ja tautitilanteista tiedottaminen kuuluvat työn perusasioihin. Tämä on itsestään selvää jokaiselle ammattitaitoiselle lomittajalle.
Liukastumiset, eläinten kanssa työskentely ja raskaat nostot ovat yleisimpiä syitä tapaturmille. Siisti ja hyvin järjestetty työympäristö ei ole pelkästään tilallisen vaan myös lomittajan turvallisuuden perusta. Turvallisuuteen kiinnitetään nykyisin entistä enemmän huomiota.
– Esimerkiksi emolehmätiloilla on enenevissä määrin mukana työpari. Se ei pelkästään lisää turvallisuutta, vaan on myös tehokkaampaa. Esimerkiksi silloin, kun siivotaan lantakäytäviä ja kuivitellaan, ei tarvitse nousta kurottajasta pois kääntelemään aitoja tai kun laitetaan korvamerkkejä vastasyntyneille.
Luokkakallio muistuttaa, että lomittajien työolosuhteet vaikuttavat suoraan työn sujumiseen.
– Hyvät työkalut ja siisti ympäristö tekevät lomituksesta mukavampaa. Monessa paikassa asiat ovatkin nykyään todella hyvällä mallilla. Ne asiat, mitkä parantavat työturvallisuutta tuottajien kohdalla, toimivat myös lomittajien kohdalla.
Eläinten hyvinvointi edellä
Pitkä kokemus on opettanut Luokkakalliolle paljon, mutta yksi taito nousee ylitse muiden: eläinten havainnointi.
– Kun tuntee eläimet, näkee nopeasti, jos joku ei voi hyvin. Nykyään teknologia auttaa tässä, mutta edelleen lomittajalta vaaditaan silmää huomata poikkeamat.
Jokaisella navetalla on omat persoonansa, ja tietyt eläimet jäävät mieleen.
– On niitä lehmiä, jotka tulevat aina ensimmäisenä lypsylle ja niitä, jotka testaavat tulijan kärsivällisyyttä. Niistä tulee tuttuja ja vähän myös suosikkeja, joita on mukava nähdä aina tauon jälkeen, Luokkakallio tunnustaa.
Isoilla tiloilla lomittajan rooli on muuttunut vuosien saatossa.
– Ennen monilla tiloilla lomittaja oli yksin vastuussa, mutta nykyään tilanväkeä on usein paikalla. Se helpottaa työtä, kun asioista voi keskustella paikan päällä. Ja kun tietää, että omalla työllä on merkitys, se motivoi jatkamaan. Yhteistyö tilallisten kanssa tekee työstä mielekästä, ja hyvä ilmapiiri auttaa jaksamaan. Töissä ollaan tosissaan, mutta ei liian vakavissaan, Luokkakallio päättää. ■
KOLME VINKKIÄ
1 Hyvät työolosuhteet tukevat sujuvaa lomitusta. Siistit ja turvalliset työskentelyolosuhteet, kuten hiekoitetut kulkureitit ja toimivat työvälineet, helpottavat lomittajan työtä ja vähentävät tapaturmariskejä.
2 Selkeät ohjeet nopeuttavat työn sujumista. Lomittaja mukautuu tilan käytäntöihin, mutta ajantasaiset ohjeet esimerkiksi ruokinnasta, lääkityksistä ja lypsyjärjestelyistä varmistavat, että asiat tehdään tilan toiveiden mukaan.
3 Yhteistyö tekee lomituksesta sujuvaa. Kun tilallisen ja lomittajan yhteistyö toimii, työt hoituvat ilman ylimääräistä stressiä. Kun käytännöt ovat selvät ja viestintä toimii, lomittaja voi keskittyä työhönsä, ja tilallinen voi olla rauhallisin mielin poissa työntouhusta.
Teksti: Milla Annala, Kind Company KUVAT: Tuukka Kiviranta