Hyvä tuottavuus, parempi tili

18.12.2022 13:57

Tulevaisuutta ei voi ennustaa; varmaa on vain se, että olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Ja kun ei voi ennustaa, pitää tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää. Nautasuomen hallinnoimissa kehittämishankkeissa ollaan tänäkin syksynä ja talvena perusasioiden äärellä.

Kuinka pystymme järjestämään niin lihanauta-, emolehmä- kuin maitotilankin tuotannon nykyisissä olosuhteissa niin, että tuotannon kannattavuus olisi mahdollisimman hyvä? Hyvän tuotoksen merkitys kannattavuustekijänä on edelleen kasvanut, kun tuottajahinnat ja tuotantopanosten hinnat ovat nousseet. Tässä jutussa muutamia nostoja pienryhmissä käsitellyistä aiheista.

NYT EI HIMMAILLA MAITOLITROJEN OSALTA

Viime keväänä elettiin hetkellisesti tuotantopanosten ja maidon hinnan suhteen sellaista aikaa, että osalla tiloista oli kannattavaa säästää väkirehuista maitotuotoksen kustannuksella. Maidon tuottajahinnan noustua ja väkirehujen hintojen tultua jonkin verran alaspäin ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, ettei väkirehuista kannata nipistää tuotoksen kustannuksella. Tuotostaso vaikuttaa erittäin merkittävästi maidontuotannon kannattavuuteen. Siksi lähes aina kannattaa pyrkiä korkeaan tuotokseen. Miten se temppu sitten tehdään? Tuotostasoon vaikuttavat ruokinnan ja eläinaineksen ohella monet muutkin tekijät, ja hyviä käytäntöjä puretaan ja jaetaan esimerkiksi pienryhmien tapaamisissa.

Maidon pitoisuushinnoittelu kiittää tuottajaa hyvistä maidon pitoisuuksista. Lehmien jalostus parantaa rasva- ja valkuaispitoisuuksia pitkällä aikavälillä, ja väkirehun määrällä ja laadulla voidaan saada aikaan nopeitakin muutoksia. Tärkein yksittäinen pitoisuuksiin vaikuttava tekijä on kuitenkin säilönnällisesti ja ravintoarvoiltaan hyvälaatuinen säilörehu, jota on vapaasti tarjolla. Rehuraaka-aineen laatu, korjuuajankohta ja säilönnän onnistuminen (säilöntäaine, tiiviys ja suoja/kate) yhdessä vaikuttavat siihen, kuinka hyvää säilörehusta saadaan. Jos hyvät pitoisuudet nostavat tilan maitolitran hintaa esimerkiksi viisi senttiä, merkitsee se miljoona litraa tuottavalla tilalla 50 000 euroa/vuosi – säilönnästä ei siis kannata tinkiä.

”Väkirehun määrällä ja laadulla pitoisuuksiin voidaan saada aikaan nopeitakin muutoksia.”

Yksinomaan vuosituotoksen nousu 8 500 kg:n (päivämaito n. 27 kg) tuotoksesta 10 700 kg:aan (päivämaito n. 35 kg) tuottaa vuodessa 83 500 euroa paremman katteen (n. 835 €/lehmä/vuosi). Laskelmissa on otettu huomioon korkeamman tuotoksen vaatima rehukustannusten ja muiden muuttuvien kulujen nousu.

HIEHOKASVATUS NYKYISIN MERKITTÄVÄSTI KALLIIMPAA

Maitotilojen osalta lehmien kestävyys korostuu entisestään. Laskimme, että uudistusprosentin pienentyessä 35 prosentista 25:een, saavutetaan sadan lehmän karjassa vuositasolla jopa 28 000 euroa parempi nettovoitto (ottaen huomioon kiinteät ja muuttuvat kustannukset sekä työkustannukset). Jos poistoprosentti on korkea, hiehoja tarvitaan enemmän, ja nykyhinnoilla niiden kasvattaminen on entistä kalliimpaa. Nuoret lehmät yleensä myös tuottavat vähemmän kuin vanhemmat lehmät. Tämä puolestaan näkyy karjan keskituotoksessa. Kestävät lehmät eivät kuitenkaan ilmesty navettaan tyhjästä, vaan ne ovat ennen kaikkea pitkäjänteisen jalostustyön tulosta. Jalostuksen ohella myös navetan olosuhteilla ja hoidolla on suuri vaikutus etenkin terveyteen perustuviin poistoihin.

LUOMU EMOTILAN KANNATTAVUUDEN EDELLYTYKSENÄ?

Yksi merkittävimmistä asioista emolehmätilan kannattavuudelle on luomu. Taloustarkastelussa luomuun siirtyminen vaikutti kannattavuuteen positiivisesti jopa siinä tapauksessa, että lisämaata ei olisi mahdollista hankkia ja emoja pitäisi rehun riittävyyden vuoksi vähentää 40 prosenttia. Jos taas peltoalaa on mahdollista lisätä ja eläinmäärä pitää samana, on ero luomun hyväksi jopa 46 000 euroa vuodessa. Miten tällaisiin lukuihin päästään? Laskelmissa suurin vaikutus on säilörehun hinnalla, jota luomutuet laskevat. Säästöjä saadaan myös lannoitekuluista. Satotasojen ero on huomioitu tavanomaisen tilan hyväksi käyttäen nurmen tuotantokustannuslaskurin aineistosta saatuja keskisatoja: 7 150 kg ka/ha (tavanomainen) ja 4500 kg ka/ha (luomu).

Säilörehun tuotantokustannuksella on merkittävä vaikutus myös ilman luomunäkökulmaa. Emolehmätiloilla yksinään säilörehun tuotantokustannuksen laskeminen 17 sentistä kuiva-ainekilolta 13 senttiin/kg ka tuottaa vuositasolla sadan emon karjassa liki 18 500 euroa paremman tuloksen. Oman säilörehun tuotantokustannus kannattaakin laskea. Ilmaisen laskurin voit ladata täältä.