Ruisvehnää broilereille?
17.04.2023 15:15
Ruisvehnä oli alkujaan nimensä mukaisesti vehnän ja rukiin risteytys. Sillä haettiin vehnän ruokinnallisia ominaisuuksia sekä rukiin kuivuuden ja tautien kestävyyttä. Nyt kokeilemme sitä teollisessa broilerirehussa.
Ruisvehnä on aikaisemmin ollut varsin sopimatonta yksimahaisille, koska se on ollut enemmän rukiin kuin vehnän kaltainen. Jalostuksen avulla nykyiset lajikkeet kuitenkin muistuttavat niin ulkonäön kuin ravitsemuksellisten arvojen suhteen enemmän vehnää kuin ruista, joten kiinnostus sen käyttöön eläinten ruokinnassa on kasvanut.
Olemme kokeilleet ruisvehnää broilerin tehdasrehussa, ja kaksi ensimmäistä koeparvea on jo valmistunut. Ruisvehnällä korvattiin kokeessa lähinnä vehnää. Tulokset olivat hyvät – mitään eroja ei huomattu kasvuissa, rehunmuuntosuhteessa tai pehkun laadussa.
Ruisvehnä on selvästi satoisampi kuin vehnä, ja sen talvenkestävyys on syysvehnää parempi. Valkuaispitoisuus on kuitenkin matalampi kuin kevätvehnällä. Satoisuuden ja talvenkestävyyden takia uusimmat ruisvehnälajikkeet saattaisivat silti olla erittäin mielenkiintoinen lisä viljavalikoimaan.
Vaihtoehto syötettäväksi kokojyväviljaksi
Ruisvehnä voisi olla yksi vaihtoehto tilalla syötettäväksi kokojyväviljaksi niin sanotulla täysrehuruokinnalla, jolloin kokojyvän määrä jää pienemmäksi. Samoin kaura sopii täysrehuruokintaan. Sen sijaan niin sanotulla viljaruokinnalla, jossa kokojyväviljan määrä on suurempi, käytetään edelleen vehnää. Tutkimukset kuitenkin jatkuvat.
Broilerivehnäksi kannattaa valita satoisa ja viljelyvarma lajike, jolla on korkea hehtolitrapaino. Lajikkeen valkuaispitoisuuteen ei kannata satsata, mikäli se on satotasosta tai viljelyvarmuudesta pois.
”Uusimmat ruisvehnälajikkeet saattaisivat olla erittäin mielenkiintoinen lisä viljavalikoimaan.”
Valkuaispitoisuuden noustessa varsinkin vehnän aminohappokoostumus muuttuu epäedullisempaan suuntaan. Kanalle tärkeiden aminohappojen, kuten lysiinin ja metioniinin määrät eivät nouse samassa suhteessa. Tämän takia kana ei pysty hyödyntämään korkeampaa valkuaispitoisuutta täysimääräisesti. Päin vastoin, tilalla syötettävän vehnän liian korkea valkuaispitoisuus voi häiritä tärkkelyksen sulatusta ja heikentää rehun hyväksikäyttöä. Lisäksi ylimääräinen valkuainen pitää poistaa elimistöstä, mikä vaatii energiaa. Pehkun laatu voi kärsiä ja ilman ammoniakkipitoisuus nousta. Yli 15 prosentin valkuaispitoisuuksiin ei kannata broilerivehnän osalta pyrkiä.
Kirjoittaja
Rehujen tuotekehitys
Rauhala Anne
040 708 8699
Kehityspäällikkö, siipikarjanrehut