Viikko 35
Peltolan viljatilan elokuun viimeinen viikko täyttyi puinneista, paalauksista ja viljan kuivauksesta. Sateet ja koneiden rikkoutumiset aiheuttivat päänvaivaa kiireiseen viikkoon. Ympärivuorokautisiksi venyneiden päivien jälkeen sunnuntaina löytyy kuitenkin aikaa olla myös perheen kesken.
Maanantai 26.8.
Viikko alkaa häslingillä. Lähden hakemaan viljalaitoja maansiirtokärryyn 10 kilometrin päästä, sillä nyt kaikki kärrit ovat tarpeen. Pate jää tyhjentämään vanhan kaurasiilon loppuja ruuville, jotta voimme siirtää ne uuteen kaurasiiloon. Kuivurissa odottaa jo ensimmäinen pystyosto-ohrasatsi, ja vanha isäntä on Paten apuna.
Pasi saapuu tutkimaan kaivurin ohjaamosta kuuluvaa omituista ääntä. Se pitää selvittää, ennen kaivutöiden aloittamista, jottei kone vahingoitu.
Saan viljakasetin paikalleen, mutta paluumatkalla alkaa kuulua vieno sivuääni Scaniasta, jossa maansiirtokärry on kiinni. Kärrin vetokardaani on päässyt irti etupäästään ja pieksee vuoroin tietä ja vuoroin kärrin runkoa. Valitettavasti juuri 22-millistä hylsyä ei ole mukana, joten soitan vanhalle isännälle, joka tuo tarvittavat työkalut.
Kotiin päästyäni puhelin soi taukoamatta, kuten normaalina maanantaiaamuna.
Kuivausasiakkaan renki tuo lisää kuivattavaa, ja toinenkin asiakas varaa vuoroja. Kiiruhdan 20 kilometrin päähän laittamaan puimuria käyntiin, sillä keli on loistava. Edellisiltana puinti keskeytyi, koska säiliö täyttyi, eikä ollut mihin tyhjentää. Koneen käynnistäessäni huomaan, että kohlimet eivät liiku. Syynä on löystynyt hihna, jonka kiristän äärimmilleen. Onneksi kone suostuu vielä käynnistymään.
Pate alkaa tuoda isompaa kärryä seuraavalle lohkolle. Saamme puimurin ja kärrien siirron sujumaan kahdestaan. Pate vie ensimmäisen täyden kärrin kotiin, ja isä hoitelee kuivuria ja paahtaa vieraan vehnät.
Puinti sujuu pääosin ongelmitta. Ilta yhdeksältä viimeiset ohrat menevät koneeseen, ja kärrien täytyttyä säiliökin on täynnä. Iltayöstä haen vielä viimeisen kärrin kotiin, ja isä pääsee nukkumaan. Minä jään vaihtamaan satseja kuivurille yöksi.
Tiistai 27.8.
Aamulla olen lähes nukkumattoman yön jäljiltä sekavassa tilassa. Isä aloittaa puimurin puhdistuksen, ja kuivausasiakas hakee kuivattuja viljojaan. Lähden hakemaan tilaamiani puimurin osia ja soitan matkalla polttoöljytilaukseni perään. Saan tiedon, että öljy on jo lastattu, joten vältyn tankkaamasta kallista polttoainetta mittarilta.
Pystyostoasiakas toivoo tarkempaa hehtolitramittaria, mutta Savonlinnassa oleva Wilen 200 on jo varattu. Pyydän etsimään toisen pikaisesti.
Isä soittaa, että puimurista puuttuu tikkaiden jatko-osa. Ajelen ympäri eilisiä työmaita etsien pudonnutta osaa. Samalla pehkunostajat soittelevat kysyen, milloin alkaisin puida omia viljoja. Kelit ovat hyvät, ja paaleja pitäisi saada nopeasti.
Puinti alkaa lupaavasti, ja yhdistämäni kauralohko antaa hyvää satoa. Yksi kierros ei kuitenkaan mahdu Sampon 8-kuutioiseen säiliöön, joten tuomme toisen kärrin pellolle. Tämä päätös osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä yllättävä ja erittäin raju ukkoskuuro iskee. Peitän kärrin toisen pään pressulla ja lähden puimaan pellon toista päätä. Pääsen puoliväliin, kun taivas repeää, ja vettä tulee kuin saavista kaataen.
Ilta ja yö kuluvat kuivurin ruuhkaa purkaessa.
Keskiviikko 28.8.
Wile-mittari on saapunut Savonlinnaan. Haen sen ja saan virallisemman HLP-tuloksen. Se osoittautuu samaksi kuin muovikiikulla mittaamani. Tuuli on suotuisa, joten kauranpuintia voi jatkaa. Kaveri soittaa järkyttävän alhaisista HLP-painoista kaurassa ja haluaa testata omalla mittarillani. Mittaamme myös omia kauranpainoja ja toteamme, että jotain on tehtävä. Oman alipainekuivurin esipuhdistaja on tehoton, joten päätämme käyttää vanhaa Jaakko-kuivuria esipuhdistamiseen ennen kaurasiiloon laittoa.
Kasteen tullessa puimurin pöytäautomatiikan korkeusanturin mekanismi hajoaa. Yö menee kuivaten ja ajellen jyviä eestaas kahden kuivurin välillä.
Torstai 29.8.
Aamulla puhelin soi jatkuvasti pehkuasioista, ja yksi asiakas tulee illalla paalaamaan. Saan puimurin anturin korjattua, ja isä jatkaa jyvien käsittelyä kotona. Saan kauralohkon puitua ja päätän siirtyä vehnän puintiin. Kauran esipuhdistajassa on tehtävä parannuksia ennen kuin puimme lisää kauraa, sillä menetelmä on liian työläs. Sovin Paten kanssa, että hän tulee aamulla lapiohommiin, jotta entinen ohrasiilo voidaan muuttaa vehnäsiiloksi. Kaikki ohrat on saatava sieltä pois.
Rakennusyrittäjä soittaa ja haluaa vuokrata Scanian nostokoriauton, joka on tällä hetkellä toisella viljelijällä. Soitan ja kysyn, voisiko auto olla huomenna käytössä.
Perjantai 30.8.
Aloitamme ohrasiilon tyhjentämisen. Pate vie minut hakemaan nostokoriautoa 15 kilometrin päästä. Saan auton siirrettyä kohteeseen, ja rakennusmiehet lupaavat tulla myöhemmin rakentamaan pysyvämmän tuen vehnän täyttöputkelle, joka roikkuu ketjutaljan varassa.
Palaan takaisin kuivurille hoitamaan kauraa Paten ja isännän lapioidsessa siilon pohjaa. Viemme Paten kanssa huoltoauton Tynkkylänmäkeen, noin 20 kilometrin päähän, jossa jatkamme vehnän puintia. Jään puimurille, sillä edellinen lohko jäi kasteen vuoksi kesken.
Saan lohkon puitua ja ajan puimurin kotiin. Tyhjennän säiliön, mutta tyhjennysketju katkeaa taas. Korjaamme sitä melkein tunnin ja tyhjennämme purkuruuveja käsin, jotta ketju ei katkeaisi uudelleen. Juuri kun puimuri on jälleen kunnossa, rakennusmiehet ilmoittavat, että nostokoriauton tukijalat eivät suostu nousemaan. Käyn nostamassa ne ylös ja parkkeeraan auton kotipihaan.
Illalla isä tuo toisen traktorin ja kärrin ja vie edellisen kotiin. Ehdin kerran tyhjentää, kun ketju katkeaa taas iltakahdeksalta. Keli olisi vielä suotuisa, mutta ketjuliittimiä ei ole. Yöllä kuivaan vehnät.
Lauantai 31.8.
Aamulla pakkaan autoon aggregaatin, hitsauskoneen ja kaikki ketjunpätkät, jotka löydän. Haen lisää ketjuliittimiä. Kohteessa ketjun korjaus ja sen pujotus osoittautuvat hankaliksi rattaiden ollessa jumissa. Purkuputki tyhjennetään käsin. Hitsaan varmuuden vuoksi sakaraliitoksen, jotta ketju ei hyppisi jatkossa.
Puimuri on taas toimintakunnossa, ja puinti jatkuu kasteen väistyttyä. Isä tuo toisen kärrin, ja minä jatkan puintia. Paalaaja seuraa perässä. Sateen piti alkaa vasta illalla, mutta se alkaakin jo nyt. Jätän tyhjän kärrin ja traktorin kohteeseen ja ajan puimurin kotiin. Sadetta on luvattu myös huomiselle.
Kotona asfaltti on kuiva. Soitan isälle, että hän ajaa ulos kärrin, jota tyhjennän ennen kuin vien puimurin halliin. Tyhjennystä ei uskalla keskeyttää, koska ketju katkeaisi varmasti. Juuri kun aloitan, alkaa raju myrskysade. Vesi tulee vaakatasossa, ja puita kaatuu. Autot alkavat ajella pihan läpi, ja selviää, että iso mänty on kaatunut asfalttitielle. Käyn poistamassa sen.
Myrsky on päässyt myös viljaputkien sisään eikä vehnä siirry siiloon asti. Onneksi nostokoriauto on yhä pihassa. Koputtelemalla putkia tulppa aukeaa, ja kuivurin saa tyhjäksi. Ilta kuluu kostean vehnän kuivattamisessa.
Sunnuntai 1.9.
Emäntä on reissussa, joten vietän aamun ja päivän poikien kanssa. Satelee ja on märkää. Illalla otan kylvökoneen esiin ja lähden Kerimäelle suorakylvämään syysvehnää kuminan sänkeen.
