Ruokinnalliset keinot lihasikojen fosforin erityksen optimointiin

Tutkielma on kirjoitettu Luonnonvarakeskuksen hankkeesta ”Sika- ja siipikarjatilat – lantafosforin ja -typen optimointi tilatasolla (SiFos)” yhteistyössä A-Tuottajien ja A-Rehun kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako ruokinnan fosforitason alentaminen ja fytaasin määrän lisääminen sikojen ulosteeseen erittämän fosforin määrään, teurastuloksiin tai kasvuun.

Fosfori on sioille välttämätön alkuaine, mutta kasveissa oleva fosfori on sellaisessa muodossa, etteivät siat pysty sitä kunnolla hyödyntämään. Sian ulosteessa fosfori on merkittävin ympäristölle haitallinen aine ja epäorgaaninen fosfori on kolmanneksi kallein komponentti sikojen ruokinnassa. Sikojen uloste levitetään usein viljelymaille, jolloin korkea fosforitaso voi aiheuttaa ongelmia ympäristölle ja rajoituksia sian ulosteen levitysmääriin. Fytaasientsyymin avulla on mahdollista saada rehujen sisältämä fosfori paremmin sikojen käyttöön hydrolysoimalla kasvien sisältämää fytiinihappon sitoutunutta fosforia. Fytaasientsyymin käyttö edistää eläintuotannon kestävyyttä vähentämällä eläinten lannan pelloille aiheuttamaa fosforikuormaa, sekä vähentämällä epäorgaanisen fosforin käyttöä eläinten ruokinnassa.

Koeasetelma

Koe kesti 14 viikkoa ja kokeessa oli 504 lihasikaa, jotka kasvatettiin 28-kiloisesta 124 kiloisiksi. Kokeessa oli käytössä kaksi ruokintaa, kontrolliruokinta ja koeruokinta, jossa fosforin määrää oli vähennetty alle sikojen ruokintasuositusten ja fytaasin määrää lisätty yli nykyisen standarditason. Koe jaettiin kahteen jaksoon, ensimmäisen jakson aikana siat olivat alle 55-kiloisia ja toisen jakson aikana yli 55-kiloisia. Siat jaettiin karsinoihin sukupuolen mukaan niin, että jokaisella ruokintaventtiilillä olevissa karsinoissa on vain yhtä sukupuolta olevia eläimiä.

Tulokset

Käytetyllä rehulla ei ollut vaikutusta sikojen virtsaan erittämän fosforin määrään, mutta sikojen ollessa alle 55-kilon painoisia oli koerehua saaneiden sikojen sontaan erittämän fosforin määrä merkitsevästi pienempi kuin kontrollirehua saaneiden sikojen. Käytetyllä rehulla ei pääosin huomattu olevan vaikutusta sikojen tuotanto- tai teurastuloksiin, pelkästään suuntaa antavaa vaikutusta sikojen teurasruhon kokoon koerehua syöneiden sikojen teuraspainon ollessa suurempi. Rehuyksiköissä mitattuna siat myös söivät enemmän koekuin kontrollirehua sikojen loppukasvatusvaiheessa. Kokeessa onnistuttiin saavuttamaan optimaalinen teuraspaino molempia ruokintoja käytettäessä.

Koerehulla ei huomattu olevan ollenkaan negatiivisia vaikutuksia sikojen tuotanto- tai teurastuloksiin, vaikka koerehun sisältämä fosforin määrä oli alle sikojen ruokintasuositusten. Lisätyn fytaasin voidaankin todeta tehostaneen sikojen fosforin hyväksikäyttöä niin paljon, etteivät siat kärsineet fosforin puutteesta. Tämä tutkimus osoitti, että varsinkin lihasikojen alkukasvatuksessa rehujen sisältämän fosforin määrää on mahdollista laskea ja fytaasiaktiivisuutta on mahdollista nostaa jopa yli aiempien standarditasojen ilman vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tulokset myötäilevät aiempien tutkimusten tuloksia ruokintaan lisätyn fytaasin positiivisista vaikutuksista sianlihantuotantoon.

Opinnäytetyö luettavissa kokonaisuudessaan täällä