Tehokas laidunkierto kaksinkertaistaa laitumien satotasot

Suomalaisissa laidunnurmissa piilee valtavasti potentiaalia, jota hyödynnetään suurimmalla osalla tiloista vain osittain. Hyödyntämättä jääneen laidunnurmen sadon menetys alentaa tilojen kannattavuutta, kun samanaikaisesti lisääntyvät vaatimukset pinta-alan, työnkäytön ja eläinten tuottavuudessa.

Miksi satoa sitten menetetään? Vastaus löytyy kasvukauden aikaisen laidunkierron toteutuksesta. Kun olemattomasta tai puutteellisesta laidunkierrosta siirrytään pelkästään hyvien käytäntöjen mukaiseen, laitumien satotasot on mahdollista jopa kaksinkertaistaa. Laidunkierron toteuttamistyylissä vain mielikuvitus on rajana. Tärkeintä on, että kierron toteutus on etukäteen mietitty ja sitä tehdään säännönmukaisesti ilman yli- tai alilaiduntamista.

Rotaatiolaidunnus tarkoittaa yhteisterminä kiertävää laidunnusta, joka pitää sisällään niin kaistalaidunnuksen kuin lohkosyötönkin. Rotaatio eli syöttölohkojen kiertävä laidunnussysteemi on vastakohta jatkuvalle laidunnukselle, jossa eläimet viettävät suurimman osan laidunkaudesta yhdellä tai muutamalla suuremmalla laidunalueella vapaasti kulkien. Jatkuva laidunnus on satotasojen kannalta huonoin valinta. Suurin osa tiloista on rotaatiolaiduntajia, mutta kierron nopeudessa ja syöttölohkojen koossa on usein korjattavaa.

Kiertolaidunnuksessa laidunnettava alue jaetaan syöttölohkoihin, joissa eläimet kiertävät vaihtaen syöttölohkoa muutaman päivän välein. Intensiivisessä lohkosyötössä laidunnettava alue jaetaan useisiin pieniin osalohkoihin, joissa eläimiä kierrätetään syöttölohkolta toiselle päivittäin. Lohkosyötössä, kuten kaikissa muissakin laidunnustavoissa on tärkeää sulkea ”perälauta” aina syöttölohkoa vaihdettaessa. Näin estetään eläinten vapaa kulku jo laidunnetulle alueelle ja estetään turha tallaus ja tahaton ylilaidunnus.

”Tärkeintä on, että kierron toteutus on etukäteen mietitty ja sitä tehdään säännönmukaisesti ilman yli- tai alilaiduntamista.”

Kaistalaidunnuksessa eläimet etenevät yhtenäisenä rintamana laidunnettavalla alueella ja rintamaa siirretään eteenpäin vähintään kerran päivässä. Tätä helpottamaan on kehitetty ns. laidunpyörät, joiden avulla kaistalangan siirto käy nopeasti. Laidunpyörälinjoja tarvitaan aina kaksi; toinen syödyn ja syötössä olevan alueen väliin, toinen syötössä olevan ja seuraavaksi syötettävän nurmen väliin. Saman asian voi hoitaa myös muilla hieman työläämmillä pika-aitaratkaisuilla.

Kaksoislaidunnus sopii hyvin yhdistettäväksi lohko- tai kaistalaidunnukseen, jos laidunryhmässä on eläimiä, joilla on hyvin erilaiset energian tarpeet. Esimerkiksi ummessaolevat vs. lypsävät lehmät. Syöttö etenee siten, että uudelle syöttölohkolle päästetään ensimmäiseksi parempaa nurmea tarvitseva ryhmä, joka laiduntaa syöttölohkon läpi kertaalleen. Ensimmäinen ryhmän siirtyessä uudelle syöttölohkolle jäljessä kulkeva ryhmä siirretään ensimmäisen ryhmän jo laiduntamalle lohkolle syömään se, mitä muilta on jäänyt jäljelle. Kaksoislaidunnus vaatii tiheän siirtorytmin toimiakseen.

Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi on olemassa lukuisia muitakin kiertoratkaisuja ja laidunnusfilosofioita. Tärkeintä olisi miettiä omien lohkojen asettamien ominaisuuksien kautta, mikä ratkaisu toimii parhaiten. Ehkä tulevaisuudessa tulemme harrastamaan spiraalilaidunnusta tai kenties vieläkin kekseliäämpää tapaa hoitaa tehokasta laidunkiertoa. Tyyli on vapaa, kunhan se tukee hyviä laidunnuskäytäntöjä.

Parhaat vinkit laidunkauden onnistumiseen

  1. Tee selkeä suunnitelma ennen laidunkauden alkua. Kun mietit kauden etenemisen etukäteen huolellisesti läpi, on todennäköisempää, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan. Laidunnussuunnitelma on samalla myös aitaamissuunnitelma ja auttaa sinua varaamaan oikean määrän työaikaa, työntekijöitä ja tarvikkeita kauden tarpeisiin.

  2. Täydennyskylvä laitumet mieluiten vuosittain keväällä ja panosta perustamisvaiheen onnistumiseen, sillä yksi tärkeimmistä hyvän laidunsadon kulmakivistä löytyy korkeasta nurmen tiheydestä. Suosi eteläisen tyypin timoteivaltaisia seoksia ja yhdistä niihin voimakkaan jälkikasvukyvyn omaavia, laidunnusta hyvin kestäviä nurmikasvilajeja, kuten englanninraiheiniä, niittynurmikoita ja säilörehutyypin valkoapiloita. Huomaa, että timotei ei lähtökohtaisesti ole hyvä laidunkasvi. Siksi laidunseoksen on erityisen tärkeää olla monipuolinen ja muilta komponenteiltaan hyvin laidunnusta kestävä. Useimmat säilörehusiemenseokset eivät ole hyviä laidunseoksia.

  3. Jos annat eläimille lisäruokintaa laitumelle, älä anna sitä sellaisella lohkolla, joka on osa aktiivista laidunkiertoa. Näin siksi, että eläimet ylilaiduntavat lohkoa viettäessään siellä aikaa. Valitse mieluummin lohko, jonka aiot joka tapauksessa lopettaa syksyllä. Vaihtoehtona on myös joku ennakkoon valittu, kantavalla pohjalla oleva lohko eli niin sanottu”parkkilohko”, jonne eläimet siirretään odottamaan aktiivisessa kierrossa olevien laidunnurmien toipumista. Huomioi kuitenkin tukiehtojen vaatimukset laidunlohkojen kasvipeitteisyyteen.

  4. Puhdistusniitä laidunlohkot säännöllisesti ja haraa lantakasat lannoitteeksi jokaisen syöttökerran jälkeen. Puhdistusniitolla ei pelkästään estetä rikkakasvien leviämistä, vaan sillä myös stimuloidaan nurmikasvien sivuversojen kasvua. Lannan sisältämät ravinteet saadaan hyötykäyttöön, kun ne levitetään tasaisesti pellolle. Haraus myös ilmastaa nurmia ja estää lantakasojen aiheuttamat nurmen aukkoontumiset.

Lisää vinkkejä laiduntamiseen löydät
emolehmätilan ja maitotilan laidunoppaista