Kotimaiset palkoviljat ansaitsevat arvostusta

17.06.2022 13:10

EU-lippu tekstiin.jpg

Tuontivalkuaisen korvaaminen kotimaisella valkuaisella on monella tapaa ympäristöteko. Valkuaisomavaraisuuden kehittäminen vastaa useisiin toimialamme tulevaisuuden odotuksiin ja tavoitteisiin – kuluttajamielikuvista aina hiilineutraaliustavoitteisiin – useilla suorilla ja epäsuorilla tavoilla. Kotimaiseen valkuaistuotantoon sopivia kasveja ovat herne ja härkäpapu.

Palkoviljakasvustot ovat kauniita katsella ja tuovat viljelijän näkökulmasta arvokasta vaihtelua viljelykiertoon edullisella tavalla, sillä niiden viljely ei ole riippuvaista suurista lannoituspanoksista. Niiden viljelyn sivujuonteena syntyy samalla tukku ympäristöpalveluja aina pörriäisten ravintolapalveluista maan parannukseen. Sievän ulkomuodon sisään piiloutuu myös vakavampia asioita. Isossa maailmassa maanviljelyn haasteita ovat ympäristö- ja luonnonmonimuotoisuuskadot, jotka aiheutuvat meikäläisittäin katsottuna hassun yksipuolisista toimintamalleista. Vaikka kotimainen viljely pääsääntöisesti onkin kestävällä tasolla, kuluttajien mielikuviin vaikuttavat vahvasti ulkomailta meille tuotu, joskus skandaalihakuinenkin, aineisto. Viljelyn kestävyyttä arvostellaan kovin sanankääntein ja ääritapauksissa varmasti perustellustikin. Kotimaisen toimintatavan hyvät puolet jäävät näissä keskusteluissa jalkoihin ja sivuutetaan täysin.

EROON TURHASTA LOGISTIIKASTA

Palkoviljojen ja muiden valkuaisomavaraisuutta tukevien valkuaislähteiden suosiminen poistaa paljon turhaa logistiikkaa. Soija ja monet muut päävalkuaislähteet kuljetetaan meille toiselta puolelta maapalloa. Tämänhetkinen tilanne Euroopassa korostaa omavaraisuuden tärkeyttä ja osoittaa, kuinka muuttuva maailmantilanne voi aiheuttaa ongelmia jopa perustarvikkeiden saatavuudessa. Oma ja riittävä valkuaistuotanto on ratkaisu moniin haasteisiin ja luo pohjaa huoltovarmuudelle epävarmoissa tilanteissa.

PINTA-ALAA TULISI LISÄTÄ

Valkuaisomavaraisuuden näkökulmasta palkoviljojen viljelyalan tulisi kasvaa huomattavasti, vaikka viime vuosina kiinnostus niitä kohtaan onkin lisääntynyt. Tähän kysyntään kasvinjalostajat ovat pyrkineet vastaamaan tuomalla uusia lajikkeita markkinoille. Pelkkä alan lisääminen ei yksinään riitä, vaan lisäksi pitää pystyä tuottamaan hyvää laatua korkeilla satotasoilla, jotta voidaan varmistaa laadukkaat lopputuotteet.

KUSTANNUSTEHOKKUUS KESKIÖSSÄ

Tällä hetkellä maatilat painivat ennennäkemättömässä kustannuskriisissä räjähdysmäisesti kasvaneiden kustannusten takia. Yksi kohonneista kustannuseristä ovat lannoitteet, joiden hinnat ovat moninkertaistuneet. Tämä on saanut osan viljelijöistä pohtimaan, kannattaako ottaa riskiä kylvämisen suhteen, jos satokausi epäonnistuukin eikä viljalaariin tule jyvän jyvää. Palkoviljat ovat tähän hyvä vaihtoehto, koska ne pystyvät muodostamaan oman typpensä. Lannoitteita käytettäessä tulee olla tiedossa pellon maalaji, koska se vaikuttaa tarvittavaan lannoitemäärään. Liiallinen lannoitus heikentää palkoviljojen omaa typensidontaa, ja näin ollen menetetään niiden haluttu vaikutus. Karjatiloilla voidaan luottaa pelkän lannan voimaan ja säästää lannoitteet muille viljelykasveille.

PITKÄAIKAISIA HYÖTYJÄ

Palkoviljojen hyöty ei rajoitu pelkästään yhteen kasvukauteen, sillä niiden maahan sitoma typpi voidaan hyödyntää seuraavalla kasvukaudella toiselle kasville. Tämä vähentää lannoitustarvetta ja pienentää tuotantokustannuksia pitkäjänteisesti. Hyvien asioiden listassa, eikä suinkaan vähäisimpänä, on glyfosaatista riippumaton juolantorjuntamahdollisuus, joka onnistuu esimerkiksi herneen viljelyvuoden aikana erittäin tehokkaasti.

Alan imagonäkökulmasta palkoviljojen viljelyyn kulminoituu iso tukku toimialaan kohdistuvia odotuksia. Palkoviljojen viljelylle on tuottajan näkökulmasta useita tuotannollisia ja taloudellisia perusteita. Mitä, jos ensi kesänä ottaisimme ja julkaisimme muutamia sopivia kuvia elämää kuhisevista kasvustoista? Positiivissävytteinen viestintä ja käytännön viljelytoiminnan esittely alan väelle ja kuluttajien suuntaan auttaa nostamaan mielialaa ja parantaa ymmärrystä siitä, miten monimuotoinen ja elävä maaseutu voi olla.

atriatuottajat_vape1.jpgMoni saattaa miettiä, saako hernettä puitua syksyllä. Oikealla lajikkeella, lohkovalinnalla ja lannoituksella voidaan vaikuttaa sadon valmistumiseen.

atriatuottajat_vape2.jpg
Onnistunut hernekasvusto peittää koko pellon, mutta ei ole silti liian tiheä, jottei kasvusto lakoonnu.

atriatuottajat_vape.jpgItänyt härkäpapu on ilo silmälle.

 

POIMI VINKIT TALTEEN:

  • Palkoviljat parhaimmillaan matalalla typpilannoituksella
    • Etelä-Suomen savimaat N 20–30 kg/ha
    • Eloperäiset maat N 10 kg/ha
  • Hyödynnä palkoviljojen esikasviarvo
    • Syksyllä kevytmuokkaus ja syysvilja → liukoiset ravinteet talteen
    • Kevätviljan esikasvina saadaan paras ravinnehyöty kevätmuokkausta suosimalla

Kirjoittajat

Jaakko Ilkka, hanketyöntekijä

Tahvola Essi

Anskaffningsarbetare

Tahvola Essi

046 921 5544

essi.tahvola@atria.com

Nurmiasiantuntija, NurmiNauta

Lue myös muut atria tuottajat 2/2022 -lehden jutut täältä