Erinomaisten pihvivasikoiden tuottaja

Kukkaromäen tila

Tietoa tilasta:

  • Tilan isäntäpari: Ulla ja Jari Kauhanen. Kesäkuussa vanhin lapsista on tulossa mukaan yhtymään.
  • Perheen kaikki kolme lasta osallistuvat tilan pelto-, navetta- ja konetöihin omien menojensa mukaan.
  • Tilan tuotantosuunta: Emolehmätuotanto, josta sonnivasikat lähtevät välitykseen vierotuksen jälkeen, kun taas hiehot kasvatetaan lihaksi ja uudistukseen omalla tilalla.
  • Ulla ja Jari ovat isännöineet tilaa vuodesta 2005 alkaen, ja he ovat 5. sukupolvi tällä paikalla.
  • Tilan toimintaan liittyy pääasian eli emolehmätuotannon lisäksi useita tukijalkoja, jotka kaikki täydentävät toisiaan: palkkatyö, metsätalous, koneurakointi, kasvinviljely, lihan suoramyynti sekä perinnebiotooppien ja metsälaidunten hoito.

"Ulla ja Jari hoitavat ja kehittävät luomutilaansa tinkimättömällä ammattitaidolla, osaamisella ja asenteella. Tulokset puhukoot puolestaan."   

Kukkaromäen tilalla kaikki lähtee karjan hyvinvoinnista ja eläinaineksesta. Ulla Kauhaselle navetta ja eläimet ovat ykkösjuttu, siinä missä talon miesväki hoitaa rehu- ja peltopuolen. Olosuhteet navetassa ovat kunnossa, rehu tehdään ruokintasuunnitelmien mukaisesti ja laitumien kuntoon ja satotasoihin on panostettu monin tavoin. Tilan sijainti ja metsälaitumet mahdollistavat kaksi poikimakautta.

”Käytämme paljon aikaa elukoiden kanssa tekemiseen ja valvontaan. Etenkin poikimisen aikaan ensimmäinen vuorokausi hoidetaan tarkkaan, että alku menee hyvin. Emo hoitaa ja vasikka saa ternimaidot. Lisäksi kaikkien osatekijöiden pitää mennä nappiin, että saadaan hyvät kasvut aikaiseksi”, Ulla ja Jari Kauhanen toteavat. Tässä hienosäädössä Ullan hyvällä ’karjasilmällä’ on tärkeä tehtävä.

Arvokasta Kauhasille on myös uusimman tiedon kerääminen, jatkuva oppiminen sekä vinkkien vaihtaminen verkostojen kanssa. Se lisää kiinnostusta tekemiseen ja auttaa jaksamaan. ”Kun tietyissä asioissa käyttää ulkopuolisia apuja, jaksaa viedä asioita eteenpäin ja kehittää.”

Jarin ja Ullan mukaan työ palkitsee tekijänsä. Kun eläimet voivat hyvin ja syntyy terveitä vasikoita, se palkitsee. Hyväksi havaituista menetelmistä ja perusrutiineista pidetään kiinni ja taso pyritään säilyttämään. Oppi jaetaan eteenpäin jälkikasvulle ja perheen nuoriltakin oppii uusia juttuja.

”Pitää olla molemmin puolin avoin. Tuemme toistemme vahvuusalueita ja pystymme paikkaamaan toinen toistamme.”