Ylimääräiset siirrot rasittavat porsasta, altistavat sairauksille ja hidastavat kasvua.
Sika elää mieluiten vakituisessa ryhmässä, jolloin sen ei tarvitse miettiä arvojärjestystä. Se tietää, kuuluuko sen väistää vastaantulijaa, ja energia säästyy kasvamiseen ja lisääntymiseen.
Sikaloiden rakenteen ja tuotannon kannattavuuden takia on kuitenkin pakko yhdistää porsaita ensimmäisten elinpäivien, vierotuksen ja lihasikalaan siirron yhteydessä. Emakon nisien määrä ei riitä imettämään nykyisiä suuria pahnueita.
Mitä siirretylle sialle tapahtuu?
Uusi ryhmä selvittää arvojärjestyksensä. Isot siat tappelevat rajusti, joten hoitajat laittavat ryhmään yleensä useita uusia sikoja, jotta kaikki eivät käy vain yhden tai muutaman tulokkaan kimppuun. Yksittäisiä porsaita siirretään kuitenkin yleisesti toiseen pahnueeseen. Arvojärjestyksen selvittäminen vie päivän, pari ja tänä aikana porsas ei pääse lepäämään, syömään tai juomaan.
Eläin kestää lyhytkestoisen stressin hyvin. Kun tilanne kestää päiviä, korkea stressihormonien taso huonontaa vastustuskykyä ja eläin tulee alttiimmaksi sairauksille.
Tautipaine, mistä porsas ilman sekoittelua selviäisi mainiosti, voi sekoittamisen jälkeen olla sille ylitsepääsemätön. Erilaiset tulehdukset pääsevät helpommin niskan päälle, ja ennen siirtämistä porsaalla ollut piilevä lievä tulehdus voi akutisoitua stressin yhteydessä. Sika sairastuu ja tartuttaa uusia karsinakavereitaan.
Tiedetään esimerkiksi, että sekoittelu kasvukaudella lisää riskiä korkeampiin keuhkokalvontulehduslukuihin teurastamolla. Vaikka porsas ei sairastuisi, sekoittamisen aiheuttama stressi aiheuttaa kasvussa aina notkahduksen muutamaksi päiväksi.
Imevä porsas etsii itselleen uudelta emältä toimivan ja vapaan nisän. Imetyksessä maitoa tulee emakon utareesta kerrallaan vain hyvin lyhyen ajan, minkä jälkeen porsas hieroo omaa nisäänsä maidontuotantoa parantaen. Siirretty porsas jää tässä jälkeen.
Porsailla paasto vaikuttaa porsaan suoliston mikrobistoon haitallisesti ja samalla suoliston sisäpinta kärsii, jolloin ravinnon imeytyminen heikkenee. Hyvä kasvu edellyttää syömistä keskeytyksettä.
Porsaiden syömistä ja tyytyväisyyttä tarkkaillaan siirron jälkeen.
ABF-hanketiloilla turhiakin siirtoja
A-Tuottajien ja Helsingin yliopiston ABF-hankkeessa seurattiin porsaita tarkasti syntymästä teurastukseen. Tutkijat havaitsivat, että porsaita siirretään joillakin tiloilla emakolta toiselle paljon, useita kertoja ja porsaan kannalta hankalaan aikaan, jopa muutamien tuntien ikäisenä.
Tutkimusryhmässä sama porsas saatettiin siirtää vielä kolmannelle emakolle, joten se vietti suuren osan ensimmäisistä elinpäivistään etsien ruokaa ja rauhallisuutta. Vierotuksen jälkeen osa pienimmistä porsaista saattoi löytyä vastaporsineiden emakoiden alta.
Osalla tiloista porsaan koko määrittää sen, mistä sen löytää, vaikka ikä on tärkeämpi. Mitä enemmän pystymme pitämään porsaita samoissa ryhmissä, sitä paremmin ne kasvavat ja sitä terveempinä pysyvät.
Vinkkejä
Pahnueita ei nykyisin oikeastaan enää tasata, vaan isojen pahnueiden takia järjestetään imettäjiä ylimääräporsaille. Jokaisella tilalla kannattaa miettiä toimintatavat tarkasti ja kouluttaa kaikki työntekijät toimimaan samalla tavalla. Sikoja on sekoiteltava, mutta mahdollisimman vähän.
- Siirrä porsaita vain oman ikäryhmän sisällä, vanhempia ei koskaan nuorempien joukkoon.
- Siirrä porsaat ensimmäisenä elinpäivänä pois emältään vasta, kun ne ovat saaneet kunnolla ternimaitoa. Täysi vatsa löytyy pulleana möykkynä porsaan kylkikaaren takaa. Tyhjä vatsa ei tunnu ollenkaan.
- Vuoroimetys otetaan käyttöön siten, että 12 tunnin sisällä ensimmäisen porsaan syntymästä nostetaan ensimmäiseksi syntyneet ja ternimaitoa jo juoneet porsaat porsaspesään 1–2 tunniksi. Tänä aikana viimeiseksi syntyneet saavat annoksensa.
- Kaikki porsaiden siirrot tehdään vain kahden ensimmäisen elinpäivän aikana.
- Porsas siirretään emakolta toiselle vain kerran ja se merkitään, jotta sitä ei vahingossa siirretä uudelleen.
- Vierotuksen yhteydessä pahnueet pidetään yhdessä. Jos tämä ei ole mahdollista, niin ne sekoitetaan vain kerran.
- Siirtojen jälkeen porsaita tarkkaillaan. Tuntuuko imevällä kylkikaaren takana täysi mahalaukku?
- Vierotuksen jälkeen tarkkaillaan porsaan syöntiä. Onko siirretty porsas tyytyväisen oloinen?
Isossa pahnueessa kannattaa ottaa käyttöön vuoroimetys: porsaat, joiden vatsa pullottaa ternimaidosta, siirretään 1–2 tunniksi porsaspesään, jolloin seuraavaksi syntyneet saavat ternimaitoa.
Yksittäinen porsas sekoitetaan välikasvatuksessa enintään yhden kerran.
Mari Heinonen
eläinlääkäri
Helsingin yliopisto, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto
