Tanja Latvala on ollut perheen maatilan toiminnassa aktiivisesti mukana kymmenen vuotta. Sinä aikana hänestä on tullut kolmen lapsen äiti, rakennusinsinööri sekä maatalousyrittäjä.
Vuonna 2014 Tanja Latvala valmistui rakennusinsinööriksi ja sai esikoisensa. Samana vuonna hänen vanhempansa Tapani ja Marjaana Latvala luopuivat lypsykarjasta.
– Isäni vanhemmat hankkivat tilan 1980-luvun alussa, ja vanhempani jatkoivat tilan pyörittämistä vuonna 1986. Lypsykarjan lisäksi heillä on ollut vuosien varrella jonkin verran lihakarjaa. Vuonna 2017 teimme sukupolvenvaihdoksen ensimmäisen osan ja tulin yhdeksi yrittäjäksi äitini ja isäni rinnalle.
Yrittäjyys ei tapahdu yksin
Vuodesta 2014 asti tilalla on keskitytty lihakarjan kasvattamiseen. Vuosittain tilalla kasvatetaan noin 500 pihvisonnia.
– Minun oli huomattavasti helpompi jatkaa tilan toiminnan kehittämistä kuin vanhempieni. Minä sain ottaa vastaan toimivan, hyvin hoidetun tilan. He aloittivat aikoinaan käytännössä nollasta.
Nykyään naisella on päävastuu tilan johtamisesta, mutta hänen vanhempansa ovat päivittäin mukana toiminnassa sekä tukena päätöksenteossa. Lisäksi talousasioissa tilaa on auttanut jo 14 vuoden ajan talousasiantuntija Osmo Autio.
– Melkein minkä tahansa kokoiselle tilalle olisi hyötyä asiantuntevan talousammattilaisen mukaan ottamisesta. Se helpottaa omaa työmäärää, antaa näkökulmia ja luo uskoa siihen, että yrittäminen on kannattavaa. Osmosta on ollut paljon apua näiden vuosien aikana, Latvala kiittelee.
Vastuun jakaminen helpottaa
Latvala on sitä mieltä, ettei nainen maatalousyrittäjänä ole kenellekään mikään ihmetyksen aihe. Hän ei myöskään koe, että äitiyden ja maatalousyrittäjyyden yhdistäminen olisi ongelma.
– Välillä näiden asioiden yhdistäminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Sellaisissa tilanteissa asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on pakollista, ja joskus hoidettavat asiat pitää vain siirtää seuraavalle päivälle. Luotettavat ja hyvät urakoitsijat ovat meille tärkeä ja merkittävä osa tilan toimintaa. Vastuun jakaminen helpottaa myös omaa jaksamista. Vain äitinä olen korvaamaton, traktorikuskeja löytyy kyllä muitakin.
Latvalan puoliso Matti Mäki-Kala on myös yrittäjä, joten ajankäyttöä on pitänyt suunnitella tarkasti.
– Pienen lapsen äidin pitää osata varata esimerkiksi lomittajat hyvissä ajoin. Äideillä on mielestäni oikeus hyödyntää lomitusta niin paljon kuin sitä on vanhempainvapaalla mahdollista saada. Lapsilla on oikeus jakamattomaan huomioon ja aikaan perheensä kanssa, vaikka yrittäjän vastuut olisivatkin olemassa. Minulle on tärkeää, että olen saanut pitää lapset kotona heidän ollessaan pieniä.
Latvalan mukaan äitiydessä ja yrittäjyydessä on paljon samaa. Vastuuta on paljon, suunnittelua ja organisointia pitää tehdä joka päivä ja joskus suunnitelmat voivat vaihtua lennosta.
– Joskus molemmat roolit voivat tuntua itselle ylivoimaisilta, mutta silloin auttaa, kun muistan, kuinka hyvin suurin osa asioista on sujunut viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Perhe kantaa
Perhe on Tanja Latvalan elämän kantava teema niin yrittäjyydessä kuin yksityiselämässäkin. Hän kertoo, että lapsuudessa perhe oli hyvin paljon yhdessä: vanhemmat löytyivät navetasta ja viiden tytön sisarkatras piti huolen toisistaan.
– Ruokailimme aina yhdessä, vaikka vanhempani tekivätkin paljon töitä. He eivät olleet koskaan kaukana, mikä tuntui turvalliselta. Totta kai osallistuimme myös maatilan töihin koulun jälkeen. Tällaisen turvallisen tuntuisen lapsuuden olen halunnut myös omille lapsilleni, vaikka venymistä se on välillä vaatinut.
Kuten omassa lapsuudessaan, myös Latvalan lapsille maatila on toinen koti, jossa viihdytään niin vanhempien kuin isovanhempienkin kanssa.
– Välillä lapset ovat mukana omissa leikeissään, välillä apuna tilan töissä. Tärkeintä on kuitenkin, että saamme olla perheenä yhdessä.
Yrittäjyys ei ole pakkopullaa
Tanja Latvala kiittelee vanhempiensa panosta ja merkitystä maatalousyrittäjäksi ryhtymisessä. Kaikki sisarukset saivat kuitenkin löytää omat polkunsa – painostusta tilan jatkamiseen ei ollut.
– Lähdin maatalousyrittäjäksi ehkä kokeilunhaluani. Halusin nähdä, millainen kortti tämä olisi käännettäväksi. Ei yrittäjänä kannata olla, jos sillä ei voi elää, enkä myöskään koe, että tätä on pakko tehdä eläkeikään saakka. Pyöritän yritystä niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja tili jää plussalle.
Latvala kokee, että yhtä lailla hänen lapsillaan on vapaus valita omat polkunsa. Omiin valintoihinsa hän on tyytyväinen.
– Elämä on täyttä, ja hyvä niin.
Kolme vinkkiä
1 Yrittäjyys saa olla oman näköistä. Jokaisella on omat resurssinsa ja lähtökohtansa. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
2 Oma arvomaailma. Tee päätöksiä, joiden jälkeen voit katsoa itseäsi peiliin, eikä tarvitse katua.
3 Pikkulapsiaikaa ei saa koskaan takaisin. Työtä ehtii tehdä 70-vuotiaaksi asti... tai jopa ylikin.