Peltolan Viljatila 1/2024

MAANANTAI 26.2.2024

Sunnuntaina työlistalla on monenlaista vian korjaamista ja etsimistä. Ensimmäisenä piti hoitaa puhjenneiden letkujen teettäminen energiakouraan, jonka jälkeen saikin siirtyä pumppaamon vian etsintään. Sähkövikaa ei löydy, joten vian tutkiminen tarkemmin täytyy siirtää seuraavaan päivään. Vuokapeltoja on myös Saimaan pinnan alapuolella, jonka vuoksi vika pitää selvittää pikimmiten. Viimeiseksi pitää ihmetellä nostokoriauton vikaan, syy onneksi löytyy. Kompressori on hajalla.

Elyn tarkastaja käy tarkistamassa lannoitesäkkejä. Sovitaan viljakuorman myynnistä asiakkaan kanssa. Lumen tulo tarkoittaa myös aurauksia, joten sovitaan uusista metsätien aurauksissa puhelimessa loppuviikolle.

TIISTAI 27.2.2024

Tiistai aamu alkaa aikaisin energiapuusavotalla, jota on jatkettu jo jonkin aikaan. Samaan aikaan pitää yrittää soitella purkaamoille, mistä löytyisi 50 vuotta vanhaan Scaniaan sopiva kompressori.

Iltapäivällä nostetaan pumppaamon pumppu pois padon kaivosta ja saadaan vedenpinta laskemaan.

Aurausta ei helpota kun polanne pettää pahasti. Aurataan sitten metsäautoteitä pohjia myöten.

KESKIVIIKKO 28.2.2024

Energiapuusavotta jatkuu edelleen ja epätoivoiseksi muuttuva puhelinrumba alkaa tuottaa tulosta. Vaasasta löytyy yksi oikeanlainen kompressori. Sitkeä soittelun tuloksena selviää, että paikallisella purkaamolla on ehkä sittenkin sopivia kompressoreita purettuna.

Asiakas tulee hakemaan viljakuormaa ja kovalla kiireellä mehästä pois ottamaan autoa kärrin edes pois. (Tilojen väliseen kauppaan olen saanut neuvoteltua A-rehulta tutun takuuhintamenettelyn, koska muuten minun kannattaisi myydä ohra Varkauteen.)

Takaisin puusavotan pariin ja samalla sovin puhelimessä, että MHY:n tarkkuus GPS:llä etsitään naapurin raja, johon olisi tarkoitus kaivaa oja savotan jälkeen.

Nostokoriauton toisen osakkaan kanssa sovitaan, että puretaan kompura huomenna käteen ja käväistään yhdessä paikallisella purkaamolla.

Päivän kiireissä meinaan illalla unohtaa, että bränditreenit alkavat. Singahdan Valtralla pois mehästä, hyppään autoon ja ajelen suoraan treenikämpille. Enkä myöhästynyt kuin puoli tuntia.

TORSTAI 29.2.2024

Aamusta yritän saada giljotiinihommat päätökseen ennen kuin Scanian purku alkaa, jotta isä voi sillä välin vaihtaa kouraa ja alkaa välillä ajamaan puita tien varteen. Jalo ajatus, mutta keskenhän se jäi. Laitan isän nipsuttelemaan pellon reunasta pajuja siksi aikaa kun puretaan kompuraa irti. Auto on ollut vasta vähän aikaa talossa ja vanhan kuorma-auton purkamisessa tarvitaan pitkiä hermoja, verisiä rystysiä ja oma tekemä erikoistyökalu, että noin 20 kg kompura suostuu antautumaan hallittavaksi. Kompuran kampiakseli oli katkennut. Siitä syystä alakerran pääty oli murusina ja paine ei enää jaksanut irrottaa jarruja.

Purkaamolta löytyy vyötärön korkuinen kasa sikin sokin lojuvia kompuroita, joista valtaosa osoittautuu Volvoista irroitetuiksi. Lopulta löytyy yksi oikeanmoinen ja onnellisena ajelemme iltahämärässä kasvot kohti itää takaisin meille mielessämme harras toive, ettei aivan kaikkia yhteitä tarvitsisi tehdä uusiksi.

Kotia päästyäni muistan, että yksi rekankääntöpaikka piti tehdä viimeistään torstaina. Kappas, tänäänhän on torstai. Otan Kaken (nuorin poika) apukuskiksi ja matkustamme 15 kilometrin päähän linkoamaan pitkää peruutuspistoa. Simpalassa onkin mukavasti reilut puoli metriä lunta ja keli sen verran plussalla, ettei lingosta tule mitään ulos. Kaivetaan sitten esiin Valtran kaikki siellä olleet ja sinne lisätyt hevoset ja avataan ura tökkimällä etukuormaajassa olevalla taittuvalla puskulevyllä. Auki se tuli ja jälki oli ruma, mutta puun liikkuminen ei nyt ainakaan minun syystäni viivästy. Toisella avattavalla pistolla olikin moto poikittain risteyksessä niin jääkööt se seuraavaan kertaan.

PERJANTAI 1.3.2024

Aamulla taas mehtään ja energiaharvennusta eteenpäin. Samat kohteet on tarkoitus vielä tulevassa hakkuussa käydä motolla läpi, koska jäljelle jäävä puusto on liian järeää minun kouralle katkaistavaksi. Soittelen ostomiehelle, että ehtivätkö tälle talvelle miunkin mehtään. Onneksi ehtivät ja ilmeisesti hyvinkin pian. Tämä helpottaa mieltä taloudellisesti ja samalla nostaa sykettä, koska mehässä on ajamatta kuukauden ajalla tehdyt energiapuut.
Lopulta saan harvennuksen mieleiseeni vaiheeseen ja kiiruhdan kotiin vaihtamaan puutavaranosturiin giljotiinin tilalle risukouran. Käyn yhdeltä palstalta vielä pelkällä nosturilla vähän yhdistelemässä pinkkoja ja siirtelemässä peruutuspistoista pinkkoja uran varteen. Isä on ikänsä ajanut puita omilla kuin vierailla koneilla. Hän onkin odottanut jo hieman kärsimättömänä odotellut, milloin pääsee jatkamaan ajoa.

Iltapäivällä lähden käymään Savonlinnassa ruokakaupassa Kaken kanssa ja isä jatkaa pinkkojen siirtelyä. Huomaan että tällastä päiväkirjaa piti tehä ja jo lähettää. Soitan matkalla kauppaan A-Rehun Lauralle ja kysyn että vieläkös tätä ehtii kirjoittaa?

Kaupassa puuautoyrittäjä soittaa ja kysyy ehtisinkö ennen aamua käydä avaamassa yhden pitkän ja kimurantin kartassa katkoviivalla näkyvän tien. Sen varressa olisi muutama rekallinen puuta. Totesin, että kun illasta vähän pakastaa niin eiköhän tuo yöllä onnistu. Soitan paluumatkalla energiapuunostajalle, että lisää pinoja olisi tulossa tienvarteen.

LAUANTAI 2.3.2024

Aamulla ennen aivojen heräämistä harmaa ratsu käyntiin ja kohti 20 km päässä olevaa aurauskohdetta. Kohde on vaikea, mutta umpeen auraus on onneksi tehty aiemmin talvella toisen metsäyhtiön piikkiin töitä tekevän bändikaverin toimesta. Vältyin ajamasta auraa kantoon, koska ne on revitty jo näkyviin. Höyläilen vain pahimmat mäenrinteet pitäväksi ja levitän jyrkimpiä mutkia sekä risteyksiä, jotta puuauton on helpompaa suoriutua hommastaan. Tien lähellä on kohde, jota aurasin edellisellä viikolla. Siellä hakkuu on loppunut ja koneet viety eteenpäin. Auraan samalla sieltä oksat ja risut pois tieltä sekä tasoittelen telanjäljet pihateiltä, jotteivat asukkailla tipu tekarit autolla ajaessa.

Kotiin päin ajaessa käyn kokeilemassa saisiko torstaina avaamatta jääneen toisen piston auki tällä reissulla, mutta sama moto on taas samassa kohdassa. Kotiin ehti jo yheksältä aamukahville. Mehtäkärri ja nosturitraktori ovatkin hävinneet pihasta ja isän auto tullut tilalle, eli puunajo näyttää jatkuvan.

Pian isä soittaakin, että puukärrin asiaohjauksen sylinteristä on nippa poikki. Tutkin vähän tilannetta ja totean, että onpas se kivassa paikassa. Purkuhommat saavat jäädä huomiselle.
Lisäilen Valmettiin peräöljyä ja päätän käydä polkemassa hankeen urat jäätymään tuleville pystykauppakuvioille. Lunta on suolla sen verran, että pari kertaa 50 cm maavara ei riitä, jonka vuoksi joutuu puusta vetämään nosturilla että pääsee kinoksesta eteenpäin.

SUNNUNTAI 4.3.2024

Aina on jotain korjattavaa. Aamulla aloitetaan mehtäkärrin purkaminen, jotta pääsisi käsiksi katkenneeseen nippaan. Otan kuvan siitä kaverille, jolla on korjaamoyritys lähellä. Sovittaan treffit pajalle. Vieressä on hyvä pizzapaikka ja samalla reissulla syötävää kotiin. Mehtäkärri takasin kasaan ja testimielellä vähän energiapuunajoa. Parasta varmistaa, että kaikki toimii huomenna kun isä tulee jatkamaan. Illalla tämän kirjoitusta.

Peltolan Viljatila, Savonlinna Kulennoisten Lahdenkylä

Yrittäjä: Kimmo Laamanen. Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi poikaa, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Vanha isäntä on ahkerasti mukana touhuamassa.

Tuotantosuunta: Kasvinviljelyä. Sivussa myös metsätaloutta, viljan pystyostoa ja koneurakointia.

Perustettu: Tila on sukututkimuksen mukaan perustettu Olavinlinnan rakentamisen jälkeen, mutta vuosi ei ole tiedossa. Siitepölykerrostumien perusteella on todettu, että näillä paikkeilla vakiintunutta peltoviljelyä on aloitettu 1400- luvulla. Ensimmäiset kirjalliset todisteet Laamasista tällä tilalla löytyvät vuodelta 1644 kun Novgorodilaisten lisäksi myös Ruotsalaiset alkoivat järjestelmällisesti verottaa tätä seutua ja piirtää verokarttoja. Tila oli reilu 100 vuotta muiden hallinnassa, mutta vuonna 1930 Isoisoisäni poikiensa kanssa osti tämän "takaisin" Laamasten suvulle.

Peltojen määrä: Peltoa omassa viljelyssä hieman alle 250 ha mistä noin neljännes omalla kylällä ja muut 20 km säteen sisässä. Viljelyssä puitavia kasveja: ohra, kaura, vehnä, Rehuherne ja kumina.

Muuta erityistä: Erityspiirteenä viljelyssä korostuu maantieteelliset haasteet (yleissilmäys karttaan auttaa ymmärtämään). Lähelle voi olla tietä pitkin hyvin pitkä matka ja valtion tiet kurjassa kunnossa. Paljon erittäin kivisiä maita, mutta on myös entistä Saimaan pohjaa, joka on usein kivetöntä hienoa hietaa. Lämpösumma on korkeahko ja vettä sataa vesistöjen takia kesäisin melko usein ja arvaamattomasti. Viljely ja kilpailu pelloista on keskittynyt tietyille paremmille alueille.

Täällä syrjemmässä meitä on vain muutama viljelijä ja on helppoa sekä halpaa laajentaa vuokraamalla, jos jaksaa matkustaa ja kunnostaa peltoja.

Tilan osalta erityistä voitaisiin kai sanoa, että olen aikuisiällä alanvaihtaja. Toimin aiemmin lujuuslaskijana selluteollisuuden laitevalmistajalle.

Joulukuussa 2011 tehtiin SPV 33 peltohehtaarista ja keväällä tein ensimmäisen vuokrasopimuksen. Nyt 12 vuotta myöhemmin vuokranantajia on yli 30 kpl. Ajan käyttö ja talous osaavat olla haastavia hallittavia kun ei aloita hommaa valmiiksi elinkelpoisella tilalla ja toiminnan laajuus ja tarvittava kalusto sekä rakennuskanta muuttuvat jatkuvasti.

Instagram: @peltolan.viljatila

Kartta: Maanmittauslaitos